Alien: Isolation - Season Pass

Arvosteltu: PC

Saatavilla: PS3, Xbox 360, PS4, Xbox One

Minimi: Intel Core 2 Duo E8500, 4 Gt keskusmuistia, GeForce GT 4300 1 Gt videomuistilla

Suositus: Intel Core 2 Quad Q9650, 8 Gt keskusmuistia, GeForce GTX 660

Testattu: Intel i7 2600, 8 Gt keskusmuistia, Nvidia GTX 760 2 Gt videomuistia

Muuta: Alien: Isolationin lisärit voi ostaa yksitellen tai 25 euron yhteishintaan “kausikortilla”. Huomaa, että kausikortti EI SISÄLLÄ Sigourney Weaverin ja kumppaneiden tähdittämiä Crew Expendable ja Last Survivor -bonuslisäreitä. Ne on ostettava erikseen.

Ikäraja: 18

 

[caption id="attachment_19208" align="aligncenter" width="640"] Nyt lähtee henki. Onneksi jo Safe Haven DLC:ssä voi tallentaa pelin, toisin kuin edellisessä lisärissä.[/caption]

Alienin lankeemus

Speedruneja muistuttavat latauslisäosat vetävät Alien: Isolationin fanin hiljaiseksi.

Viime syksynä ilmestynyt Alien: Isolation oli paitsi poikkeuksellisen uskollinen lähdemateriaalilleen, myös poikkeuksellisen pitkä peli. Niin pitkä, etten yli 20 pelitunnin jälkeen jäänyt varsinaisesti kaipaamaan täydennystä. Pelin julkaissut Sega on kuitenkin toista mieltä, sillä se on piiskannut Creative Assemblyn tuottamaan kokonaisen tuotantokauden edestä latauslisäosia.

Tätä kirjoittaessani kausikorttiin kuuluvia lisäosia oli ilmestynyt kolme kappaletta. Niin paljon kuin Alien: Isolationista tykkäsinkin, vasta viimeisin lisäosa Safe Haven onnistui kutittamaan pelinystyröitäni.

Lisäosat ovat kaiken kaikkiaan kummallisesti suunniteltuja. Sen sijaan, että ne keskittyisivät Alien: Isolationin kerronnallisiin ja tunnelmallisiin vahvuuksiin, ne repivät huumorinsa kiristämällä pelin ennestään kireää vaikeusastetta. Voin vain kysyä: miksi?

 

Kiire, mikä ihana tekosyy

Kaikkien kolmen lisäosan lähtökohta on sinänsä säällinen. Amanda Ripleyn sijaan lisäosissa keskitytään sivuhenkilöihin ja heidän pieniin selviytymistarinoihinsa Sevastopolin avaruusasemalla. Tarinankerronta on tosin pelkistetty aivan minimiin. Käytännössä juonta ei ole enempää kuin muutama rivi tekstiä kunkin kentän käynnistysvalikossa.

Juoni on sysätty sivuun, koska käytännössä lisäosissa on kyse kujanjuoksusta kelloa vastaan. Mitä nopeammin onnistuu juoksemaan kentän läpi, sitä enemmän pisteitä saa. Todelliset nopsajalat saavat nimensä mestarien marmoritaululle. Ennätysajat vaikuttavat suorastaan epäinhimillisiltä.

Lisäosat Corporate Lockdown ja Trauma menevät suoritusvertailussaan niin pitkälle, että ne eivät salli edes pelitilanteen tallentamista. Kukin kenttä on vedettävä kuolematta alusta loppuun. Se on helpommin sanottu kuin tehty, kun niskassa hengittää maksimivaikeusasteelle pysyväislukittu ksenomorfi.

Pakko myöntää, että vitsi meni minulta täysin ohi. Keinotekoisilla aikarajoilla pakotettu kiire ja alienin jatkuva läsnäolo eivät innosta pelaamaan "oikein", vaan älyttömällä riskillä. Koska yhdeksäntoista yritystä kahdestakymmenestä kuitenkin päättyy äkkikuolemaan, paras selviytymistaktiikka on opetella ulkoa optimaalinen reitti uloskäynnille ja toivoa parasta. Immersiota rikkova kiirehtiminen on mahdollisimman kaukana hitaasta ja varmistelevasta pelityylistä, jolla pelasin alkuperäiskampanjaa.

Sääli sinänsä, sillä kentissä itsessään ei olisi mitään vikaa. Aikarajoilla ja tallentamattomuudella stressaaminen vain pilaa ne.

Kolmas kerta toden sanoo

Ehdin jo kuitata DLC-kausikorttini hukkainvestoinniksi, kunnes pääsin kolmanteen lisäosaan, Safe Haveniin. Se osoittautuikin sitten latauslisäosien mittapuulla loistosuoritukseksi.

Safe Havenin sankari on jäänyt satimeen Sevastopolin asuinparakkeihin. Turvahuoneeksi muutettu atrium käy hengähdyspaikasta, mutta sinne ei voi jäädä asumaan. Avaimet pakoon ansaitaan suorittamalla kymmenen näyttöpäätteeltä valittua minitehtävää. Suorituksista saa palkinnoksi uusia varusteita ja ohjeita erilaisten tarvikkeiden, kuten lääkintäruiskujen, rakentamiseen.

Tehtävissä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä - käynnistä jokin laite tai surmaa asuntolaan tunkeutuneet ryöstelijät - mutta varusteiden kartuttaminen motivoi kummasti. Safe Haven ymmärtää rytmityksen päälle, sillä se suo pelaajalle myös pieniä levähdystaukoja. Toisinaan aikaa jää jopa paikkojen tarkemmalle tutkimiselle.

Pelitilanteen tallentaminen ei ole Safe Havenissakaan vapaata, mutta sentään mahdollista. Tallennukset maksetaan pisteillä, joita ansaitaan tehtäviä suorittamalla. Hinta on säädetty juuri niin korkeaksi, että säännöllisen tallennuksen eteen joutuu vähän pinnistelemään.

Turvahuoneen erottamat asuinparakit ja niiden huoltotilat eivät muodosta mitenkään massiivisen suurta pelialuetta, mutta neliöistä otetaan kaikki irti ja erilaiset oikoreitit tulevat minitehtävien myötä tutuiksi.

Safe Haven ei tuo mitään uutta pöytään, mutta se paketoi Alien: Isolationin parhaista paloista mukaansatempaavan encoren. Kymmenen minitehtävää on juuri sopiva kerta-annos muutaman kuukauden Alien: Isolation -tauon jälkeen. Corporate Lockdownin ja Trauman jättäisin sen sijaan lataamatta...

 

Tuomas Honkala

 

Kausikortin anti tähän mennessä: 67

Pelkkä Safe Haven -lisäosa: 84

 

Alien: Isolation kausikortilla ei toistaiseksi saa hyvää vastinetta rahoilleen. Safe Haven on kuitenkin onnistunut lisäri ja sitä voi suositella erillisostoksena.