Jos Privateer oli pinnallinen peli, tunkeutuu Archimedean Dynasty pintaa syvemmälle. Blue Byte onnistuu näyttämään Originille miten futuristinen palkkasoturipeli tehdään.
Vuonna 2661 ihmiskunta asuu meren pohjalla olevissa kaupungeissa. Pinnalla on vain radioaktiivista jätettä ja jäätä, sillä ydintalvi on pitänyt Maata rautaisessa otteessaan jo satoja vuosia. Pinnan allakaan ihmiset eivät osaa olla sotimatta: kuljetusaluksia ja kaupunkeja vainoavat piraatit ja monet muut onnenonkijat.
Moisessa ympäristössä palkkasoturi on kuin kala vedessä. Emerald Flint on laajasti tunnettu palkkasoturi, ja häneen luotetaan. Hänen viimeinen keikkansa meni kuitenkin pahasti poskelleen ja anarkistit kaappasivat suojeltavana olleen rahtilaivan. Flintin työnantaja ei ole yhtään tyytyväinen, vaan hän komentaa Flintin etsimään käsiinsä aluksessa olleen lastin. Aikarajaa ei varsinaisesti ole, joten Flint hoitaa hommaa muiden töittensä lomassa. Ja hommiahan riittää...
Fin Commander
Archimedean Dynasty tuo heti vahvasti mieleen Originin Privateerin, jossa sankari oli eniten maksaville työskentelevä freelancer-avaruuspilotti. Myös Flint viettää arkensa kaupungista toiseen kelluen, parhaiten maksavia tehtäviä etsien. Ja palkalla varustetaan ja korjataan alusta. Kaupungeista löytyy asemyyjä ja satama, mutta suuremmat asutuskeskukset ovat täynnä erilaisia kohteita. Kaupungit ovat kaikki erilaisia, eikä niissä vierailuun kyllästy.
Tehtävien välissä Flint ehostaa alustaan, mutta uuden laivan hän saa ohjattavakseen vasta kun juoni sallii. Hyvä juttu, sillä näin pelaaja ei heti kättelyssä saa testattua jokaista uutta lelua. Näin hän voi joutua kuolaamaan uuden tehokkaamman tykin perään hetken aikaa, mutta jännittävä uuden kokeilemisen tunnelma pysyy.
Käsikirjoitus on muutenkin mielenkiintoinen, ja se ohjailee pelaajan aina sopivin väliajoin uudelle alueelle uusiin hommiin, mikä pitää mielenkiinnon tehokkaasti vireillä. Pelissä on yksi pääjuoni, mutta sen ohessa voi suorittaa lukemattomia erilaisia tehtäviä. Näitä voi yrittää löytää notkumalla baareissa ja kaupunkien asutusalueilla. Tehtävät eivät ole pelkkiä ampumisen raameja, vaan vaihtelevat erilaisista suojelukeikoista tavaran kuljettamiseen aina vihollisen joukkoon soluttautumiseen. Vaikka hommia on todella paljon, ei kahta aivan samanlaista tehtävää ole.
Kaikista tehtävistä ei myöskään selviä pelkällä räiskinnällä, vaan pelaajan pitää oppia myös hiipimään, veden allahan ääni merkitsee ja paljon. Merivirrat nykivät alusta, ja niinpä vihollisten ohi voi hiipiä ajamalla sopivaan virtaukseen ja sammuttamalla koko veneen sonaria myöten täysin hiljaiseksi. Tällaisissä sissitehtävissä on suorastaan niskakarvoja nostattava tunnelma, ja huomasin puhuvani kuiskaten.
Ilman kavereita
Taisteluissa Flint on periaatteessa yksin, sillä hän ei suoraan voi komentaa ketään. Hänen apunaan on kuitenkin usein ystävällisiä joukkoja tai vaikka puolustettavana olevan tukikohdan tykki- ja torpedopatterit. Onneksi, sillä Flint ei välttämättä pysty itse tuhoamaan kaikkea kohtaamaansa. Erityisen ilkeitä ovat suuret pommittaja-sukellusveneet, joissa on useita tykkitorneja ja raskaat panssarit. Nämä alukset saa tuhottua vain raskailla torpedoilla, jotka on valitettavan helppo ampua alas. Suurten alusten tuhoaminen on parhaimmillaan erittäin jännittävää väistelyn ja torpedon lukittumisen odottamisen vuorottelua.
Toiminnan keskellä on aluksi vaikea hahmottaa hyvää kuvaa ympärillä pyörivästä maailmasta. Alun sekasorrosta selviää kuitenkin nopeasti, ja pian taistelu sujuu helposti. Paras apuväline on sukellusveneen MDF:ssä näkyvä kolmiuloitteinen sonarkuva aluksen lähimaastosta, joka näyttää niin ympärillä olevat kohteet kuin merivirratkin.
Paremmissa aluksissa voi olla enintään kaksi tykkitornia, jotka pystyvät ohjelmointinsa tasosta riippuen joko taistelemaan itsenäisesti tai ampumaan vain sinne, minne pelaajakin. Tornien komentaminen on yksikertaista, ja ne parantavat aluksen taistelutehoa huomattavasti. Niiden avulla voi myös harrastaa erilaisia taktiikoita, vaikka kulkemalla ylösalaisin pohjassa alatornin hoitaessa tulituspuolen.
Peli saisi tarjota selkeän X-Wing-tyylisen kartan, sillä sellaisesta olisi ollut helppo poimia oikea kulkusuunta. Nyt joutuu joskus pyörimään hetken paikallaan oikeaa suuntaa etsien. Kun aika on etenkin suojelutehtävissä kortilla, ei paikallaan pyörimiseen ole varaa.
Tehtävissä ei ole aikajaa, mutta tietyissä tehtävissä viholliset tuhoavat kohteensa erittäin nopeasti, ja pahimmat tehtävät tuovatkin elävästi mieleen Tie-Fighterin tai X-Wingin kimuranteimmat hetket. Useimmat tehtävät ovat aivan helposti läpäistävissä, mutta niitä valittuja harvoja tuleekin ennen läpipääsyä höylättyä kymmeniä kertoja. Vaikeustason voi valita kolmesta vaihtoehdosta, jotka eivät kuitenkaan mainittavasti vaikuta pelin hankaluuteen. Mutta kertaushan on pelkästään hyväksi ja rakentaa luonnetta, eikö?
Makeaa mahan täydeltä
Archimedean Dynasty näyttää kautta linjan erittäin kauniilta, ja vedenalainen taistelu on vauhdin lisäksi myös värikästä. Sukeltelun vektoriengine pyörii näyttävästi ja sukkelasti, ja illuusion meren syvyyksissä möyryämisestä on täydellinen. Myös äänet ovat erinomaisia, vaikka taistelun aikana tulevia radioviestejä ei olekaan puhuttu. Itse asiassa puhetta ei ole laisinkaan, mikä on virkistävä poikkeus. Taistelu on täynnä ääniä, ja kohti syöksyvän torpedon etäisyyden voi jopa kuulla äänen voimakkuudesta.
Itse sukeltelun aikana ei ainakaan testiversiossa kuulunut musiikkia, mutta mikäli luin ohjekirjaa oikein, pitäisi lopullisessa versiossa olla mukana musiikkia. Testiversiossa oli kuitenkin kauniita musapätkiä, jotka lähinnä soivat kaupunkeihin saavuttaessa tai baareissa hilluttaessa.
En ole aikoihin pelannut mitään peliä samalla innolla kuin Archimedean Dynastya. Pelin onnistuneen salaperäinen tunnelma ja vaihtelevat tehtävät vievät yksinkertaisesti mennessään. Suosittelen.
93
