"No night fighter can stop us getting through. I'm a bomber, I'm a bomber" _ Ian "Lemmy" Kilminster, Motörhead
B-17G Flying Fortress on toisen maailmansodan ehkä maineikkain raskas pommikone, johon on jo kevyesti tutustuttu Secret Weapons of Luftwaffessa. Nyt Vektor Grafix omistaa kokonaisen simulaattorin pommikuormien kuljetukselle. Vectorin edellinen simuhan oli mainio joskin vaikea Shuttle, ja sen jälkiä löytyy kyllä uutukaisestakin.
B-17 bikaisesti
MicroProsen B-17 pähkinänkuoressa menee jokseenkin näin: kone nousee Englannista ja liityttyään muodostelmaan aloittaa matkansa kohti kohdealuetta. Matkalla kiusaavat saksalaiset hävittäjät ja ilmatorjuntatykit. Sen varalta, että pääkohteen pommittaminen on syystä tai toisesta mahdoton, on ryhmällä myös varamaali. Kun pommit on saatu kohteeseensa, palataan takaisin tukikohtaan. Tavoite on pysyä hengissä 25 tehtävää, jonka jälkeen sota sen miehistön kohdalta on ohi ja he pääsevät kotiin kyselemään, että kenenkäs lapsia nämä kolme ovat?
Onneksi B-17 ei ole niin standardikamaa kuin saattaisi luulla, vaan sisältää ilmiöistä harvinaisimman: Upouuden Idean. Ja mielenkiintoista on, että lentosimulaattoriksi itse lentäminen on täysin taka-alalla (varsinkin kun tietokone pysyy paljon paremmin muodostelman mukana). Hyvä onkin, sillä siinä on eniten naputtamista.
Miehistöön vipinää
B-17:n uusi idea on miehistön ymppääminen mukaan. Pommikoneen miehistöön kuuluu 10 miestä: pommittaja, navigaattori, pilotti ja varapilotti, korjausmies/yläampuja, radio-operaattori, ala-ampuja, kaksi sivuampujaa ja taka-ampuja. Osalla on vielä lisänakkejakin, esimerkiksi pommittaja ja navigaattori miehittävät keulan konekiväärit. Jokaisella miehistön jäsenellä on nimen ja sotilasarvon lisäksi vielä viisi taitoa: lentäminen, ampuminen, pommittaminen, korjaaminen ja ensiapu. Miehistön taidot kasvavat onnistuneen tehtävän jälkeen.
Selvitetään asiaa esimerkillä: Saksan yläpuolella viisi Focke-Wulfia iskee muodostelmaan. Lyijy lentää ja B-17 saa pahoja vauroita. Taka-ampuja haavoittuu, pommiluukun hydrauliikka siirtyy ajasta ikuisuuteen ja ala-ampumo jumittuu. Varapilotti tietää eniten lääketieteestä, joten hän lähtee antamaan ensiapua taka-ampujalle. Radiomies aloittaa ala-ampumon korjausyritykset ja toinen kylki-KK-miehistä saa siirron taka-ampumoon tajuttoman miehen tilalle. Ja kohdetta lähestyttäessä joku saa mennä käsin avamaan pommiluukut ja tiputtamaan metallimunat saksalaisiin oluttupiin, lelukauppihin ja muihin sotilaskohteisiin. Paluumatkalla voi vielä syttyä esimerkiksi tulipalo, jota jonkun täytyy mennä sammuttamaan. Haavoittuneet miehistönjäsenet ovat toipumassa pitkän aikaa, sairasloman ajaksi tilalle tulee heikompitasoinen täydennysmies.
Tämä miehistönräpläysoptio antaa Flying Fortressille aivan oman, suorastaan roolipelimäisen ilmeensä. Kun B-17 muutenkin on varsin yksityiskohtainen, muodostuu joka lennosta itse asiassa seikkailu. Lisämielenkiintoa tulee siitä, että koneeseen saa ihan itse valita keulakuvan ja kirjoittaa nimeksi vaikka mitä. Myös pudotukset ja pommitukset ilmaantuvat koneen kylkiin.
Pitkä matka Berliiniin
Voinette kuvitella, kuinka kauan potkurein varustettu pommikone lentää Saksaan ja takaisin. Kaksinumeroiset tuntilukemat on Vektor Grafix kiertänyt sekä nopeutetulla ajalla, jolloin peli kulkee viisi kertaa nopeammin, että "aikahypyllä", jota voi säätää minuutista tuntiin. Aikahyppy katkeaa automaattisesti, kun jotain tapahtuu.
Onneksi kone toimii varsin pitkälle tietokoneen ohjauksessa. No, ainakin nousee, lentää ja ampuu. Käytännössä pelaaja saa kyllä vähän väliä riistää kontrollia tietokoneelta. Esimerkiksi pommittaminen täytyy suorittaa itse (vaikka maunuska väittää, että tietokone osaa pommittaa, olen vankasti eri mieltä). Sitä paitsi manuaalisesta toiminnasta palkitaan aivan eri asteikolla.
Miehistön jäsenet tiedottavat sisäradiolla tavallisuudesta poikkeavasta toiminnasta, niin kuin palavista moottoreista ja rettelöimään tulevista saksalaisista. Muille koneille voi myös lähettää viestejä, mutta nämä eivät paljoa löpise. Radioliikenteeseen olisi saanut kyllä panostaa.
Pikkuhienouksia
Flying Fortressissa on muutama mukava pikkuhienous. Kone esimerkiksi harhailee reitiltään, ja pelaaja joutuu maaston mukaan päivittämään koneen aseman.
Erikoisesti säväytti se, että hätätapauksessa, jos moottoreiden sammutusjärjestelmä on jostain syystä pois pelistä, voi yrittää jyrkällä syöksyllä puhaltaa moottorit sammuksiin (a la Memphis Belle).
Pikkuhuonouksiakin on. Miehistönhallinta voisi sujua ergonomisemminkin, nyt joutuu häsäämään hiiren ja näppäimistön kanssa. Vektor Grafix olisi myös saanut enemmän kompensoida tietokoneen vajavaisuuksia tosimaailman esittämisessä.
Isohuonouksia
Suuresti rakastamaani kamppanjamoodia ei ole, mutta ei peli sitä itse asiassa vaadikaan, pääpaino on miehistön selviämisellä läpi sodan. Sitten varsinaisiin lapsuksiin.
Näin yksityiskohtaisessa simussa oudoksuttaa näkymättömät saattohävittäjät: niitä on mutteivat ne näy. Saattohävittäjien mukanaolo tarkoittaa vain, että osa saksalaishävittäjistä ei pääse pommikoneille asti.
Haittaavia ongelmia B-17:ssa on kolme. Pienin on maalien löytämisen yliluonnollinen vaikeus: maasto kun on täynnä samannäköisiä vektoriplänttejä, ja jos navigoinnissa on hutiloinut, saattavat pommit pudota kymmeniä kilometrejä pieleen. Toinen ongelma on se, että tuulilasi ja mittarit ovat turhaan eri ruuduissa, mistä on rutkasti ongelmia laskeutumisen aikana. Kolmas ongelma liittyy näihin kahteen: myös lentokenttä on äärettömän helppo hukata. Ja kun ponnahtaa karttaan ottamaan suuntimaa, tietokone ottaa koneen hallintaansa ja alkaa lentää jonnekin huit hemmettiin. Idiootit ovat vielä poistaneet automaattilaskeutumisen. Mikseivät miehistönjäsenet voi lähettää sellaisia viestejä kuin "Maali/Kenttä vasemmalla"?
Upeita taisteluita
Kyllä Vektor Grafix osaa vektoreita vääntää, ei siinä mitään. Eli B-17 on täynnä erinomaista ja yksityiskohtaista vektorigrafiikkaa. Pitkää savuhäntää perässään vetävät putoavat koneet viehättivät erikoisesti. Tosin 25 megahertsin 386:lla saa pomppia eri detaljitasojen välillä jatkuvasti. Eli detaljit pois kun tapellaan, päälle kun navigoidaan ja pommitetaan. Bittikarttaruudutkin ovat erinomaisia.
Mutta äänipuoli on luvalla sanoen surkea. Ilmeisesti B-17 lentää neljän hyttysen voimalla ja muutkin vähäiset efektit ovat onnettomia.
B-17 Flying Fortress on fantastinen peli aina siihen saakka, kun yrittää laskeutua. Tavallisesta poikkeava konetyyppi ja toteutus kuitenkin muodostavat vastustamattoman houkutuksen alan miehelle tai naiselle.
88
