Naganon kirkkaimpien jääkiekkomitalien piti olla kahden kauppaa, Kanadan ja USA:n. Teoria piti paikkansa naisten kohdalla, mutta miehissä eurooppalaisjoukkueet nappasivat mukaansa kaiken vähänkin kiiltävän, kun olympia-aatteen elähdyttämät jenkit tyytyivät uusimaan kisakylän sisustusta.
Actua Ice Hockey tekee sen mitä tietokonelätkään on jo kaipailtu. Peli keskittyy iänikuisen NHL-kiekkoilun sijasta kansainväliseen arvoturnaukseen eli Naganon olympialaisiin. Pelaamisen voi aloittaa suoraan loppusarjasta tai aivan pohjalta alkukarsinnoista, joten mukaan on saatu mahtumaan kaikki maat, joista edustuskelpoinen lätkäjoukkue saadaan kaavittua kasaan. Jos "oikeiden", Kanada vs. USA, loppuottelijoiden löytämistä suosinut aito sarjajako ei miellytä, kone arpoo koko turnauksen otteluparit uudelleen. Olympiaturnauksen lisäksi voi pelata ystävyysotteluita, vähintään kolmen joukkueen liigaa ja erillistä treeniosuutta, joissa pääsee hiomaan vaikka ylivoimakuvioita tai rangaistuslaukauksia.
Maajoukkuekokoonpanot vastaavat aika tarkasti todellisuutta, sillä kisoihin valitut NHL-pelaajat oli ilmoitettava puoli vuotta ennen olympiakisoja. Ennakkoasetelma heijastuu joukkueiden voimasuhteisiinkin, sillä Pohjois-Amerikan joukkueet ovat muita hieman vahvempia kaikilla osa-alueilla. Pelaajaeditoria ei ole, mutta joukkueiden kokoonpanot ovat sen verran tarkat, ettei sitä jää kaipaamaankaan. Suomen joukkueen oudot valinnat ovat vain Virta ja Ojanen, jotka voi jättää varamiehiksi. Kaksi narripaitaa on vaihtunut paikallisvastustajiin Ruuttuun ja "päällikkö" Jokiseen, jonka eväät eivät todellisuudessa olympiapeleihin riittäneet. Olympialaisissa kun ollaan, voi naisten jättämistä kisakoneen ulkopuolelle pitää puutteena.
Varsinainen peliosuus on muuten mallillaan, mutta lämärit eivät ole järin järkeviä. Lyöntilaukaus ei suorasta luistelusta onnistu, vaan ukkelit pysähtyvät ennen vetoa. Rannelaukaukset sentään lähtevät vauhdistakin. Actua on lätkäpeli, jossa maaleja syntyy vaihteeksi siniviivalta eivätkä hyökkäykset ole NHL-tyylistä vakiokikkojen pyörittämistä. Toki Actuassakin maalikikkoja löytyy, mutta niiden hyödyntäminen veskarin ohittamiseksi on mahdollista eikä välttämätöntä.
Kiekko liikkuu mukavasti, sillä siinä on selkeästi kitkaa. Jokainen epäonnistunut pystysyöttö ei karkaa pitkäksi ja laitojakin voi käyttää seinäsyöttöihin vaikka itselle, jos taklausta ei onnistu muuten väistämään. Niukoissa animaatioissa ei ole riittävästi potkua. Ottelut muistuttavat enemmän puolitehoisia harjoituksia kuin olympiakisoja, kun taklaukset näyttävät vain yhteentörmäyksiltä. Yhtään näyttävää torppausanimaatioita ei ole ja pelaajat kaatuvat aina selälleen eivätkä lentele taklausten voimasta. Maalivahtianimaatiot tuntuvat turhilta, sillä kiekon upotessa verkon perille veskarit eivät yleensä eväänsä väräytä ja edes jonkinlainen torjuntaliike ennakoi myös onnistunutta koppia.
Maalivahti ei luistele
Briteillä taitaa olla vieläkin pihapeleistä tuttu tapa laittaa veskariksi porukan surkein luistelija, sillä maalivahdit eivät rännikiekoista välitä ja nojailevat siirretyn rangaistuksen aikana tyynesti ylärimaan. Loppuhetkillä maalivahtia ei voi edes ottaa pois maalinsuulta, joten kuudella pelaajalla painostamien ja ottelun tasoittaminen jää haaveeksi.
Maalivahtiongelmia lukuunottamatta taktiikka on kunnossa. Kahdeksassa eri osa-alueessa, jotka vaihtelevat aloitusryhmityksestä pakkien liikkumiseen, pelaaja voi valita joukkueen käyttöön hyökkäävän tai varmistelevan tyylin. Taktiikkavaihtoehdoista jäi kaipaamaan vain yli- ja alivoimakuvioita. Typerästi erikoiskentällisiä ei voi edes itse koota. Jokaiselle ketjulle voi erikseen määrätä omat taktiikkansa, joten pelissä voi rakentaa erikseen puolustavat ja hyökkäävät vitjat. Muuten asiallinen kokonaisuus kärsii siitä, ettei ketjuja saa lainkaan vaihtaa itse, vaan kone päättää aina peluuttamisesta.
He-man kaukalossa
Pelissä on selostus kaikilla kolmella kotimaisella. Kiitettävää vaivannäköä, mutta lopputulos on rasittavaa kuunneltavaa. Pelaajien nimiä tai edes numeroita ei mainita, vaan kaikki ukkelit esiintyvät vain persoonapronominina hän. "Suomi nousee vasenta laitaa" kuulostaisi reippaasti järkevämmältä kuin nykyinen "hän sitä, hän tätä" -litania, jonka perusteella pelitapahtumia ei edes pysty seuraamaan.
Pelissä on vaikea löytää toimivaa kuvakulmaa, koska zoomausta tai kamerapaikkaa ei voi vapaasti säätää. Jokaisesta vinkkelistä kamera on hieman liian lähellä kenttää eikä hyvää kompromissia löydy. Vaikka kamera seuraakin kiekkoa, on huonosta näkyvyydestä suurempaa haittaa hyökkääjälle. Vapaita pelikavereita ei tahdo nähdä ja koneen ohjaama pakki pääsee iskemään ikään kuin puun takaa ilmestyessään yhtäkkiä kuvaan.
Tietokone on vastustajana lähinnä helposti kierrettävä pujottelukeppi. Vaikeustason nostaminen vaikuttaa vain koneen syötönkatkotaitoon, joten tasoa nostamalla peli muuttuu vain suoraviivaisemmaksi, kun namumaalien tekeminen vaikeutuu. Haastetta yksinpeleihin saa, jos pelaa turnauksen läpi yhdellä ainoalla pelipaikalla vaikka keskushyökkääjänä ja jättää koneen huoleksi kaikki muut tontit. Kiekollisen tekoälyn aivoitukset ovat niin hämäriä, että tehokkaan yhteispelin opettelu vie oman aikansa, kun olo on kuin sählyporukan ainoalla selvällä.
Actua Hockey on muuten mukiinmenevä pelattava ja jonkin sortin vaihtelua ikuiseen NHL-sarjaan. Varsinaisen ihastumisen estää pelin turhan nopea sisäistäminen, kun uutta opittavaa tai vähän syvällisempää lisäotetta ei löydy. Aiheensa puolesta maajoukkueiden kamppailu olympiakaukalossa on kiinnostavampi kuin kaupallisten ammattilaisjoukkueiden edesottamukset.
78
