Pahat voimat ovat riehuneet, ja tietokoneroolipelaaminen kituu henkihievereissään. Mutta menneisyydestä löytyy sankari, Aamunkoiton Alaisin. Tuoko sen mahti & magia virvoitusta nääntyvälle pelityypille?
Anvil of Dawn ilmestyi Yhdysvalloissa loppuvuodesta -95. Jokseenkin uskomattomien sattuminen ansiosta Taistelu Arvostelukappaleesta kestikin sitten vuoden. Tämänhetkisen roolipelityhjiön täyttäjäksi Anvil of Dawnin kaltainen perusroolipeli (niin hyvässä kuin pahassakin) sopii kuitenkin paremmin nyt kuin silloin. Varsinkin kun parempina aikoina se olisi tullut ja mennyt ilman, että kukaan huomaa.
Päivän pahis on tällä kertaa Warlord, jonka sotajoukot jyräävät läpi Tempestin, eikä hyvien armeija saa kuin vähän jarrutettua. Jotta Tempest pelastuisi, pitää viiden sankarin lähteä matkaan ja yrittää selvittää Warlordin voiman salaisuus. Neljä näistä singahtaa seikkailuun jo aamunkoiton aikaan, viides nukkuu kuin alasin ja herää vasta puoleltapäivin. Tavallaan onneksi, kuten selviää, kun sankari myöhemmin törmäilee aamuvirkkuihin tovereihinsa.
Anvil of Dawn on tuikiperinteinen tietokoneroolipeli Might & Magicien malliin. Se kaivautuu lajityypin tutuimpiin kliseihin kuin myyrä ja heittelee niitä sateena päälleen. Yksinäinen sankari taistelee tiensä läpi lukuisten linnojen, kellareiden ja muiden kiehtovien paikkojen. Mutta ei suinkaan sulavan kolmiulotteisesti, vaan tiukan ruutumaisesti 90 asteen käännöksin. Typerää kyllä, sankari ei osaa astua sivuttain.
Turhankin perinteiseen malliin paikkoja kansoittaa yleensä kaksi hirviörotua. Sankaria odottaessaan he ovat puhdistaneet paikan lattiat kaikesta tärkeästä, mutta reilun pelin hengessä täyttäneet siellä täällä olevat arkut aseilla, haarniskoilla, terveysjuomalla ja muilla sankarien vaatimilla esineillä, jotta he pääsevät lopussa pahiksen kimppuun.
Ympäristön steriiliys on tietokoneroolipelien helmasynti: niiden maailmat ovat kuin ratkottavaksi luotuja suuria puzzleja. Ainoastaan Ultima Underworldit onnistuivat luomaan illuusion paikasta, jossa on asuttu ja touhuttu. Anvil of Dawnin puzzlet koostuvat lähinnä avaimiin, vipuihin, teleporttereihin ja painolaattoihin pohjautuviin "ongelmiin". Tosi pelimiehet saattavat muistaa Dreamforgen ensimmäisen roolipelin, The Summoningin. Anvil of Dawn on kuin sen kolmiulotteinen versio: on painolaattoja, vieriä kiviä, samantyyppisiä esineitä, ja jokseenkin samalla lailla toimiva inventaario.
Mörköä turpiin
Taistelu on perusmallia: hiirtä naksauttamalla sankari heilauttaa kädessään olevaa asetta ja hirviö saa nekkuun. Osasta hirviöitä jää jopa jonkin näköinen ruumis näkyviin. Hirviöitä ei ilmesty tyhjästä lisää, mutta keinoälyltään näin tyhmiä hirviöitä ei ole aikoihin nähty: ne kirjaimellisesti eivät veny suoraa viivaa vaativampiin jäljityssuorituksiin.
Taikoja ei ole kuin karvan verran ylin 20 kappaletta, ja se on hyvä. Mukana ovat nimittäin kaikki oleelliset. Loitsujen nimet ja graafiset efektit ovat kekseliäämpiä kuin tavalliset tulipallot ja Magic Missilet.
Paha puute on unen puute: Anvil of Dawnissa ei levätä. Sekä osuma- että taikapisteet palautuvat hitaasti, todella hitaasti. Vaikka sekä alttarit että erilaiset ruohot tarjoavat nopeampaa palautusta, peliaikaa kuluu turvallisessa nurkassa seisomiseen. Kokemuspisteet voi itse jakaa teräkseen tai taikuuteen, ovelasti vasta kun poistuu kulloiseltakin tasolta.
Jos ei kuulu niihin teknonörtteihin, jotka saavat paiseita klassisesta 90 asteen liikkumisesta, ei käyttöliittymässä ole muuta vikaa kuin se, ettei sankari osaa liikkua sivuttain. Sama käsittämätön ongelma oli myös Stonekeepissä: lieneekö tämä uusi muoti?
Taistelu ja esineiden hallinta sujuu näppärästi hiirellä. Automaattikartta näyttää seinänappeja lukuunottamatta kaiken, aina tavaroita ja kuolleita hirviöitä myöten, siihen voi kirjoittaa, ja sen voi myös tulostaa paperille tai levylle. Niinpä sokkeloisemmatkaan tasot eivät hirveästi ärsytä.
Toteutukseltaan Aamunkoiton Alasin on kuin Westwoodin Lands of Loren ja New Worldin Might & Magicien sekoitus. Grafiikka, ääniefektit ja kaunis midimusiikki ovat Loresta, kun taas varsinainen pelirunko muistuttaa Migh & Magicia.
Anvil of Dawn on kiva välipala roolipelien seuraavaa aaltoa odotellessa. Toisaalta se on mukavaa ja sujuvaa pelattavaa hyvin toteutettuna, toisaalta sen vanhojen ratojen aivan liian uskollinen tahkoaminen ärsyttää.
80
