Arma 3: Survive (PC) – Näkymätön vihollinen

arma3 2013-09-25 22-51-07-54

Arma 3 Survive:

Arma 3 Adapt:

Arma 3 Win:

 

Kun haluaa leikkiä sotilasta ihan yksin, vaihtoehdot ovat vähissä, ja nekin Call of Battlefield -tyyppisiä ylivaihde silmässä kulkevia satuja. Tule apuun, Arma!

Minulla on vahva viha-rakkaussuhde tsekkiläiseen Arma-sarjaan. Operation Flashpoint (nykyään ARMA: Cold War Conflict) räjäytti sukat jalastani, mutta jälkeenpäin olen tunkenut ne suuhuni ollakseni huutamatta, koska seuraavien yritysten yksinpelisisältö on ollut niin avutonta.

Esimerkiksi Arma kakkosessa Bohemia kirjoitti sekkejä, joita peli ei millään pystynyt lunastamaan. Yksinpeli oli yksi massiivinen kenttä, joka oli tungettu täyteen tehtäviä. Kaikki mahdolliset skriptit, triggerit plus tekoäly hajosivat ja sekoilivat kuin nomofoobikko Suomen armeijassa.

Arma kolmosella on näytön paikka, ja täytyy myöntää, että yritys on kova.

Yksinpelin tähden

Arman hyvä puolihan on, että jos se iskee, siinä riittää yksin- ja moninpelattavaa kymmeniksi vuosiksi, vaikkei itse innostuisi loistavalla editorilla leikkimisestä. Modien mahdollisuuksista riittää, kun örisee zombiäänellä ”DayZ”.

Mutta kun pelijumalat armahtavat keskenään, me introvertit ongelmapelaajat haluamme puuhastella yksin. Ostin Arma 3:n jo alfavaiheessa tukeakseni tätä ainutlaatuista pelisarjaa, mutta en ole siihen juuri koskenut. Nyt odotukseni on ohi, kampanja alkaa.

Pelinä kolmonen kuittaa paljon vanhoja syntejä. Ajoneuvoissa ei ole enää mopomoottoria, grafiikka on kautta linjan erinomaista ja liikkumisessa on tultu paljon lähemmäksi vaikka Battlefieldeja. Kammottava käyttöliittymä on mukana, mutta se on yksinpelissä enimmäkseen onnistuneesti kätketty taka-alalle. Miinusta tulee tylsästä fututekniikasta. Aseet ja ajoneuvot voisivat olla Halosta kotoisin.

Tekniikaltaan ja pelattavuudeltaan Arma on vihdoinkin tarpeeksi hyvässä iskussa, enää ei puutu kuin kunnon kamppis. Se tulee jälkitoimituksena ja kolmessa osassa. Parempi niin kuin buginen paska julkaisussa.

Seuraa johtajaa

Ensimmäisessä osassa, Survive, kyse on juuri siitä, mitä nimi lupaa. NATO-joukot ovat ”Kreikassa” hylkäämässä pientä, karua Stratis-saarta. Silti joku iskee heidän niskaansa, vieläpä yhteistyössä paikallisen armeijan AAFin kanssa. Henkiinjääneet sotilaat kokoontuvat ja heittävät tilapäisestä tukikohdasta keikkaa ympäri Stratista. Hengissä pitäisi pysyä ja vihollista häiritä.

Nyt Bohemialla on ollut järki kytkettynä päälle. Ensimmäinen kampanjakolmannes ei ole yhtään hassumpi. Se on koherentti ja kulkee hyvin. Jopa ääninäyttelyssä on annettu roboteille lopputili.

Tehtävät ovat sen verran selkeitä ja yksinkertaisia, että tekoälykin pysyy mukana, mutta Arman vahvuus, vapaus, ei pääse esille.  Pelaaja kulkee tietsikan johtamana tiiminsä mukana kuin pässi narussa. Pelissä jossa kantava voima on vapaus, tämä ei ole vain hyvä juttu. Ymmärrän toki, että jos pelissä saisi vapaasti kaapata vihollisen panssariauton ja huristaa pitkin saarta, eihän sillä saisi kuin pelin solmuun.

Draamaa tarinassa ei juuri ole, mutta kerrankin Bohemia pysyy asiassa. Päähenkilönä on tiiviisti vain alikersantti Ben Kerry, eikä juonta heitellä hetkeksi jonkun Timo Tankkikuskin tai Keijo Kopteripilotin housuihin, ihan vain että saataisiin esiteltyä pelimoottorin mahdollisuuksia. Toisaalta Survival kierrättää alphajulkaisun showcase-tehtävien sisältöä.

Onneksi kampanjaa ei ole pakolla väännetty coop-muotoon.

Eksää nää?

Kun taas bäfään codiututtuani palasin Arma-leiriin, koin pelin edelleen yli- ja  vihamielisenä sekä salailevana. Kahta ongelmaa Bohemia ei edelleenkään näe, ja ne liittyvät asioihin, joita minä en näe.

Ensimmäinen on viholliset. Ne hukkuvat maastoon ennennäkemättömän hyvin, mikä sinänsä on ihan oikein, maastopuvut ja kaikkea. Oikeassa elämässä silmät toimivat paremmin: niillä on laajempi näkökenttä, parempi erottelu sekä liikkeenhavainnointi. Pelissä silmäparkoja pitäisi avustaa. Nyt olen kuin nelisilmä, jonka kaukolasit jäivät yöpöydälle. Kittose herralle omista tekoälykavereista, joiden sensorinen optiikka toimii yhtä hyvin kuin vihollisilla.

Toki peli pistää pyynnöstä vihun päälle tekstin ja punaisen neliön, mutta vain maaliksi määrätylle ja vain silloin, kun vihu on lähellä ruudun keskustaa, vaikka se olisi suojassa tai mäen takana. Jatkuva pihalla olo ärsyttää esimerkiksi ryhmyrin huutaessa ”vihollinen oikealla”, mikä on kiva, jos tietää katsovansa samaan suuntaan kuin ryhmyri. Bohemia saisi todella, todella vakavasti harkita pelillistä CoD-moodia, joka selkeästi näyttää, missä ne kaikki helvetin viholliset ovat. Oikeassa elämässä sitä ei tarkisteta kartasta. Näkyvät viholliset helpottaisivat muiden asioiden opettelua, kuten osumisen. Pelin tähtäimet voivat olla realistisen tinkimättömiä, mutta tuntuu kuin ne olisi lyöty kauas piipun päähän.

Toinen asia on mene tänne -opasteet, kuten ”Briefing and light breakfast 50m”. Ne ovat huonoimmat ikinä. Löytääksesi kohteeseen siitä on katsottava niin paljon ohi, että ruudun reunalle tulee opaste. Sitten käännytään ja toivotaan, että opaste näkyy edes valjuna haamuna keskipäivän auringossa eikä ole minkään esteen takana. Mitä lähempänä olet paikkaa, jonne pitäisi mennä, sen heikommin opaste näkyy, ja jostain syystä tämä tekee minut hulluksi. Siihen kun yhdistää Bohemian tehtäviin edelleen liittyvän salailun ja kryptisyyden, kunnon selkeitä opasteita tulee ikävä.

Josko nyt?

Suunta on oikea, ja kokonaisuutena Arma alkaa olla elämänsä kunnossa. Tekniikka on kaikin puolin hyvää. Pelattavuudessa pitää rimaa vielä vähän alentaa, mutta tekoäly näytti toimivan uskottavasti, enkä kuollut kilometrin päästä ammuttuihin luoteihin.

Sisällöllisesti yksinpelin ensimmäinen  osa jättää vielä odottavan tunteen, koska se on enimmäkseen perässä juoksua, juuri samalla tavalla ärsyttävästi hoputettuna kuin jossain Call of Dutyssa. Seuraavaksi päästäneen Altikseen ja konflikti laajenee.

On mahdollista, että Arma 3 lopultakin onnistuu murtautumaan ulos niche-bunkkeristaan. Palataan asiaan, kun koko kolmikko on ulkona.

Nnirvi

77