Taloudellisessa ahdingossa kituvan Acclaimin ongelmat hahmottaa nopeasti näitä kahta peliä silmäilemällä. Raha on riittänyt kalliiden lisenssien hankkimiseen, mutta pelinteko on jäänyt puolivillaiseksi tuhnusteluksi. Niin Batmanista kuin Judge Dreddistä olisi saanut taatusti aikaiseksi tuhdimman ja tyrnävämmän paketin.
Judge Dredd on hyvin yleispiirteinen tasohyppelyräiskintä, jonka pääosaan olisi voinut palkata minkä tahansa toimintasarjakuvan sankarin. Ainoa dreddmäisyys on se, että osan vihollisista voi pikatuomita häkkiin kesken ammuskelun ja muun mäiskeen.
Judge Dredd on lavastettu rikolliseksi ja hän joutuu puhdistamaan oman maineensa pelin edetessä. Nyrkkien ja saappaiden lisäksi oma rakas sarjatulta sylkevä Lawgiver toimii lainopillisena neuvonantajana. Ohjukset, kranaatit sun muut herkut helpottavat tuomariamme päätöksenteossa.
Batman Foreverissä Batman ja Robin saavat vastaansa Riddlerin ja hänen kätyrinsä. Peli paljastuu yllättäen Double Dragon -tyyliseksi vierittyväksi mättöpeliksi. Erilaiset bat-vempaimet on oivaltavasti ympätty mukaan ja niiden ominaisuudet saa esille (mätkintäpeleistä tutuilla) näppäinyhdistelmillä.
Jos Judge Dreddin grafiikka on kolhoa ja paikoin jopa rumaa, Batman Forever yllättää silkinpehmeän parallaksivierityksen lisäksi mukiinmenevillä, näyttävillä ja sopivan tummanpuhuvilla taustakuvilla. Robinin ja Batmanin animaatio tosin hämmästyttää, käynti on töpöttävää ja jäykkää kuin juhlaväellä parkinson-potilaiden pikkujoulussa.
Batman Foreverissä kaksi pelaaja voi tarttua ohjaksiin samanaikaisesti. Apua tarvitaankin, sillä pelin vaikeustaso on melkoinen. Alkupään kenttiä saa kahlata useaan otteeseen ennen kuin oikeaan tunnelmaan pääsee ja matkan teko etenee. Helpoksi ei voi syyttää Judge Dreddiäkään. Siinä sentään pelitilanteen voi tallentaa, mutta ensin on löydettävä levykenkuvake. Valitettavasti moiset levykkeet ovat harvassa.
Judge Dredd on rujoudestaan ja yksi-ilmeisyydestään huolimatta pelinä pelattavampi. Toisaalta se on suoranaista lisenssin raiskausta, josta Acclaim pitäisi asettaa syytteeseen. Sarjakuvasta tuttu tylyys on kadonnut tyystin bittiverhon pimentoon.
Batman Forverin merkittävin ongelma on erikoisliikkeiden kankea hallinta. Jos vihollinen on mättöetäisyydellä, apuvälineiden aktivoitumisen sijasta sankarimme ryhtyykin heiluttamaan raajojaan. Muutenkin näppäinten nitkuttelu vaatii turhan tarkkaa ajoitusta, mikä vaikeuttaa peliä entisestään.
Jotain nautinnollista molemmista kohelluksista kuitenkin löytyy: mainio CD:ltä soiva sinfonissävytteinen musiikki. Se jalostaa tasapaksun mätkeen ja pyssyn pärinän oivan aistilliseksi äänimatoksi. Valitettavasti pelien sisältö ei yllä samalle tasolle.
70
