Alter Echon tekijöiden tyylitaju horjuu nimissä. Tarinan sankari on nörtin perusyksikkö Nevin, mutta pahempiakin nimivalintoja on luvassa.
Maailmankaikkeudessa ainoastaan planeetta Proteukselta löytyy multiplast-erikoisainetta, josta voi valmistaa yhtä hyvin keltaisia kumiankkoja kylpyleluiksi kuin maailmanlopun aseita. Nevin etsii multiplast-mestaria nimeltä Paavo (totta Mooses, en huijaa), mutta Paavo onkin siirtynyt tila-autoineen pimeälle puolelle ja haluaa Nevinin kuolevan.
Nevin tekee pakkolaskun Echo-planeetalle, joka osoittautuu tietoiseksi olennoksi. Echon voimien ansiosta Nevin voi muuttua liskomaiseksi hiipijäksi tai tankkimaiseksi taistelukoneeksi. Ensimmäinen olomuoto voi olla hetken näkymätön, ja se on nopea, mutta heikko aseita vastaan. Jälkimmäinen liikkuu hyvin hitaasti, kestää taistelussa erinomaisesti ja tulivoimaa on riittämiin.
Nevin omana itsenään on hyvin ihmismäinen olento. Jokaisella olomuodolla on omat aseensa ja erikoishyökkäyksensä. Joskus puzzlen selvittäminen tai eteneminen vaatii juuri tiettyä muotoa.
Ulkomuodon vaihtaminen on Alter Echon hyvä idea numero 1. Numero 2 on vieläkin parempi, sillä Nevin oppii manipuloimaan aikaa. Aikaa käsittelemällä hän voi tehdä erikoishyökkäyksiä, joille viholliset eivät voi mitään. Matkan varrella Nevin saa uusia aseita ja oppii muita temppuja.
Erikoisvoiman käyttöönotto on toteutettu puolinerokkaalla systeemillä, joka yhdistää vanhan kunnon matopelin osaksi rytmipeliä. Kyseessä on oma minipelinsä, jonka hallitseminen on pakollista, mikäli aikoo pärjätä taisteluissa.
Miljöö on aneeminen. Pastellisävyt eivät ole vakuuttavia, eivätkä luo oikeanlaista jännitystunnelmaa. Visuaalisuus ei vastaa vuoden 2003 vaatimuksia, mutta grafiikkaa voi pitää persoonallisena, sillä planeetta tuntuu orgaaniselta, ihan kuin pelaisi elävän olennon sisällä.
Ilman ajankäsittelyä ja muodonmuutoksia Alter Echo olisi susi. Niiden kanssakin se jää kovin keskinkertaiseksi scifi-toimintaseikkailuksi.
73
