F-16 Falconista on jo tehty lukuisia simulaatioita, joten kilpailu Falcon-kukkulan kuninkuudesta on kovaa. Niinpä uuden yrittäjän, Military Simulations Incin, ensimmäinen yritys on kunnianhimoinen: tavoitteena on kaikkien aikojen realistisin F-16-simulaatio.
Back to Baghdad tarjoaa pikataistelun ja koulutustehtävien lisäksi 30 tehtävän lineaarisen kampanjan. Saddam pitää koko maailmaan panttivankina kolmella ydinohjuksella. Mikäli vaatimuksiin ei suostuta, tuhoutuu jokin maailman suurkaupungeista jumalan puhdistavaan tuleen. Tulta vastaan on taisteltava tulella: ensimmäistä kertaa lentosimulaattorien historiassa pelaaja saattaa saada ydinpommin mukaansa. Let the ground tremble!
Tehtävät kattavat kaikki Falconin roolit: on ilmapartiointia, panssarintorjuntaa, täsmäpommitusta ja hälytystehtäviä. Scud-metsästyksessä joutuu jopa järjestelmällisesti haravoimaan maastoa ohjuslavettien löytämiseksi. Aikaa on tietysti rajoitetusti ja paikalle saattaa osua viholliskoneitakin. Tehtävän läpäisemiselle on annettu usein tarkat parametrit, kuten vähintään 20 minuuttia ilmapartiointia, vähintään kaksi alas ammuttua vihollista ja onnistunut lasku.
Avioniikan juhlaa
Ensimmäinen pelaamani lentosimulaattori oli Amigan Falcon 2. Sen jälkeen F-16-simulaattoreita on tullut pelattua niin paljon, että pitkästä aikaa Falconin ohjaamoon kiivetessä tuntuu kuin palaisi kotiin. Joku on kuitenkin tainnut poissa ollessani tehdä ison remontin: missään simulaattorissa ei ole ollut näin paljon näprättävää!
Erilaisia tutkamoodejakin on kymmenen (vähintään pari-kolme uutta aiempiin simulaattoreihin verrattuna) ja lentomallikin tuntuu olevan kohdallaan. Raskaassa lastissa oleva kone todella tuntuu laiskalta lentää ja kaarrossa ilmanopeus herkästi häipyy.
Avioniikan opettelussa täytyi vanhan F-16-konkarinkin nöyrtyä: en saanut konetta edes navigoitua haluamaani reittipisteeseen ilman raskasta ohjekirjan selausta. Sain kyllä valittua reittipisteen, mutta se katosi informaationäytöstä kahden sekunnin kuluttua, heijastusnäyttöön ei ilmaantunut suuntimaa eikä MFD kertonut reittipisteestä mitään. Pähkäilyn jälkeen ilmeni, että Falconissa on TACAN (Tactical Air Control And Navigation), joka pitää tietysti ensin kytkeä päälle. Vasta sitten reittipisteet jäävät näkyviin. D'oh!
Laskeutuessa pelkkä ILS:n päälle kytkeminen ei enää riitä. Pitää muistaa valita oikea lentokenttä, ettei vahingossa lähde etsimään 150 kilometrin päässä olevan kiitotien ILS-sädettä. Asiaa ei yhtään helpota se, että lentokenttien nimet ovat koodipohjaisia.
Fox One!
Jos vapaa lentäminenkin on näin hankalaa, ei ole vaikea arvata millaista ilmataistelu on. Ensimmäistä kertaa HOTAS on todella tarpeen, ja itse asiassa ohjekirja olettaakin, että pelaajalla on käytössään Thrustmasterin ohjaimet FLCS ja TQS.
Ilmatutkamoodeja on useita ja erityisesti niiden kanssa erehtyy näpräämään turhankin pitkäksi aikaa. Viholliskohteita on realistisen vaikea löytää, joten tutkasäteen suuntimaa pitää koko ajan säätää. Kohteiden paikantaminen, lukittaminen ja IFF-kysely vievät huomattavasti totuttua kauemmin. Onneksi F-16 C:ssä on JTIDS, joten kovin helposti Saddamin koneet eivät pääse yllättämään.
Back To Baghdadin asemallinnus on ensiluokkaisen realistinen. Maverickit eivät lukitu automaattisesti, vaan lukitus tapahtuu joko Maverickin oman elektro-optisen tähtäimen avulla (erittäin vaikeaa) tai maatutkamoodien avulla (ei ihan niin vaikeaa). Uutena maatutkamoodina on GMTI eli liikkuvan maakohteen etsintä, mikä soveltuu erityisesti tankkikolonnien etsintään ja tuhoamiseen.
Ilmasta ilmaan -ohjuksetkin ovat aiempaa realistisempia. Koskaan aikaisemmin eivät omat ohjukseni ole menneet näin helposti ohi, joten ampua pitää mahdollisimman optimaalisesta paikasta.
Toimiva grafiikka
Maaston grafiikka on varsin hyvän näköistä. Minimivaatimus on toki melkoinen, mutta ainakin testikokoonpanolla grafiikka pyöri tyydyttävästi pienillä grafiikkatasojen vähennyksillä. Maksimiyksityiskohtatasoa en tosin pystynyt testaamaan, sillä se vaatii toimiakseen hulppeat 32 megatavua muistia, mikä taitaa olla ennätys.
Ohjaamo on kuin valokuva oikeasta Falconista. Aluksi oudoksuttaa HUD:n tavanomaista pienempi grafiikka, aivan kuin näyttöä katsottaisiin tavallista kauempaa.
Maatekstuurissa on käytetty uutta ja varsin toimivaa ideaa. Maastografiikan taso on jaettu kahteentoista eri tasoon, joista käytettävä tarkkuus riippuu koneen korkeudesta. Aina koneen noustessa 1000 jalkaa ylöspäin siirrytään käyttämään seuraavaa tarkkuutta, joka ei ole aivan yhtä yksityiskohtainen. Yli 12 000 jalan käytetään epätarkinta maastografiikkaa. Grafiikan pohjana on käytetty Kuwaitin ja Irakin satelliittikarttoja, joten maaston pitäisi olla todenmukainen. Paletti on kohtalaisen onnistunut, mutta ei kai suurimmaksi osaksi hiekan väristä maastoa nyt juuri voikaan pilata.
Kerrankin maastoa seuraamalla huomaa, jos sattuu vahingossa tulemaan liian matalalle. Grafiikanpäivitys tökkii pahasti ainoastaan vuoristossa tai kaupungin yläpuolella lennettäessä.
Yksin maailmaa vastaan
Ennen kampanjaan siirtymistä on harjoitustehtävät käytännössä pakko käydä läpi. Asejärjestelmien hallinta on vaativaa puuhaa. Asiaa ei yhtään helpota erittäin spartalainen ohjekirja, joka kertoo ainoastaan välttämättömimmän (eikä aina sitäkään). Internetistä (www.military-sim.com) löytyvä lisämanuaali on, 1.03 -päivityksen lisäksi, pakkohankinta, mikäli peliin aikoo yhtään vakavammin paneutua.
Pelinä Back To Baghdad jättää toivomisen varaa. Kampanja on sarja valmiiksi purkitettuja tehtäviä, jotka voi vielä kaiken lisäksi lentää missä järjestyksessä tahansa. Kunnon dynaamista kampanjamoodia ei ole nähty pitkiin aikoihin, mutta tämä ratkaisu oudostuttaa kyllä lineaarisiinkin tehtäväpuihin verrattuna. Tehtäviä on riittävästi pitämään mielenkiintoa yllä, varsinkin kun loppupuolen tehtävät ovat huomattavan vaikeita, mutta minkäänlaista jatkuvuuden tunnetta ei kuitenkaan saada aikaan.
Siipimies on mukana vain osassa tehtäviä. En oikein jaksa uskoa, että taktisella ydinaseella varustettu F-16 lähetetään yksin Saddamin kesäasunnon kimppuun ilman yhtään saattohävittäjää. Mahtaako moisen joukkotuhoaseen mallinnus muutenkaan olla tarpeen simulaattorissa? Sen saatavuus on sentään rajoitettu muutamaan keskeiseen tehtävään.
Taivas on muutenkin oudon tyhjä. Esimerkiksi yksinlento Bagdadin yläpuolella keskellä päivää tuntuu vähän oudolta, sillä edes ilmatorjuntaa ei näy. Viholliskoneitakin on ainoastaan tehtävän läpäisyn kannalta oleellinen määrä, ja omia ei ole ollenkaan. Nyt tuntuu siltä kuin olisin liittoutuneiden ainoa pilotti koko Irakin yllä. Tämä syö pelin uskottavuutta ja tunnelmaa pahasti. Sen enempää radioliikennettä (saattaa johtua muistin vähyydestä) kuin mitään tehtävään kuulumatonta lento- tai maa-aktiviteettia en ole kertaakaan löytänyt, joten kovin uskottavaa tuntumaa sotatantereesta ei Back to Baghdad siis tarjoa.
Simulaation ystäville
Pelillisten puutteiden lisäksi Back To Baghdad saa piiiiitkän miinuksen ohjekirjastaan. Aloittelijalle se on lähes käyttökelvoton ja perehtyneellekin simulaattoripelaajalle se jättää vastaamatta moneen kysymykseen.
Back To Baghdad on kuitenkin valiosimulaattori. Tehtävät ovat haastavia ja niiden läpipääsyyn joutuu todella keskittymään. Avioniikka on mallinnettu mainiosti, viholliskoneet taistelevat hyvin, eikä oma kone vastaa kymmentä vihollista. Se on kuitenkin ehdottomasti suunniteltu vain kokeneelle simulaattoriharrastajalle, joille se sitten tarjoaakin näperreltävää ja opettelua useaksi viikoksi.
90
