Kun hätä on suurin, on NATO lähellä.
Nomen on kerrankin omen: Arman kolmas ja samalla viimeinen yksinpelikampanjamoduuli on nimeltään Win, ja sen se tekee. Melkein.
Vuosi on 2032, CSAT on miehittänyt ”kreikkalaiset” Altisin ja Stratisin saaret. Ensin NATO-sotilas Ben Kerry yritti vain pysyä hengissä, sitten hän liittyi Scott Millerin johtaman brittien spec ops -tiimin kanssa vastarintaliikkeeseen, ja nyt NATO-joukot iskevät takaisin. Samalla Arma vihdoinkin palaa ydinosaamiseensa. Tehtävät seuraavat toisiaan ilman rasittavia ”etsi hot spot sissileiristä” -virityksiä ja dialogia vapauden merkityksestä. Niissä on myös tarpeeksi sotamiestä ja taistelukalustoa, että homma tuntuu taas sotimiselta eikä köyhäilyltä. Olen Ben Kerry, ryhmänjohtaja Naton armosta ja sen tahtotilan rautainen nyrkki. Tilaan hyökkäyksen tueksi tykistöä tai ilmaiskun, tai jaan kuolemaa lennokin kauko-ohjausterminaalista.
Arman käsikirjoittajalla pysyy mopo käsissä, joten kaikkiaan Win osittain jopa hipoo alkuperäisen Operation Flashpointin tunnelmia. Fokus pysyy edelleen Kerryssä, eli juonta hämärtäviä sivukeikkoja tankin, lentokoneen tai helikopterin ohjaimissa ei tehdä.
Päätöksiäkin pitää tehdä. Sanoin vahingossa ääneen että ”Pitäisiköhän liittyä NATOon?” Kun kohotin katseeni ruudusta, näin ennätyssuuren joukon pelokkaan näköisiä ihmisiä nyökyttelemässä. Onko muuten uusi takkimuoti pitää vuorit ulospäin?
Puskista hyökkää loppu
Arman maailmassa on omat oudot ja välillä ärsyttävät luonnonlakinsa, mutta pitkästä aikaa positiivisuuden vaakakuppi painoi kaveriaan enemmän alhaalla. Ihan kuin tekoälykin olisi motivoitunut, sillä älyttömyydet tuntuivat pysyvän hyväksyttävissä rajoissa. No kerran kuolin kun joukkojenkuljetusautoni yritti kiivetä lyhtypylvääseen, muta hei, sodassa sattuu ja tapahtuu.
Vähän huolestuin kun piti tehdä päätös, autanko kahden edellisen osan brittejä, samalla uhmaten NATOn leipää nakertavan komentajani suoria määräyksiä. Kaveria ei jätetä, joten it’s Miller time! Juonessa seurasi merkittävä käänne, suuri paljastus ja... lopputekstit. Mitä. Helvettiä?
Win on paljon lyhyempi kuin kampanjan muut osat. Onneksi en vihan vimmassa vetänyt virtapiuhaa seinästä. Lopputekstien jälkeen kun tulee Arma 3:n ehkä parhaita tehtäviä, Ben Kerryn epätoivoinen yritys päästä pois koko Stratisin saarelta. Käytössä on koko saari, ja kun matkustaa johonkin suuntaan, voi törmätä loukkuun jääneisiin Nato-joukkoihin tahi kreikkalaisiin vastarintamiehiin. Ja tietysti vihollisjoukkoihin. Kerrankin Arman vapaus toimii niin kun pitää.
Mutta Bohemia ei olisi Bohemia, jollei se aina tötöilisi jotain, ja hieno lopetus on bohemoitu estämällä pelin tallennus täysin ja totaalisesti. Ymmärrän mitä sillä on haettu, oikeaa elossa pysymisen jännitystä jota ei savetuksella pilata! Mutta Arman kaaosteoriamaailmassa se myös tarkoittaa, että Kerryn pakoon pääsyn todennäköisyys on lottovoiton luokkaa. Sitkeän uudelleenyrittämisen takarajat määrittelee joku tapahtuma. Minulla se oli se, kun kun ammuin tutkimuslaitoksella viimeistä vartijaa viisi, siis viisi, kertaa rynkyllä keskimassaan mutta hän tiputti minut yhdellä laukauksella.
Hyvät luotiliivit sun soltuilla, Bohemia.
Summa Burarum
Maailma olisi huonompi paikkaa ilman hullun visionääristä Arma-sarjaa, eikä moninpelinä Arma 3:n arvoa kiistä kukaan. Entäpä nyt kun koko yksinpelikampanja on julkaistu, kannattaako rynniä kauppaan, siinä uskossa että Operation Flashpointin ihme toistuu? Arma 3 -kamppis on paras yritys sitten Fläsärin (jota ei tietysti uskalla enää kokeilla, ettei muistikuva päivity), mutta on se siinä ja siinä.
Arma 3 sijoittuu vuoteen 2030 ja jotain, fiktiivisille Kreikan saarille. Mitä sinulle tulee mieleen, kun pyydän sinua liittymään FIA:n rivehin, taisteluun AAF:ää ja ilkeää CSAT-yliherraa vastaan? Aseilla ja ajoneuvoilla, joista yksikään ei kuulosta edes etäisesti tutulta, mutta joista yksikään ei anna 2032-fiilistä? Ja joita on vain murto-osa edellis-Armoista?
Vaikka kerron että uusi itäinen mahti CSAT on Anti-NATO, Canton Protocol Strategic Alliance Treaty vastaan North Atlantic Treaty Organization, samaistumisbonusta ei tule yhtään. Huonot viholliset ovat nykypelien vitsaus. Ei ihme, että alkuvuonna menin toivomaan, kuinka olisi kiva kun Venäjästä saataisiin taas Neuvostoliitto-luokan pahis. Rakas lampun henki, tarkoitin että peleihin!
Vuonna 2032 älypuhelinten rappeuttava vaikutus näkyy sotilaissa. Uuden ajan digisotilaat ovat narukäsiä, joiden heikoissa käsissä raskas rynkky heiluu niin että ladonseinä tuntee olevansa turvassa. Henkeä pidättämällä tähtäin vakautuu, mutta kun peruskuntoa ei ole, sitä pystyy pidättelemään vain muutaman sekunnin, siten roiskitaan taas sinne tänne. No, he varmaan hallitsevat sosiaalisen median.
Arma 3 tekee jo paljon oikein, mutta joko oman tai käyttäjäkuntansa elitismin sokaisemana Bohemia ei tee ratkaisevia suunnittelupäätöksiä. Näkymättömien vihollisten ampuminen heiluvilla pyssyköillä on se suurin kynnys Arman leviämiselle kantapelaajien joukkoon. Peliin pitää lisätä valinnaiset Call of Duty -asetukset, joissa piippu on vakaa ja viholliset näytetään, tai sitten taistellaan ikuisesti Niche-saaren herruudesta jäykällä pelitankilla, jossa pelimoottori hyrisee viimeisiään.
Pidän nyt saarnaamisessa taukoa ja sanon samat asiat noin kolmen neljän vuoden kuluttua, kun Arma 4 ilmestyy.
PC
Bohemia Interactive
Minimi: Dual-Core 2.4 GHz/2 Mt RAM, GeForce 8800GT tai Radeon HD 3830
Suositus: Core i5-2300, 4 Gt RAM, GeForce GTX 560 tai Radeon HD 7750
Moninpeli: 2-serverinkapasiteetin mukaan
Testattu: Quad Core 2600k (3.5 Ghz), 8 Gt RAM, NVIDIA GeForce GTX560 Ti
Ikäraja: 16
84
