Afrikan peli ei ole pelattu

Ajassa

Maailma pelaa, osa 1

 

Pelikulttuuri on globaalia kulttuuria, jonka lonkerot ulottuvat tänä päivänä Afrikkaan asti.

Digitaaliset pelit eivät ole enää vauraiden teollisuusmaiden yksinoikeus. Edes Afrikka ei ole pelaamisen musta aukko, sillä maanosista köyhimpään on hyvää vauhtia muodostumassa vankka pelikulttuuri.

Peliharrastuksen lähtökohdat ovat Afrikassa tietty vähän toiset kuin Suomessa. Kehittymätön infrastruktuuri, pelaamiseen soveltuvien laitteiden vähyys ja kuluttajien heikko ostovoima muodostavat ongelmavyyhdin, joka oikeastaan tiivistyy sanaan köyhyys. Pelaamisen esteet eivät silti ole ylittämättömiä, sillä mobiilinetin ja halpojen älypuhelimien yleistyminen on vauhdittanut afrikkalaisen mobiilipelaamisen vankalle kasvu-uralle.

Afrikassa siis pelataan, mutta tehdäänkö siellä myös pelejä? Toistaiseksi sisällöntuotanto on voittopuoleisesti amerikkalaisten ja kiinalaisten pelijättien käsissä, mutta niiden lisäksi afrikkalaisten peliharrastajien sieluista kamppailee myös kymmenkunta paikallista toimijaa. Yksi sellaisista on Ghanassa ja Keniassa vaikuttava Leti Games, joka hakee kasvua popkulttuurin ja afrikkalaisen kansanperinteen risteyskohdasta.

Afrikkalaisia legendoja supersankareiksi puettuina? No mikä ettei!

Afrikan Lara

Kenialainen Wesley Kirinya on todellinen uranuurtaja. Hänen 18-vuotiaana koodaamansa Adventures of Nyangi (2007) oli kaikkien aikojen ensimmäinen afrikkalainen 3D-peli. Vaikka se näyttää kuvissa melko rujolta Tomb Raider –kloonilta, toimintaseikkailu todisti, että Kirinya oli tosissaan.

Jakeluun liittyvät finessit Kiriniya joutui oppimaan kantapään kautta. Adventures of Nyangin 700 megatavun suuruinen asennustiedosto osoittautui ihan liian kovaksi palaksi Kenian silloisille verkkoyhteyksille. Käytännössä vain harvat ja valitut kykenivät lataamaan pelin. Paikallisille pelikauppiaille toimitetut romppukopiot menivät sentään vähän paremmin kaupaksi.

Leti Games perustettiin kahta vuotta myöhemmin vuonna 2009, kun Kirinya lyöttäytyi yhteen ghanalaisen kollegansa Eyram Tawian kanssa. Firman rahoitus järjestyi norjalaiselta Meltwater-säätiöltä.

Teknisesti ottaen Leti Games ei ollut Afrikan ensimmäinen peliyrittäjä, sillä Marokon Ubisoft Casablanca ja Etelä-Afrikan Luma Arcade aloittivat toimintansa jo vuosina 2005–2006. Etelä-Afrikkaa voidaankin pitää mantereen peliteollisuuden keskuksena. Siellä on tuotettu jopa yksi kansainväliseen jakeluun päässyt konsolipeli, Transformers-henkinen Final Armada vuodelta 2007.

Etelä-Afrikan tuotantomalli, eli kaikesta paikallisväristä riisutut länsityyliset pelit, ei kuitenkaan houkuttele Kirinyaa ja Tawiaa, sillä he haluavat ammentaa aiheensa afrikkalaisesta kulttuuriperinnöstä. Ei ollutkaan sattumaa, että Leti Gamesin esikoispelissä iWarriorissa (2009) reipas heimosoturi puolustaa savannien savimajoja villipetojen hyökkäyksiltä.

Mobiilipelien mittapuulla iWarrioria kehitettiin poikkeuksellisen pitkään, periaatteessa kaksi vuotta. Saharan eteläpuolista Afrikkaa vaivasi silloin – ja vaivaa yhä – huutava pula it-osaajista. Muodollinen pelialan koulutus on Afrikassa vieläkin harvinaisempaa, käytännössä olematonta. Toimintaympäristön ollessa mikä se oli Leti Games päätyi palkkaamaan muun muassa sarjakuvapiirtäjiä, joista sitten koulutettiin kädestä pitäen oikeita pelintekijöitä. Tätä nykyä firmalla on jo muodolliset sopimukset työharjoittelupaikoista paikallisten lukioiden ja korkeakoulujen kanssa.

App Storessa julkaistu iWarrior oli pienimuotoinen hitti, mutta se ei ihan tavoittanut sitä kohdeyleisöä, josta Leti Gamesilla haaveiltiin. Wesley Kirinyan käsityksen mukaan jopa 75 prosenttia iWarriorin pelaajista oli amerikkalaisia. Afrikkalaispelaajien kannalta kynnyskysymyksiä olivat paitsi pelin korkeahko kolmen euron hinta myös se tosiseikka, että vuonna 2009 App Storeen ei päässyt Afrikasta käsin kuin maatarkistuksia kiertämällä.

Mikä edes on hittipelin raja Afrikassa? Kirinya myöntää, ettei kovin kummoinen. Hittikirjoihin pääsee jo 3 000 maksullisella latauksella iPhonen iWarrioria tai 6 850 latauksella Androidin Matatu-korttipeliä. Matatun kannalta oli silti lupaavaa, että melkein kaikki lataukset tulivat pelin kotimaasta Ugandasta. Keskimäärin afrikkalaiset mobiilipelit tuottavat noin 5 000 dollaria per alusta. ”Piratismi asettaa haasteita”, muotoilee Kirinya.

Wesley Kiriniya näkee afrikkalaisen pelinkehityksen tulevaisuuden silti vahvasti mobiilissa. Nykyään joka viides afrikkalainen omistaa älypuhelimen ja mantereen mobiilimaksuliikenteen vuotuinen arvo on jo kaksinkertainen Pohjois-Amerikkaan nähden. Kirinyan synnyinmaassa Keniassa kansantalous on ottanut niin mobiilin muodon, että jopa puolet bruttokansantuotteesta liikkuu mobiilitransaktioina.

Ei olekaan yhtään liioiteltua väittää, että halpa Android-älypuhelin on vakiinnuttanut paikkansa afrikkalaisen tietokoneena. Apple on käytännöllisesti katsoen pelannut itsensä ulos Afrikan markkinoilta. IPhonet ovat yksinkertaisesti liian kalliita.

Faarao – tyranni vai sankari?

Jotta afrikkalaisilla pelifirmoilla ei olisi liian helppoa, niiden on työvoimapulan ohella siedettävä myös kotimarkkinoittensa pirstaleisuutta. Afrikka on oikea kansojen tilkkutäkki, sillä 55 valtion sisällä puhutaan jopa 3 000 eri kieltä. Valtakieliin keskittyminen on ainoa realistinen vaihtoehto, sillä lokalisointi kaikkein pienimmille paikalliskielille olisi jo numeroiden valossa sula mahdottomuus.

Valtakielet noudattavat vähemmän yllättäen siirtomaa-aikaisia rajoja. Suurin osa Afrikan valtioista on Euroopan vanhoja siirtomaita, minkä seurauksena mantereen voi jakaa englantia, ranskaa ja portugalia puhuviin kieliblokkeihin.

Leti Gamesin taktiikkana on keskittyä yhteen suureen kieliblokkiin ja tukea sen ohessa jotain Afrikan suurista paikalliskielistä. Kaupallisesti merkittävänä paikalliskielenä Kirinya mainitsee swahilin, joka on äidinkieli viidelle miljoonalle itäafrikkalaiselle ja toinen kieli jopa 50 miljoonalle.

Afrikkalaisten pelimakua voisi luonnehtia tavallisen kasuaaliksi – toimintaa, autopelejä, tasoloikintaa ja puzzlepelejä. Varsinaisena erityispiirteenä voidaan pitää opetuspelien (”serious gaming”) korostettua roolia. Äänestämiseen, terveydenhuoltoon ja muuhun vastaavaan ohjeistavia opetuspelejä tehdään tilaustöinä kansainvälisille hyväntekeväisyysjärjestöille. Opetuspelejä tilataan toisaalta myös afrikkalaisen liike-elämän käyttöön.

Opetuspelit eivät ole kovin hohdokasta pelinkehitystä, mutta ne tuovat pekonia pöytään. ”Käytännössä jokainen afrikkalainen pelifirma joutuu ottamaan vastaan ulkoistettuja urakoita. Urakkatyö on vain osattava hinnoitella niin, että sen avulla voidaan rahoittaa omia pelihankkeita.”

Afrikkalaisten pelifirmojen liiketoiminnan kannalta ristiriita piilee siinä, että hyväntekeväisyysjärjestöt rahoittavat mielellään opetuspelejä, mutta viihteellisille peleille ei välttämättä löydy rahoitusta mistään. Siksipä Leti Gamesilla satsataan nyt pelihankkeeseen, jossa viihde ja asiasisältö lyövät hauskasti kättä.

Joku toinen voisi nähdä egyptiläiset faaraot, eteläafrikkalaisen sotapäällikkö Shaka Zulun, Ašanti-valtion kuningataräidin Yaa Asantewaan ja Malin ensimmäisen kuninkaan Sundiata Keïtan pelkkinä historiallisina hahmoina, mutta Wesley Kiriniya visioi heidät supersankareina. Vastassaan heillä on joukko afrikkalaisista legendoista repäistyjä pirullisia voimia. Mallia supersankarivitjaan on haettu siekailematta Marvelin Kostajista ja D.C. Comicsin Oikeuden Puolustajista. Kiriniya haaveilee jopa virallisista crossovereista.

Africa’s Legendsiksi ristitty hanke toteutetaan modernisti monimediallisena. Pakettiin kuuluu paitsi moninpeli, myös digitaalisia sarjakuvia suurmiesten ja -naisten seikkailuista. Ideana on, että sarjakuvien ensimmäinen numero jaellaan ilmaiseksi ja tarinan jatkosta joutuu maksamaan.

Ensimmäinen tarina The True Ananse on jo julkaistu www.letiarts.comissa.

Tuomas Honkala