Ilmeisesti kuvitellaan, että Koko Kansakin saadaan pelaamaan, kun pelit supistetaan kursorin liikutteluksi liikkuvan taustan päällä, terästettynä pikku seikkailuosuuksilla. Cyberia ja Creature Shock saavat seuraa Alien Odysseysta.
Argonaut on erikoinen firma. Sen tekemät pelit heittelevät lajityypista toiseen, ja erinomaisista virityksistä (Stargliderit) aina Birds Of Preyn kaltaiseen tööttiin. Välillä Nintendon kanssa häärinyt firma on palannut PC-ruotuun, ja ensimmäinen yhteistyöprojekti Philipsin kanssa kuuluu taas klassikoihin: FX Fighter löytynee joka mätkintäpelimiehen hyllystä. Nyt on julkaisuvuorossa Alien Odyssey, Philipsin kaupittelema toimintaseikkailu.
Alien Odyssey on sekoitus kahta pelityyppiä. Ensimmäisessä ja kolmannessa vaiheessa heilutellaan hiirellä kursoria CD:ltä latautuvan videokuvan (FMV) päällä. Toinen ja neljäs episodi ovat yllättäen Alone in the Dark -seikkailun ja Fade to Blackin ristisiitokseksi sopivaa toimintaseikkailua.
Sankarimme Psaph haaksirikkoutuu kesken ankarien avaruustaistojen Betan-planeetalle. Hän päätyy alkukommellusten jälkeen paikallisen vastarintaliikkeen johdon puheille. Betan-planeetan hallitsijarodulla on hallussaan korkeaa teknologiaa, jonka avulla Psaph saattaisi päästä takaisin kotimatkalle.
Psaphin telepaatikon kyvyt kiinnostavat vastarintaliikkeen johtoa, ja hänet hyväksytään suorittamaan vaarallista ja vaikeaa tehtävää yhdessä Gaanin, Betan-planeetan soturin kanssa. Alkajaisiksi Gaan joutuu vihollisten nappaamaksi ja Psaphin täytyy suoriutua seikkailusta yksin.
Rompulta suoraan latautuvat FMV-episodit ovat lyhyitä ja yksikertaisia. Ensimmäisessä niistä ajetaan oudolla mopovempaimella Betan-planeetan metsikössä, toisessa huristetaan avaruusaluksella pitkin kaivoskuilua. Pelaajan tehtävänä on liikuttaa kursoria ja pyrkiä sillä osumaan vihollisiin ja muihin esteisiin. Erikoisuutena jälkimmäisessä vaiheessa kuvaruutua voi pyörittää ympäri kokonaiset 360 astetta.
Pelin sydämen ja selkärangan muodostavat kävellen taivallettavat kaksi pitkähköä episodia. Ne ovat Alien Odysseyn nautittavin anti. Taustat ovat upeita ja liikkuvat hahmot sopivat kokonaisuuteen erinomaisesti kiitos Argonautin BRendering -tekniikan. "Kameran" villi, taaja kuvakulman vaihtelu pyrkii elävöittämään kerrontaa, mutta on ajoittain ylidramaattista.
Kolmentoista näppäimen ja hiiren kontrollit hyppyineen ja sivuttaisaskelineen tuovat mieleen Fade to Blackin, mutta ovat onneksi nopeasti omaksuttavia. Kaikkea mikä liikkuu on syytä ampua. Lukitut ovet avataan siellä täällä olevien tietokonepäätteiden ja viimeisen korahduksen päästäneiden vihollisten vierestä löytyvien äänipalikoiden avulla.
Varsinaiset puzzlet eivät ole vaikeita ja sopivat sinänsä hyvin pelin toiminnalliseen painotukseen. Niitä on kuitenkin liian vähän, jotta ne piristäisivät tapahtumia tarpeeksi. Onnistunut ongelmanratkonta palkitaan näyttävillä videopätkillä, jotka istuvat hyvin kokonaisuuteen.
Alien Odysseyn juoni on yllätyksetön, eikä pelattavuus piristy seikkailun edetessä. Hinku nähdä, miltä seuraava huone näyttää on kyllä suuri, valitettavasti ei sisällön vaan komeiden näkymien takia. Oheismateriaalissa luvattu 70 tunnin pelimaratoni tuntuu sulalta mahdottomuudelta: kolme ensimmäistä vaihetta on pelattu läpi parissa illassa. Viimeistä episodia kahlatessa pelaaminen alkaa käydä työstä.
Alien Odyssey ei ole maailman huonoin peli, varsinkin jos pateettiset mopolla-ajo- ja lentovaiheet unohtaa. Ajoittain seikkailusta jopa nauttii. Mielikuvituksen puute lannistaa kuitenkin lopulta. Pelkkä kaunis, vaikuttava grafiikka ei riitä pitämään mielenkiintoa yllä loppuun saakka.
75
