Warbirds on varastanut lähes kaikkien Internet-simulaatioiden ystävien sydämen Air Warriorilta. Pystyykö Air Warrior II nousemaan Internet-simulaatioiden ykköseksi ja palauttamaan paalupaikan Kesmaille?
Kesmain Air Warrior oli ensimmäinen ja alkuperäinen Internetin yli pelattava monen pelaajan lentosimulaatio, jossa kymmenet pelaajat ottivat yhteen mittavissa ilmataisteluissa. Air Warriorin rajoituksiin kyllästyneet ideamiehet pistivät pystyyn ICI:n, joka vei tasaisen varmasti Ilmojen Soturit laajempaan ja ominaisuuksiltaan parempaan Warbirdsiin. Alkuperäistä Air Warrioria pelataan ainoastaan America On Linessä ja sielläkin kevyemmällä realismitasolla.
Kesmain pojat eivät jääneet lepäämään katoaville laakereilleen, vaan kehittivät Air Warrior kakkosta tähtäimenään realismin maksimointi Warbirdsin tapaan.
Yksinpeli ja verkkopeli samassa paketissa
Air Warrior II:ssa on, ykkösen tapaan, mukana ensimmäisen ja toisen maailmansodan sekä Korean sodan kalustoa. Konevalikoima on laaja ja kultakin aikakaudelta on lukuisia koneita, kaikki omine grafiikoineen. Ohjuksia ei ole moderneimmissakaan koneissa, taistelut käydään tykein ja konekiväärein.
Mikäli on kiinnostunut ainoastaan verkossa lentelystä, kannattaa käydä Kesmain kotisivuilla (www.kesmai.com), josta voi imuroida pääteohjelman ilmaiseksi. Kaupasta ostettavassa koko versiossa on verkkopelin lisäksi useita yksin pelattavia kampanjoita.
Yksinpeli on tarkoitettu lähinnä tutustumista varten. Tietokonepilotit eivät älyllä loista ja tehtävät ovat kohtalaisen yksitoikkoisia. Mielenkiintoisimpia ovat aloittelijoille suunnatut harjoitustehtävät, joita onkin lukuisasti. Vaikka tehtävistä onkin muodostettu "kampanja", ei sen taso ole riittävän korkea pitkittämään yksinpelinautintoa kovin pitkälle.
Jos Air Warrior ja Warbirds tappelisivat...
Air Warrior on selvästi rakennettu ensisijaisesti monen pelaajan simulaattoriksi ja toissijaisesti yksin pelattavaksi peliksi. Siksi sen vertaaminen Warbirdsiin, alan tämän hetken kärkipeliin, on perusteltua.
Air Warriorin pahin puute on yhden hyvän ohjaamografiikan puute. Warbirdissä on yksi ohjaamografiikka laajakulmamaisesti toteutettuna, Air Warriorissa on kolme erilaista vaihtoehtoa.
Ensimmäinen on alkuperäisestä pelistä tuttu, jossa kaikki instrumentit näkyvät selkeän graafisesti, mutta ulos katsotaan pienestä periskooppimaisesta ruudusta. Maailmasta on erittäin vaikea saada selkeää kuvaa, joten moodi soveltuu lähinnä navigointiin.
Toisessa vaihtoehdossa ulos katsova ruutu on jo isompi, ja ainoastaan sivureunat on jätetty mustiksi. Ongelmaksi muodostuu mittaritietojen ilmaisu. Ohjaamoruudulla näkyvät mittarit eivät liiku, vaan tiedot näytetään sivuilla olevilla ruuduilla yksinkertaisen numeerisesti, joten niitä on kesken taistelun hankala tulkita. Vihollisista näytetään etäisyys, muttei konetyyppiä, joten useasta vihollisesta voi mennä helposti sekaisin.
Kolmas lähitaisteluun tarkoitettu ruutu muistuttaa Warbirdsin laajakulmaruutua. Ohjaamoruutu täyttää koko monitorin, mutta sen enempää radioviestit kuin tiedot vihollisista eivät enää näy. Grafiikan taso ei riitä vihollisten tunnistamiseen luotettavasti näköhavainnon perusteella, joten etäisyyden arviointiin grafiikka on aivan liian epätarkkaa.
Air Warriorin tapa ilmaista viholliset ja niiden etäisyydet on ongelmallinen. Warbirdsissä jokaisen koneen yläpuolella on koneen malli ja etäisyys satoina jaardeina, Air Warriorissa jokaisen koneen kohdalla ruudun yläreunassa näkyy pieni hassu ikonimerkki ja ruudun sivulla vastaavan ikonimerkin perässä koneen tyyppi ja sen etäisyys.
Toki kumpikin tapa on epärealistista, mutta totuus on, etteivät tietokonepilotin haukansilmät korvaa oikean pilotin silmiä, joten helpotus on tässä tapauksessa paikallaan. Air Warriorin systeemi tuhoaa ainakin minulta täydellisesti tilanteen kokonaishahmottamisen. Siinä missä Warbirdsissä näen heti kuka on missäkin, joudun Air Warriorissa paikallistamaan vihollisen, katsomaan yläreunasta hänen ikonimerkkinsä ja sen jälkeen etsimään sivureunasta kyseisen vihollisen tiedot. Erityisesti kaartaessa on vaikea hahmottaa, mistä vihollisen nyt pitäisikään löytyä ja kuka mahdollisesti edessä olevista se on.
Warbirdsiin verrattuna konevalikoima on laajempi ja pommitustehtävät ovat monipuolisempia. Koneeseen voi pakata mukaan jopa laskuvarjojääkäreitä viholliskenttää valtaamaan, tai viitseliäs pelaaja voi jättää koneensa hangaariin ja lähteä liikkeelle kiusaamaan vihollisia vaikkapa liikkuvalla ilmatorjuntatykillä. Lisäksi tehtävät voi nauhoittaa ja katsella taistelua myöhemmin helpolla ja kohtuullisen monipuolisella nauhurilla.
Realismiongelmia
Grafiikan voi valita 640x480:sta aina tarkkuuteen 1024x768 asti. Syystä tai toisesta tarkinkin resoluutio on jotenkin suttuisen ja epätarkan näköinen, ja vaikuttaa näkyvimmin ruudunpäivitystä hidastavasti. Oman koneen grafiikka on pienemmillä tarkkuuksilla jopa suttuisen rumaa ja tarkimmillaankin ainoastaan kohtuullista.
Isoin ongelma ovat kuitenkin viholliset. Siinä missä Warbirdsin tarkka grafiikka auttaa tunnistamaan vihollisen lentoasennon, pysyy Air Warriorissa asento mysteerinä ennen kuin on liian myöhäistä tehdä asialle mitään. Jos haluaa käyttää lähitaistelu-näyttömoodia, eivät koneen etäisyystiedotkaan näy, joten taistelusta tulee todellista hutilointia.
Koneiden lentomalleissa oudoksuttaa niiden yliherkkä taipumus spinnata. Tokihan oikeat koneet sakkasivat varomattomassa käsittelyssä helposti, mutta Air Warriorin versiossa sakkausvaroitin ehtii yleensä huutaa noin sekunnin kymmenesosan, jonka jälkeen taivaanranta alkaa pyöriä villisti syöksykierteen takia. Kun tähän vielä lisää samalla tavalla yliherkistetyn black out -mallinnuksen, saa koneita lentää todella kieli keskellä suuta. Esimerkiksi Korean ajanjakson koneet ovat melkein lentokelvottomia, sillä jos koneella lentää kulmanopeudella, pienikin kaarto aiheuttaa silmien mustumisen (joka muuten kestää piiiitkään) ja hitaammalla vauhdilla sama liike aiheuttaa sakkauksen ja syöksykierteen.
Yksi pelin ikävä realismiongelma on se, ettei tykkejä ja konekivääreitä ole millään tavalla eroteltu toisistaan. Tämä tuhoaa tehokkaasti taktista elementtiä esimerkiksi Spitfiressä, jossa paukkujen vähyyden takia voi ensin etsiä sopivan ennakon pienempien konekiväärien avustuksella ja vasta osuttaessa annetaan tykkienkin laulaa. Minkään koneen eri aseistuksia ei ole yksilöity, mikä on todella sääli realismia kaipaaville piloteille.
Totuus on tuolla ulkona ... verkossa
Air Warrior II:n verkkotestaaminen jäi omalta osaltani hieman rajoittuneeksi, mutta kuitenkin riittäväksi. Pelaaminen maksaa parisen taalaa tunnissa. Warbirds ottaa itse yhteyden palvelinkoneeseen, Air Warriorissa pitää ottaa yhteys itse selainohjelmalla. Tämä johtunee siitä, että yhteyspalveluntarjoajia on useita, joista voi valita haluamansa. Peli käynnistetään palveluntarjoajan kotisivuilta, jolloin se käynnistyy automaattisesti.
Ikäväkseni sain huomata, ettei Air Warrior II ole ainakaan tässä vaiheessa tarpeeksi suosittu. Yhdelläkään kerralla ei pelaajia ollut juuri pariakymmentä enempää, ja mikä ikävintä, he olivat joka kerta kerääntyneet relaxed realism -alueelle eli helpotetun lentomallin alueelle. Kun Warbirds-veteraanit vaativat lisää realismia ja Kesmai vastaa huutoon, menetetään lähes kaikki hyöty siksi, etteivät asiakkaat pelaa kuin toimintapeliversiota. Yksin on ihan turha lähteä lentelemään täyden realismin alueille, joten kaikki on-line-testit tulikin pelattua kevyellä realismilla. Eikä juuri hymyilyttänyt.
Vajaan realismin suosiminen on mielestäni erittäin ikävää, sillä Air Warrior II:lla on potentiaalia, onhan siinä laajempi konevalikoima ja muita lisäominaisuuksia kuten laskuvarjojääkärit, ajoneuvot ja lisäkohteet lentokenttien ohella pommitettavana. Nyt pelaamisesta jää lähinnä paha mieli, sen verran yksinkertaistettu relaxed realism -alue on.
Sääli, että Air Warrior II:n pelaajia on niin vähän. Nyt jäi Korean sodan ja ensimmäisen maailmansodan verkkotestaaminen kokonaan tekemättä, sillä alueilla ei yksinkertaisesti liiku ketään. Ehkä tulevaisuudessa, jos pelaajia tulee lisää, Air Warrior II:lla on mahdollisuuksia.
Kumpi voittaa?
Kaupan hyllyltä ostettavana simulaattorina Air Warrior II ei saavuta tavoitettaan. Yksinpelattavat kampanjat ovat mitäänsanomattomia. Vaikutelmaksi jää, että tehtävät on koottu, jotta tuotetta voisi myydä erikseen muuten ilmaiseksi saatavan verkkoversion ohella. Jos Air Warrior kakkosta haluaa päästä pelaamaan, suosittelen ilmaisen pääteohjelman imurointia ja myyntiversion kaupan hyllylle jättämistä.
Air Warrior II on valitettava pettymys. Suuret lupaukset asettivat kohtalaisia odotuksia pelin ilmestymiselle ja toivo uudesta hyvästä verkkopelistä oli korkealla. Kakkosen piti korjata ykkösen puutteita, mutta minua häirinneet ominaisuudet on jätetty melkein kokonaisuudessaan jäljelle ja lisätty vielä pari uutta ikävää yllätystä tilalle.
Air Warrior II ei saa minua hylkäämään Warbirdsiä tai edes siirtymään osittain sen pelaajaksi, sillä se ei mielestäni yllä edes sille tasolle millä Warbirds (huhtikuun lopussa) on. Jos Warbirdsistä kuulemani huhut ovat edes puoliksi totta, jää Air Warrior II jo ennen kesää hyvin kauas jälkeen. Näyttää siltä, ettei Air Warrior II pysty kaappaamaan valta-asemaa takaisin Kesmaille.
75
