Strategiapeli. MicroProsen ensimmäistä maailmansotaa käsittelevän pelin Amiga-versio ilmestyi siis lopulta. Tämä ei-niin-kovin-syvällinen sotapeli yhdistää simppeliä strategiaa toimintaosuuksiin. Vastapelurina toimivat eri persoonallisuuksilla varustetut tekoälyt.
Strategiaosuus, jossa yksinkertaisesti komennellaan koneita kohteita pommittamaan, on hyvä. Kartta liikkuu vauhdikkaasti ja hiiri+näppis-ohjaus toimii loistavasti. Systeemi onkin yksi parhaista näkemistäni, eikä turhauttavaa valikonkoluamista enää pelin aikana ole.
Pelin toimintaosuudet ovat aneemisia niin ideoiltaan kuin pelattavuudeltaankin, ja runsaat miettimistauot niiden latausten välissä eivät sovi heikkohermoisille. Luojan kiitos niitä ei ole pakko pelata.
Lähes kaikkeen voi vaikuttaa säätämällä optioita ennen pelin alkua. Pääsinpä jopa mittelemään voimia Rikerin oppi-isän Sun Tzun kanssa. Tässä jos olisi kaksinpelimahdollisuus modeemin tai piuhan välityksellä, niin todellinen klassikko olisi valmis. Mukana tuleva kampanjaeditori on toimiva, mutta ei erityisen käyttäjäystävällinen. Manuaalin kirjoittaneilla herroilla on puppugeneraattori käynyt ylikierroksilla, mutta plussana mukaan on saatu hauska Englanti-Saksa-Ranska-sanasto.
Ancient Art of War toimii kaikilla Amiga-malleilla, sen saa kiintolevylle, fyysistä suojausta ei korpuilla ole, peli käyttää standardeja Amigan näppäinkarttoja ja grafiikat on piirretty huolella. Äänet ovat toimivia ja musiikit aiheeseen sopivia, eikä bugejakaan juuri löytynyt. Paitsi tallennuksessa: jos tiedostonimeen sisältyy skandeja, kone poikkeuksetta kaatuu.
Korpuilta pelaavan ei tarvitse pelätä rannenivelten kulumavikoja, sillä 'Prose on kiinnittänyt erikoishuomiota levynvaihtelun minimoimiseen. Peli toimiikin megaisella, yksilevarisella koneella ongelmitta, jos toimintaosuuksiin ei kajoa. Kun vain saisi vielä Civilizationista yhtä hyvin toteutetun version Amigalle (syvä huokaus).
89
