Demoscenemiehethän ovat niitä parhaita ohjelmoijia, ja nyt he näyttävät, miten 3D-räiskintä pitää tehdä. Amok tuntuu aluksi asialliselta peliltä: se on nopea, sutjakka ja näyttävä. Peliohjelmointi vaatii kuitenkin muutakin kuin koodinvääntöä, esimerkiksi pelisuunnittelua.
Tapahtumat sijoittuvat Amokin planeetalle, josta on tullut rauhan tyyssija 47-vuotisen sodan jälkeen. Pinnan alla kuitenkin kytee, eivätkä sotineet mahtifirmat ole tyytyväisiä rauhaisaan rinnakkaiseloon. Sodasta miljoonavoitot kahminut pikkufirma The Bureau on lisäksi palkannut salamurhaajia ja palkkasotureita piristääkseen Amok-planeetan tunnelmia. Pelaaja on yksi The Bureaun palkkasotureista, Gert Stein.
Peli koostuu yhdeksästä tehtävästä, jotka on selvitettävä kronologisessa järjestyksessä. Jokainen tehtävä on lisäksi jaettu useisiin alatehtäviin, jotka nekin on kahlattava mieluusti pelin suosittelemassa järjestyksessä. Tehtävät ovat useimmiten selkeitä "kävele jonnekin ja tuhoa siellä jotakin" -periaatteelle rakentuvia.
Minä kävelen
Pääosa pelistä huristellaan hassun Walker-robotin ohjaimissa, vedenalaisissa tehtävissä porskutellaan potkurein varustetussa pikku sukellusveneessä. Kontrollit ja tuntuma ovat liki samat oltiinpa sitten maan päällä tai vedessä. Vesikulkuneuvo ei tosin pysähdy aivan niin nopsaan kuin maan pinnalla tarpova Walker.
Ensi hetket kuluvat mukavasti tanskalaisen Scavenger/Lemon-tiimin 3D-engineä ihaillessa. Räjähdykset ovat näyttäviä ja odotukset pelin suhteen kohoavat hetkeksi korkealle. Hieman epäilyttävää on tosin se, ettei grafiikka piirry kovin pitkälle, vaan eipä veden alla oikeastikaan näkyvyys ole kaksinen.
Ensimmäinen maanpäällinen tehtävä tuntuu sekin muikealta. Tuhottavaa riittää ja näkyvyys horisontin suuntaan on tyydyttävä. Walker liikkuu sivusuuntaan (strafe) hieman ontuen, mutta vihollisammukset saa väistettyä kohtuudella.
Amok kuitenkin turhauttaa. Aluksen suojat ovat hennot ja muutama osuma saa ne piipittämään pahaenteisesti. Toki matkan varrelta voi kerätä ensiapukittejä, mutta kuolema korjaa silti helposti. Ja aluksen sinänsä näyttävä räjähtäminen vie samantien alkuvalikkoon ja takaisin ensimmäiseen tehtävään.
Kaiken kukkuraksi pelissä ei ole kunnollista tallennusmahdollisuutta toisin kuin useimmissa 3D-räiskinnöissä. Salasanoja on sentään luvassa, mutta niitäkin peli jakaa alkumatkasta kitsaasti. Niinpä ensimmäiset tehtävät joutuu kahlaamaan läpi moneen kertaan ennen kuin ensimmäinen salasana on selvillä.
Hei nyt minä juoksen
Amokin juoksua sentään pääsee kokeilemaan pitämällä juoksunapin (shift _ tottakai) pohjassa. Yllättäen juokseminen ei johdakaan varmaan tuhoon vaan peli helpottuu huomattavasti! Kankeat viholliset eivät pysy ylväästi kirmaavan Walker-robon perässä. Ensiapupakkauksiakin löytyy lopulta riittävästi. Näppärillä ja tehokkailla yli esteitten heitettävillä pommeilla Amokin maailma muuttuu hetkessä huomattavasti mukavammaksi paikaksi elää.
Silti jokin Amokissa mättää huolimatta nopeasta grafiikasta ja näyttävistä räjähdyksistä. Walker ei esimerkiksi suostu hyppäämään pienimmänkään esteen yli, vaikka robotin pinkeät "reidet" viittaavatkin hyviin hyppyominaisuuksiin. Maassa piehtaroivien pikkuvihollisten päälle ei voi myöskään lampsia, mikä tuntuu Duke Nukemin jälkeen turhauttavalta pullamössöpelidesignilta.
Lopulta muuten niin sutjakkaan 3D-enginen puutteetkin alkavat ärsyttää. Näkyvyys horisontin suuntaan on rajattu ja ongelma on yritetty ratkaista sijoittamalla suurin osa tehtävistä joko öisiin, pimeisiin maisemiin tai vaihtoehtoisesti veden alle. Moninpelimahdollisuutta ei myöskään ole mukana, joten yhteisistä kävelyretkistä pimenevässä illassa parhaan kaverin kanssa on turha haaveilla.
Amok menettelisi, jos se olisi shareware-mainos tulevasta kokonaisesta pelistä. Lopullisessa versiossa olisi tietysti mukana asiallinen tallennusmahdollisuus, moninpelin mahdollistava verkkotuki ja yhdeksän tehtävän sijasta kolminkertainen määrä pelattavaa. Valitettavasti näin ei ole asianlaita.
78
