Ardennien talvihyökkäys oli viimeinen saksalaisten tekemä suuren luokan hyökkäys länsirintamalla. Joulukuussa -44 alkanut offensiivi kuitenkin epäonnistui pahasti eikä Saksalla enää ollut toivoa voittaa. SSI:n uuden strategiapeliensarjan esikoinen, SSG:n tekemä The Ardennes Offensive, antaa jälleen kerran mahdollisuuden sotia taistelu uudestaan.
The Ardennes Offensive on perinteinen heksojen peittämällä kartalla käytävä vuoropohjainen strategiapeli. Pelin yksiköt ovat rykmenttejä, joten mittakaava on melkoisen suuri. Hiukan yllättäen eri osapuolia on kolme: saksalaisia vastassa olevat liittoutuneet on nimittäin jaettu jenkkeihin ja englantilaisiin, joilla kummallakin on omat vuoronsa. Vuoroja ei ole enää jaettu erikseen ampumis- ja liikkumisvaiheisiin, vaan osapuolet tekevät kaikki toimintonsa kerralla, jonka jälkeen on vastustajan vuoro.
Kaikilla yksiköillä on hyökkäys- ja puolustusarvo sekä operointipisteet. Kartalla liikkuminen kuluttaa operointipisteitä, joiden loputtua ei samalla kierroksella voi enää liikkua. Erilaiset heksat verottavat pisteitä eri tavoin, joten metsän halki koukkaaminen ei suju yhtä nopeasti kuin tietä pitkin marssiminen. Ja luonnollisesti myös yksikön tyyppi vaikuttaa liikkumiseen eli raskaalla tykistöllä ei ole metsään lainkaan asiaa.
Taistelu on periaatteessa hyvin yksikertaista. Jokainen yksikkö voi hyökätä kerran vuoron aikana riippumatta siitä, onko se jo liikkunut vai ei. Hyökätä voi ainoastaan vihollisyksikön viereisestä heksasta. Kaikki tällaisessa heksassa olevat yksiköt voivat hyökätä saman vihollisen kimppuun yhtäaikaa. Tietokone laskee arvion taistelun lopputuloksesta hyökkääjän hyökkäysarvon ja kohteen puolustusarvon pohjalta. Laskelmaan voi vielä vaikuttaa erillisessä taisteluruudussa päättämällä montako yksikköä osallistuu hyökkäykseen, sekä erilaisilla vuorokohtaisilla bonuksilla, kuten johtaja-, ilmatuki- tai tykistöbonuksilla. Tietokoneen ennusteet ovat masentavan paikkansapitäviä eikä sattumalla tunnu olevan taistelussa mitään sijaa.
Aseettomia rakentajapataljoonia?
Tykistö- ja pioneeriyksiköt ovat taistelussa poikkeuksellisia. Tykistön taistelukyky rajoittuu muiden yksiköiden epäsuoraan tukemiseen edellä mainitun bonuksen kautta, mikä sinänsä on aivan järkevää. Naurettavalta sen sijaan tuntuu se, etteivät pioneerit kykene taisteluun lainkaan. Pioneerit pystyvät puolustautumaan ja korjaamaan siltoja, mutta hyökkäysarvoa niillä ei ole.
Ilmavoimat ovat pelissä vain taistelubonuksen muodossa. Liittoutuneiden ilmaylivoimaa kuvaa mahdollisuus antaa ilmavoimille kohteita kartalta. Mikäli saksalaisia yksiköitä seuraavalla kierroksella liikkuu kohteena olevan heksan kautta, joutuvat ne maksamaan normaalia enemmän operointipisteitä.
Saksalaisilla ei ymmärrettävästi ole ilmavoimia lainkaan. Saksalaisten harmina on myös toinen ärsyttävä, vaikkakin toisaalta miellyttävän realistinen, ratkaisu. Jotkin pelaajan käytössä olevista yksiköistä voivat nimittäin kesken pelin saada "Hitler-direktiivin", eli siirron toiselle rintamalle. Mikä voisikaan harmittaa enemmän kuin tärkeän panssaridivisioonan menettäminen tällä tavoin.
Käyttöliittymä on Ardennes Offensiven vahvin puoli. Ruudun ylälaidassa on muutama ikoni, joista saa näkyviin koko pelialueen kartan tai muuta informaatiota, esimerkiksi teknistä tietoa tankeista. Ruudun alalaidan ikoneissa ovat varsinaiset yksiköiden hallintaan ja liikutteluun tarvittavat komennot.
Äänetön karamellimaa
Grafiikka on tarkkaa SVGA:ta, mutta väripaletti olisi voinut olla parempikin. Nyt kartta näyttää lähinnä värikkäältä karamellimassalta, mikä ei ainakaan paranna tunnelmaa. SVGA muuten vaatii vähintään 12 megatavua muistia, muutoin on tyytyminen heikompiresoluutioiseen karttaan. Ääniefektit rajoittuvat erilaisiin taistelunaikana kuuluviin räjähdyksiin ja laukauksiin. CD:ltä tulevan musiikin kuunteleminen poikkeuksetta hidastaa pelinopeuden kelvottomaksi. Menetys ei kuitenkaan ole kovin suuri.
Ardennes Offensive ei ehkä ole paras mahdollinen avaus uudelle sarjalle strategiapelejä. Se on jotenkin kankean ja vanhanaikaisen tuntuinen sekä lisäksi täynnä pieniä omituisuuksia. Toisaalta siinä on myös useita hyviäkin oivalluksia. C&C-sukupolvi ei luultavasti jaksa tästä innostua mutta pitkänlinjan strategikot varmasti sotivat "Wacht am Rheinin" mielellään taas kerran uudestaan.
79
