Veljet! Lasketaan alas työkalumme, taotaan aurat mysteiksi. Vivut odottavat vääntäjää, napit painajaa.

Maailmankaikkeus on vaarassa. Salaisia sormuksia ikiaikoja vartioineet klaanin viisaimmat ovat kuulleet hälyttäviä uutisia. Pahat tahot aikovat yhdistää sormukset salaisista maailmoista löydettyihin pyhiin artefakteihin ja ottaa valtaansa koko maailmankaikkeuden. Ainoa, joka voi pelastaa maailman on nuori oppipoika Umang. Voi ei!

Jos Myst-pelit tai Uru: Ages Beyond Myst saavat veresi syttymään tuleen, kierrä Aura - Fate of the Ages kaukaa. Jos janoat hidasliikkeistä seikkailupeliä, jossa on eteerisiä mutta staattisia panoraamakuvia ja visaista ongelmanratkontaa, Aura saattaa olla vastaus toiveisiisi.

Pelaaja on Umang, klaanin lahjakkain oppipoika, joka on lähetetty saamaan lisäkoulutusta sormuksien saloista. Klaanin sisällä kuohuu ja pian Umangin täytyy opiskelun sijaan suojella sormuksia ja päästä perille niiden voimista.

Tarina on alkuun hieman hämärä ja aukeaa (liian) hitaasti pelin edetessä. Äkkikuolemia ei ole, ja ongelmien ratkaisuun voi käyttää niin paljon aikaa kuin haluaa. Ja aikaahan kuluu, sillä joidenkin yksittäisten ongelmien parissa voi vierähtää tunteja.

Vivunväännön mestaruuskilpailut

Puzzletaso vaihtelee helpohkoista hyvin vaikeisiin. Suurin osa ongelmista tuntuu loogisilta ja ymmärrettäviltä viimeistään sitten kun ne on ratkaissut, mutta joukossa on myös muutamia täysin järjenvastaisia kehitelmiä.

Vipuja saa vääntää, nappeja painella ja säätimiä asetella kohdalleen enemmän kuin laki sallii. Auran maailma on täynnä kaikenlaisia kummallisia vekottimia ja härveleitä, varsinkin erikoisia höyrykäyttöisiä laitteita, jotka saavat steampunkin ystävät hymyilemään hampaat näkyvissä. Yleensä ei ole mitään hajua, mitä jokin laite tekee, missä se sen tekee ja miksi se sen tekee. Laitteiden käyttötarkoituksen jatkuva arvailu on turhauttavaa.

Kenttiin on toki ripoteltu vihjeitä, ja yleensä niitä saa heti uuteen paikkaan saapuessa. Vihjeet ilmestyvät piirroksina Umangin muistikirjaan. Jotkut vihjeistä johtavat hieman harhaan ja pikemminkin vaikeuttavat kuin helpottavat aivopähkinöiden pureskelua.

Kävelyretki paratiisissa

Aura on kaunis peli. Niin alun maaginen laakso kuin sitä seuraavat lumiset vuoristomaisemat ja muut kohteet näyttävät ja kuulostavat hienoilta. Sääli, että ne toimivat vain taustoina erilaisille puzzleille. Tekemistä olisi voinut keksiä paljon enemmän.

Hahmojen ääninäyttely on siedettävää tasoa, paitsi päähenkilön puhe, joka vaikuttaa suoraan paperista luetulta. Taustamusiikkia jaksoi kuunnella. Paitsi kun oli pari tuntia ratkonut samaa ongelmaa, jolloin sama lurittelu alkoi nyppiä.

Suurin kompastuskivi on mitäänsanomaton juoni, joka ei motivoi ratkaisemaan ongelmia. Umangin vaellus tuntuu olevan vailla päämäärää, ja kun puzzlesta hypätään suoraan seuraavaan sitomatta ongelmia kunnolla itse tarinaan, peli muuttuu vain sarjaksi puzzleja.

Välillä puzzleissa ei ole mitään järkeä. Mestari Armagast on mukava mies, joka haluaa auttaa Umangia tämän tehtävässä. Miksei hän voi kertoa, miten hänen huoneessaan olevalla hissillä pääsee ylös, vaan pakottaa Umang-raukan vääntelemään vipuja ja keksimään ratkaisun ihan itse? Kummallista käytöstä, sanon minä.

Ainakin Mystikot ja Uru-ukot taputtavat haltioissaan käsiään, muita yhdentekevä juoni ei välttämättä loppuun asti kiinnosta. Puutteineenkin Aura on ihan sujuvaa viihdettä niille, jotka pitävät wanhan ajan ongelmanratkonnasta ja joilla on reilusti kärsivällisyyttä.