AD&D-lisenssi loppui, mutta SSI jatkaa roolipelien tekemistä. Ensimmäisten joukossa esiin astuu Alien Logic, fantasian ja fiktion omalaatuinen yhdistelmä.
Ensimmäinen siirtokunta
2100-luvulla tiedemiehet kehittivät valonnopeuteen pystyvän avaruusaluksen, ja pian ihmiskunta löysi Jorunen, hyvinkin Maan kaltaisen planeetan. Laskeuduttuaan ihmiset aloittivat rauhaisan rinnakkaiselon planeetalla jo asuvien shanthojen kanssa, kunnes Joruneenkin kantautui tieto apokalyptisesta sodasta Maassa, ja yhteydet kotimaailmaan katkesivat. Hädissään kolonistit levittäytyivät laajemmalle Joruneen välittämättä shanthojen vastalauseista.
Lopulta shanthojen kärsivällisyys loppui, ja he hyökkäsivät tappaen satoja ihmisiä. Varppiporteista keskelle asutusta ilmestyvät hyökkääjät energiapalloineen olivat ylivoimaisia ja tilanne näytti synkältä. Viimeisenä oljenkortenaan ihmiset vapauttivat Jorunen ilmakehään viruksen, joka tappoi lähes koko shantha-rodun. Kun molemmat osapuolet olivat lähes mennyttä, laskeutui planeetalle löyhä rauha.
Nyt, yli tuhat vuotta myöhemmin, ihmiset ovat levittäytyneet laajalle Joruneen ja lähes hylänneet vanhan tekniikan. He elävät metsästäjinä ja maanviljelijöinä, ja jotkut heistä ovat oppineet käyttämään planeetasta hohtavaa Isho-voimaa hyödykseen. Magiaa muistuttavan Isho-voiman avulla on mahdollista heittää voimakkaita energiapalloja ja vaikkapa kävellä laavalla. Kaikki shanthat eivät kuitenkaan ole tyytyneet alistuneeseen asemaansa, vaan paha Punainen Shantha on hyökkäillyt saaripiilostaan ihmisten keskuuteen.
Alien Logic alkaa tilanteesta, jossa sankari on kylänsä ainoa pakoon päässyt shanthojen hyökkäyksen jälkeen. Luonnollisesti hän haluaa pelastaa vangitut ystävänsä ja kylämiehensä, mutta pystyäkseen siihen hänen täytyy löytää reitti Punaisen Shanthan saarelle.
Kaunis ilma tänään
Pääasiassa peli on kartalla samoilua, jossa mittarit näyttävät, onko lähellä jotain huomionarvoista, niin kuin asutusta, hirviöitä, mineraaleja tai muuta kiintoisaa. Näihin paikkoihin siirryttäessä saa alueesta näkyviin lähikuvan, josta voi kurkistella varsinaiset toimintakohteet. Sankarin kävellessä toimintakohteeseen siirtyy peli sivulta kuvattuun osuuteen, jossa kaikki interaktiivinen toiminta tapahtuu. Hiiren oikea nappi toimii pelaajan silminä, ja vasemmalla hän poimii esineitä ja keskustelee vastaantulijoiden kanssa. Sankari voi myös hyppiä kuilujen yli.
Jorunen alueella voi myös loikkia pitkin mannerta varppien avulla. Alussa tiedossa on vain muutama reitti, mutta seikkailun aikana oppii runsaasti uusia. Varpit helpottavat liikkumista huomattavasti, kun ei tarvitse harrastaa pitkiä patikkamatkoja koko maan halki.
Kun vastaan sattuu ystävällinen henkilö, siirrytään keskusteluruutuun, jossa kommunikointi sujuu perinteisellä valitse vaihtoehto -tekniikalla. Vaikka Jorune romppupeli onkin, ei puhe tule digitoituna vaan tekstinä. Keskustelu on kuitenkin liian usein täyttä paskanjauhantaa, jossa hahmot horisevat toisilleen jotain täysin turhapäiväistä ja asiaan mitenkään liittymätöntä. Keskustelua on myös liian vähän, ja suurin aika kuluukin viidakoissa ja autiomaassa yksin harhailuun. Informatiivisempana ja lukuisampana jutustelu toisi peliin lisää viehätystä, nyt se korkeintaan ärsyttää aika ajoin.
Pysähtynyttä sodankäyntiä
Jos jutustelua on vähän, riittää sivulta kuvattua taistelunrytkettä sitten senkin edestä. Taistelu riippuu reflekseistä sankarin heittäessä niin puolustus- kuin hyökkäystaikoja. Jos vastustaja ei osaa taikoa, seisoo pelaaja paikoillaan ja yrittää räiskiä lähenevän mömmön palasiksi ennen tämän nyrkkeilyetäisyydelle pääsyä. Jos vastustaja osaa taikoa, pelaaja tekee muuten samaa, mutta painelee välillä shiftiä suojautuakseen vastustajien taioilta.
Eniten taistelua haittaa sen kaksiuloitteisuus, sillä kohti tulevaa loitsua ei voi mitenkään väistää syvyyssuunnassa. Erikoisen ärsyttävää se on kahden mömmön hyökiessä kohti, sillä vain ensimmäisenä lähestyvään olioon voi osua loitsuilla, toinen pysyy sen selän takana turvassa. Taistelu kaipaisi muutakin kuin staattista taikojenviskomista ollakseen kiinnostavaa.
Sankari voi oppia uusia taikoja WeavingWorldiksi kutsutussa taikaulottuvuudessa, jossa sankari asettelee maahan kristalleja houkutellakseen ympärillään olevia taikoja luokseen. Kristallien kerääminen onkin alussa tärkeää, sillä ilman niitä ei voi oppia uusia loitsuja. Aluksi uusia taikoja tuntuu olevan runsaasti, mutta ne loppuvat kuitenkin aivan liian lyhyeen: hyökkäystaikoja on alle kymmenen kappaletta ja puolustukseen käytettäviä loitsuja vain viitisen kappaletta. Uusia ideoita ei ole, vaan kaikki taiat ovat vanhoja fantasiavakioita tyyliin tulipallo ja sen kaverit.
Leikitään lääkäriä
Löytääkseen tarvitsemiaan kristalleja pelaaja käyttää apuvälineinään geeniteknisesti luotuja robotteja eli recoja. Näitä on tarjolla neljä mallia: maankuoputtajia, kaivosmiehiä, ensiavun antajia ja koko kunnon palauttavia kirurgeja. Pelaaja voi joko luoda ötökät itse leikkelemällä maastosta löytyviä erikoisia kasveja tai ostaa ne valmiina kaupasta. Luominen onnistuu klikkailemalla oikeassa järjestyksessä hiirellä ruudulla näkyviä geeniosia, joskus tosin leikkaushaavoja tulee liikaa ja työ epäonnistuu. Tämä simppeli, mutta kiehtova yksityiskohta piristää peliä aika ajoin.
Rimaa hipoen
Visuaaliselta anniltaan Alien Logicissa ei ole valittamista. Koko peli pyörii kauniisti SVGA-moodissa (640x480), ja etenkin sivulta kuvatut taisteluosuudet ovat koreita. Loitsuefektit ovat myös mukavia: esimerkiksi kuplaan joutuva pelaaja leijailee avuttomana tai kiinnipitoloitsun vangiksi kahliutuva hirviö todella näyttää sidotulta.
Äänipuoli ei ole yhtä hyvin hoidettu, vaan tehosteet rajoittuvat taikojen vaisuihin vingahduksiin ja osuman saaneiden mömmöjen urahduksiin. Musiikki on kaunista, silloin harvoin kun sitä sattuu kuulumaan. Musa nimittäin tulee suoraan rompulta, mutta on todella hiljaista ja suostuu toimimaan vain muutamissa tilanteissa. Edes koko pelin asentaminen kiintolevylle ei auttanut.
Alien Logic keskittyy liikaa samoilemiseen ja jättää keskustelun aivan liian heppoisiin kantimiin. Suurin osa vastaantulijoista kaivaa vain verta nenästään, mutta taistelukin on liian staattista paikoillaan seisoskelua. Juuri pelaajan alkaessa lopullisesti kyllästyä eteen ilmestyy kuitenkin aina jotain mieltä piristävää, kuten uusi tutkittava raunio tai kissaihmisten kylä. Alien Logic pitää kyllä pelaajan kourissaan, vaikkakin vähän heikolla otteella.
80
