Asheron's Call -nettiroolipeli on kuin scifisarja Babylon 5. Pysähtyneen pelimaailman asemasta jatkuvasti etenevä juoni lupailee lopullista eeppistä taistelua maailman herruudesta. Asheron calls, will you accept?
Asheron's Callin maailma, Dereth, on persoonallinen paikka. Tekijät ovat onnistuneet väistämään pääosan fantasiakliseistä, eikä kaljanhuuruisia mutta ahkeria kääpiöitä nähdä. Tosin vieraat ulottuvuudet ovat Derethissäkin täynnä painajaismaisia hirviöitä, jotka vain kyttäävät vahingossa avautuneita teleportteja tuhotakseen muinaisia kulttuureja.
Velho Asheron avasi taikakokeissaan teleportin toiseen maailmaan, josta velloi ulos hyönteismäisiä olthoita. Derethiä asuttaneet empyreanit pakenivat Asheronin avaamista uusista teleporteista, mutta samalla Derethiin tuli lisää hirviöitä. Maahanmuuttajien ainoana pelattavana rotuna ovat Isparin maailmasta tulleet ihmiset.
Perusjuonena on, että pelaajat auttavat Asheronia valtaamaan Derethin takaisin, jotta empyreanit voivat palata. Missään ei tosin ole annettu takeita, että ihmisetkin saisivat jäädä, vaan pelaajat voivat kohdata moorcockmaisen lopun.
Kuin tv-sarja
Dereth ei ole staattinen maailma, vaan taustatarina ja ympäristö muuttuvat kuukausittaisissa päivityksissä rajusti. Kaupunkeja tuhoutuu, uusia hirviöitä teleporttautuu maailmaan ja Derethin herruudesta taistellaan jatkuvasti. Ongelma juonenkuljetuksessa on ollut se, että harvat asiat oikeasti tapahtuvat pelissä, vaan esimerkiksi uudet kaupungit ilmestyvät kartalle huoltokatkojen aikana.
Asheronin marraskuun juoniquestina oli Bael'Zharon-demonin vapauttaminen. Pelaajat saivat itse päättää, haluavatko he demonin vapaaksi vai eivät. Suunnitelma toimi, sillä osa ihmisistä puolusti demonin vangitsevaa kristallia toisten hyökätessä puolustajien ja kristallin kimppuun.
Thistledown-serverillä pelaajat organisoivat demonille ympärivuorokautisen vartion ja onnistuivat pitämään puoliaan koko kuukauden. Pelintekijät joutuivat tukemaan hyökkääjiä omilla hahmoillaan, jotta demoni vapautuisi ja juoni saataisiin samoille raiteille kuin muillakin servereillä. Vaikka erilaiset juonipolut olisivat syventäneet pelimaailmaa entisestään, se olisi myös teettänyt liikaa töitä Thistledownin erillisinä päivityksinä ja varsinkin bugikorjauksina.
Joulukuun demoni riehui Derethissä kukistumiseensa asti ja ihmisten avuksi palasi ensimmäistä kertaa Asheron-velho. Hahmot teki mielenkiintoiseksi se, että niillä pelasi tekoälyn sijasta muutama pelintekijä.
Kuukauden päivityksillä on vaikutusta koko pelivireeseen. Olen pelannut toukokuusta asti ja aktiivisuus on vaihdellut juuri juonen mukaan. Jos päivitys on vain korjannut pääasiassa pelitasapainoa, on peli-intokin ollut vaisumpi.
Uraputki on lavea
Pelisysteemi ei perustu valmiisiin hahmoluokkiin vaan erilaisten taitojen yhdistelmiin. Vaikka teoriassa kaikki hahmot ovat yksilöitä, Asheron's Callissa on vain lähitaistelijoita, jousimiehiä ja maageja. Tietenkin joukossa vipeltää kokkeja, nuolentekijöitä tai värjääjiä, mutta rauhanomaisiin taitoihin erikoistuneet hahmot ovat vähemmistö. Yleensä ne ovatkin muuleina tai kakkoshahmoina tuomassa peliin vaihtelua, sillä pelaaminen on käytännössä taistelemista ja questien suorittamista, mikä vaatii sotimista sekin.
Hahmot kehittyvät perinteisesti tasoittain, mutta tasoilla ei ole Asheron's Callissa yhtä selkeää merkitystä kuin useimmissa muissa roolipeleissä. Pelaaja jakaa kokemuspisteitä eri taitoihin ja ominaisuuksiin mielensä mukaan. Jos sijoittaa kaikki pisteet miekkailutaitoon, 10. tason Miyamoto Musashilla voi olla parempi arvo miekkailussa kuin 20. tason urholla, joka on jakanut kokemuspisteensä tasaisemmin eri taitoihin. Systeemi vaatii pelaajalta paljon, sillä koko ajan on tiedettävä miten ja millaisen hahmon haluaa itselleen kehittää.
Taikasysteemi on varsin hauska viritys, sillä se jättää varaa omalle päättelykyvylle. Maageilla on alussa vain muutama perustaika, jotka vaativat tietyt komponentit. Jo kahden hyökkäysloitsun perusteella voi päätellä, mitkä ainesosat ovat hyökkäysloitsuissa aina vakioina ja mitä muuttelemalla voi etsiä uusia. Valtaosa tietenkin hakee netistä kaikkien loitsujen kaavat, mutta sitä on vaikeutettu lisäämällä vaikeampiin taikoihin hahmoittain vaihtuvia osia.
Kaikki yhden puolesta
Asheron's Callissa on parikin erilaista tapaa, joilla ihmisiä kannustetaan yhteistyöhön. Pelaajat voivat muodostaa väliaikaisia seurueita, joissa kokemuspisteet jaetaan niin, että kaikki hahmot nousevat yhtä aikaa seuraavalle tasolle. Seurueet muodostuvat yleensä samantasoisista hahmoista, sillä systeemin takia yksi kokeneempi hahmo imuroi kaikki kokemuspisteet itselleen.
Pelaajat voivat muodostaa myös pysyviä monarkioita, jotka ovat käytännössä klaaneja. Monarkioiden ideana on luokkajako. Itse monarkilla on alamaisia eli vasalleja, joilla heilläkin voi vielä olla omia vasalleja. Pyramidin huipulla olevat saavat lisäkokemuspisteitä aina kun heidän alamaisensa keräävät kokemusta.
Monarkiat voivat olla hyvinkin kiinteitä yhteisöjä, joiden jäsenet tapaavat säännöllisesti, suorittavat tehtäviä ja metsästävät pelimaailman kuuluisia jättihirviöitä. Toki osa monarkioista on vain nimellisiä yhteenliittymiä, joissa ylemmät lahjoittelevat silloin tällöin tavaroita heikommille.
Tiimityöskentelyn ehkäpä suurin heikkous on pelisysteemin rajoittuneisuus, sillä parinkymmenen ihmisen kokoontumiset ja yhteistaistelut ovat järkyttävän lagisia. Sitä suurempi ongelma on kommunikaation vaikeus, sillä viestin lähettäminen kaikille monarkian jäsenille on luvattoman vaikeaa. Ongelmat ovat tosin tiedossa ja Turbine on luvannut parantaa viestiyhteyksiä tulevissa päivityksissä.
Ihmiset seikkailevat maailmassa sulassa sovussa, sillä pelaajat eivät normaalisti voi tappaa toisiaan. Playerkillereille on oma serverinsä, tavallisilla servereillä PK:t voivat tappaa vain toisiaan. Tavaroiden vaihtamisesta ja myymisestäkin tehtiin turvallista syksyllä lisäämällä peliin diablomainen vaihtokauppasysteemi, joten satunnaisia pelisysteemillä kikkailevia varkaita lukuun ottamatta Dereth on varsin pumpulinen paikka.
Hirveät hirviöt
Hirviöiden tekoäly on ärsyttävän huono. Derethin eläimet pysyttelevät paikoillaan, kunnes pelaaja juoksee liian läheltä tai hyökkää niiden kimppuun. Olento lähtee ryntäämään aina kohti, ja reaktio on aina sama onpa kyseessä kasvissyöjä tai luurankosoturi. Putkiaivoisen vastustajan voi jopa jumittaa seinän taakse, jyrkänteen reunalle, kuoppaan tai puiden väliin ja tappaa sinne riskittömästi.
Maailma tuntuisi huomattavasti elävämmältä, jos hirviöt tekisivät jotain muutakin kuin vain säntäilisivät ihmisten perään. Kesän eräässä juonipätkässä ennen hajanaiset humanoidit, kuten tumerokit ja mosswartit, kokosivat ja kouluttivat armeijaa. Jos leirejä kävi kurkkimassa, niissä vain seisoskeltiin paikallaan. Näky toki vastaa varusmieskoulutusta täydellisesti, mutta ei ollut järin mielenkiintoista seurattavaa.
Asheron's Callissa aika harva varsinaisesti roolipelaa vaan useimmat vain parantelevat hahmoaan ja etsivät hienompia tavaroita. Tosin jo pelimoottori rajoittaa melkein ainoaksi rooliksi jonkin sortin kulkurin, sillä ilman muuleja hahmo omistaa vain sen mitä mukanaan kantaa. Kaikki maahan jätetty katoaa jossain vaiheessa.
Päivä murmelina
Asheron's Callia on moitittu siitä, että peli lähtee kunnolla käyntiin vasta kahdennenkymmenennen tason paremmalla puolella, mutta väite ei ole täysin totta. Pelissä on tehtäviä ensimmäisestä illasta alkaen, mutta yleensä ihmiset ovat niin pihalla pelimaailmasta, että tyytyvät päättömään elukoiden metsästykseen.
Toki pääjuonen tehtäviä voivat yrittää vain pitkään pelanneet veteraanit, mutta se on vahvuus. Parempi, että zombikenraalin kukistamiseen pystyy vain valiojoukko kuin se, että paholaista käy jokainen potkimassa päivätyökseen.
Serverit ovat kaikki Amerikassa, mutta taistelun automaattisuuden ansiosta puolen sekunnin pingeillä pystyy vielä pelaamaan. Kaapelimodeemiyhteys pysyi varsin tasaisesti alle 300 millisekunnissa, jolloin yhteys ei vaikuttanut pelaamiseen juuri lainkaan.
Ainoastaan suosituimmissa kaupungeissa lagi ärsyttää, koska hahmo ei tahdo päästä edes kaupasta ulos vaan palaa puotiin yhä uudelleen, ajallisesti puolikin minuuttia taaksepäin. Onneksi kaupunkeihin ei ole pakko tunkea pahimpina ruuhka-aikoina.
Pingi ei ole kynnyskysymys edes taisteluissa, sillä hyökkäykset tehdään automaattisesti. Pelaajan tehtäväksi jää vain päättää, mitä tähdätään kuinka tarkasti ja mille korkeudelle. Taiatkin osuvat melko varmasti, sillä vastustajat ryntäävät kuitenkin aina kohti.
Asheron's Call koukuttaa hetkeksi aivan täydellisesti. Seikkailua on pakko jatkaa, jotta tehtävä etenee tai hahmo ei jää liiaksi jälkeen vakioporukasta. Kyllästyminen iskee kuitenkin väkisinkin, sillä monen huippupelin rinnalla yksi peli ei jaksa ikuisesti ja 10 dollarin kuukausimaksu tuntuu ajoittain rasitteelta. Pelata on pakko, kun kerran maksettukin on.
Ultima Online on aivan oma maailmansa tonttikauppoineen ja muine lieveilmiöineen, joten Asheron's kilpailee lähinnä EverQuestia vastaan. EverQuestia en ole pelannut kuin takapiruna, mutta lonkalta arvioituna Asheron's Call on samalla viivalla.
Pelillinen sisältö on molemmissa sitä samaa eli questien läpäisemistä ja hirviöiden fileerausta. Tosin Asheronista puuttuu erilaisten esineiden kanssa askartelupaskartelu lähes täysin, mutta se korvataan moninkertaisesti jatkuvasti kehittyvällä maailmalla ja taustajuonella.
86
