Paremminkin voisi päivä alkaa: paitsi että sinulla on yhtäkkiä pahimman vihollisesi kasvot, hän sattuu myös olemaan Maan etsityin murhaaja. Kannattaisi harkita, herätäkö lainkaan.
Näin reippaasti alkaa nopeatahtinen seikkailu likaisen suurkaupungin uumenissa. Angel Devoid yhdistää kyberpunkkia multimediaan ja jopa onnistuu.
Synkässä kybertulevaisuudessa Maapallo on kehittynyt niin kuin varoitellaan: ihmisrodun kotiplaneetta kärsii saastumisesta ja ylikansoittumisesta. Siksi ihminen onkin levinnyt sekä Kuuhun että Marsiin.
Kiittämättömät punaisen planeetan asukkaat päättivät itsenäistyä ja irtautua Maasta, mistä kimpaantuneena emoplaneetta julisti sodan, joka raunioitti Marsin vuosiksi. Yksi taistelun legendoista oli Angel Devoid, eliittijoukko Death 7:n komentaja, joka monien mutkien kautta päätyi Maassa olevan Paradise Cityn poliisipäälliköksi. Angelista tuli Maan etsityimpiä rikollisia, kun hän surmasi kaupungin pormestarin suorassa lähetyksessä.
Jake Hard taas on tavallinen Paradise Cityn kyttä, joka on ottanut elämäntehtäväkseen vangita Angelin. Vuosien yrityksen jälkeen hän saa tilaisuuden, mutta takaa-ajon tuoksinassa ajaa kolarin. Kun Jake havahtuu Neo-Cityn sairaalassa ja vilkaiseen peiliin, yllätys on melkoinen: peilistä heijastuvat Angel Devoidin kasvot...
Jäähyväiset rakkaimmalle
Tarinaltaan Angel Devoid on perinteistä kyberpunkkia. Kun esimerkiksi sairaalasta paennut sankari kävelee läheiseen baariin hakemaan entiseltä sydänkäpyseltään tälle jättämäänsä luottokorttia ja tyttö uhkailee häntä aseella, sankari kylmästi jysäyttää tyttönsä pois päiviltä, eikä kukaan koko baarissa edes väräytä kulmakarvaansa. Vain aito kyberpunk-maailma voi olla näin tyly.
Itkun tarpeettomasta väkivallasta voi niellä heti: se kuuluu kyberpunkin maailmankuvaan. Tappaminen ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan keino selvitä tulevaisuuden vihamielisessä ja kieroutuneessa villissä lännessä, jossa jokainen kantaa asetta oman turvallisuutensa vuoksi.
Pelaaja komentaa Angeliksi muuttunutta Jakea halki kokonaan videoidun pelin. Maailma on kuvattu Jaken silmien kautta ja kaikki kanssakäyminen ympäröivän maailman kanssa sujuu hiirellä, jonka osoitin ilmaisee mahdollisen liikesuunnan tai toiminnon. Liikkumisen vapautta ei oikeastaan ole, koska paikasta toiseen siirrytään videopätkissä. Se ei kuitenkaan pahemmin haittaa, sillä peli on muuten rakennettu yllättävänkin onnistuneesti.
Ruudun alalaidassa olevan inventaarion tavaroita voi käyttää milloin tahansa, jopa välianimaatiolta vaikuttavien videopätkien aikana, ja hyvästä syystä. Tilanteisiin on reagoitava ilman miettimistaukoja, esimerkiksi palkkiometsästäjän ilmestyessä nurkan takaa on sankarin parempi pidellä asetta kourassaan tai ainakin repiä se nopeasti kainalokotelosta esiin.
Todelliseen järkeen ja reagointinopeuteen vetoavat ongelmat kieltämättä tappavat sankarin usein, mutta jatkuva kuoleminen ei ainakaan minua häirinnyt, koska sankari kuolee yleensä joko tyhmyyteensä tai hitauteensa. Vaarallisessa maailmassa on oltava varuillaan.
Keskustelua pelissä ei varsinaisesti ole, sillä itse sankari ei murahda suustaan sen halaistua sanaa. Joissain tilanteissa saa kuitenkin valita suhtautumisensa kyseessä olevaan asiaan kolmesta eri vaihtoehdosta: vihaisesta, neutraalista ja lipevästä, ja sankarin asenne tietysti vaikuttaa keskustelun lopputulokseen.
Synkkää ja kaunista
Angel Devoidin uskottavuutta lisää sen toimiva ulkoasu. Synkkä suurkaupunki on onnistunein peleissä koskaan näkemäni kyberpunk-kaupunki. Sen synkät kujat ja korkeat rakennukset ympäriinsä risteilevine yhteystunneleineen tuovat elävästi mieleen Blade Runnerin savuisen Los Angelesin. Lisää aitoa tunnelmaa lisäävät tutunoloiset spinnerit (lentoautot) ja syrjäiset täyteen ahdetut baarit.
Lisäksi pelissä on jopa oikeita näyttelijöitä, jotka hoitavat lyhyet roolinsa kunnialla kotiin, joskin pari surkeaakin esitystä on mukaan eksynyt. Erityismaininnan ansaitsevat näyttelijöiden onnistuneet asusteet, jotka ovat tyylikkäitä ja genren mukaisia. Aidosti kuvattu ja renderoitu materiaali on onnistuttu yhdistämään niin huomaamattomasti toisiinsa, että kokonaisuus vaikuttaa hätkähdyttävän elokuvamaiselta. Koska turhia välianimaatioita ja itse peliä ei erota toisistaan, tuntee todella olevansa mukana tapahtumissa.
Komean ulkoasun lisäksi äänimaailma loistaa tyylikkyydellään. Tehosteita on mukana riittävästi ja iskevä konepoppi ja syntikkamusa viimeistelevät kokonaisuuden korviahiveleväksi. Volyymi tuleekin pidettyä pelin aikana reilusti normaalia voimakkaammalla. Bugipuolella Angel Devoid vetää puhtaat paperit, sillä ainakaan minä en saanut peliä kaatumaan kertaakaan.
Opiksi ja ojennukseksi
Graafinen ja auraalinen kauneus tietysti verottavat pelin kestoa, ja valitettavasti pelasin sen läpi alle päivässä. Muut ominaisuudet kompensoivat kuitenkin lyhyyttä kiitettävästi.
Angel Devoid on ensimmäinen nykymuodin mukainen renderoitu ja videoitu "peli", josta voin rehellisesti sanoa nauttineeni koko ajan. Komea ulkoasu ja ennen kaikkea onnistunut systeemi saavat pelaajan uppoutumaan pelin synkkään ja väkivaltaiseen maailmaan. Angel Devoid kelpaa esimerkiksi muille multimediavirityksien suunnittelijoille.
80
