Sid Meierin hienojen Gettysburg- ja Antietam -pelien jälkeen Amerikan sisällissodan voitot pelirintamalla ovat jääneet vähiin. Nyt tuntematon Mad Minute näyttää, miten homma hoidetaan.

Eletään vuoden 1861 heinäkuuta Yhdysvalloissa. Pohjoisen ja Etelän joukot ottavat yhteen sisällissodan ensimmäisessä suuressa taistelussa, lähellä Bull Run -jokea Virginian osavaltiossa. Pitkän taistelun jälkeen Etelä on voitokas.

Koska Bull Run keskittyy tasan yhteen taisteluun, varsinaista kampanjaa ei ole. Lähinnä sitä ovat koko pitkän taistelun kattava moodi sekä vapaa tila, jossa kone arpoo voittopisteiden sijainnin. Näitä pelatessa pystyy valitsemaan itselleen upseerin, joka määrittää, kuinka suurta miesmäärää pelaaja ohjaa.

Historialliset skenaariot on poimittu taistelun eri ajankohdista ja niitä voi kokeilla kummalla puolella tahansa. Vaikeustaso on hyvän tekoälyn vuoksi todella korkealla, varsinkin loppupään skenaarioissa. Aina ei pelkkä voitto riitä, sillä ylennyksiä saa vain tarpeeksi suurella pistemäärällä.

Upseereita monenlaisia

Bull Runin kiinnostavin puoli on sen toimiva komentoketju. Ketjun alimpana ovat muutamasta rykmentistä muodostuvat prikaatit ja näiden päälliköt, sitten tulevat divisioonat upseereineen. Ylimpänä on koko armeijan komentaja, jolla on täysi valta taistelukentällä.

Mikä tahansa komentotaso on valittavissa. Vaikeustaso kasvaa joukkojen määrän mukana, sillä yhden jalkaväkiprikaatin liikuttaminen on moninkertaisesti helpompaa kuin tuhansien sotilaiden divisioonien.

Prikaatinkomentaja ei juuri pysty vaikuttamaan koko taistelun lopputulokseen, mutta on välillä rentouttavaa vain ottaa käskyjä vastaan. Ylemmät herrat saattavat käskeä pelaajan puolustamaan tärkeätä siltaa tai jäämään reserviin. Jos odottelu ei hotsita, voi lähteä joukkoineen sinne missä apua tarvitaan. Käskyjä ei ole pakko noudattaa.

Divisioona- ja armeijatasoilla kaikki on paljon monimutkaisempaa. Käskytettävänä on useita ryhmiä jalkaväkeä, tykistöä ja ratsuväkeä, jolloin mikromanagerointi on erittäin työlästä. Onneksi alaisena olevat upseerit voi jättää tekoälyn huomaan, jolloin ne itsenäisesti johtavat prikaatejaan.

Armeijan hallintaa

Rykmenttien ohjaus on sujuvaa: valitaan osasto ja käsketään kävellä kohteeseen. Miehet voi käskeä juoksemaankin, mutta silloin niistä on puhti loppu määränpäässä. Kevyintä on liikkua jonossa teitä pitkin, tosin silloin joukot on helppo väijyttää.

Sotilaat käyttäytyvät yllättävän älykkäästi ja osaavat vastata tuleen, eivätkä vain jatka liikkumista. Joskus ne tyhmästi tukkivat viereisten yksikköjen tulilinjan tai ampuvat ihan väärää kohdetta. Pelaaja voi aina ottaa osaston komentoonsa, jolloin se tekee täsmälleen sitä, mitä pelaaja haluaa eikä sooloile.

Panoksia on vain rajallinen määrä ja niiden loppuessa käydään pistinhyökkäykseen. Ammuksia saa lisää täydennysvankkureista, mutta joskus oikein ajoitettu pistinhyökkäys on paras tapa saada vihollisosasto lähtemään pakoon. Lähitaistelun ratkaisee yleensä silkka ylivoima ja miesten kunto, sillä väsyneenä ei jaksa taistella. Lähellä oleva upseeri auttaa myös.

Rynnäköinti on hyödyllinen taktiikka kaapattaessa tykistöä. Ratsuväki on oikeastaan tehokas vain tässä hommassa, sillä hitaat tykit eivät osu nopeisiin hevosiin. Kaapatut tykit voi kuljettaa äkkiä omalle maalleen, jolloin niistä saa paljon pisteitä ja lisäystä oman patterin tulivoimaan.

Aitoa sotaa

Vielä Yhdysvaltojen sisällissodassa oli taktiikkana pistää miehet pitkään riviin seisomaan, antaa palaa ja toivoa omien olevan tarkempia kuin vastapuoli. Vaikka tämä on yleensä pelin henki, ovat sivustaan koukkaukset ja muut manööverit silti hyödyllisiä. Karaistuneinkin joukko-osasto on äkkiä pakosalla joutuessaan piiritetyksi. Taktiikoilla on suuri merkitys, koska osapuolet ovat samanlaisia. Pohjoisella on yleensä suuremmat armeijat, Etelällä paremmat upseerit, mutta siihen erot jäävät.

Avain voittoon on maaston oikea käyttö. Sotilaat ovat tehokkaampia korkealla mäellä kuin tasaisella maalla, ja lisäetua saa vetämällä rintamalinjan aitojen tai muurien taakse, jolloin miehet saavat lisää turvaa. Tiheää metsää voi käyttää piilopaikkana, mutta siitä on myös haittaa, sillä metsässä tykistö tai jalkaväki ei pysty ampumaan pitkälle.

Tekoäly estää taisteluiden käymisen tylsäksi. Se iskee sivustaan ja se osaa käyttää upseereitaan siellä missä on tarve. Tietokone ei hyökkää hätiköiden, vaan aina mahdollisimman keskittyneesti. En ole vieläkään keksinyt varmaa kikkaa sen kaatamiseen.

Pikkupelien voimaa

Pienen budjetin peliksi Bull Run on yllättävän yksityiskohtainen. Kaikki mahdollinen on historiallisesti oikein aina tiettyjen upseereiden luonteesta muskettien kantomatkaan. Spritegrafiikka sopii tähän peliin, ja taistelussa näyttää erittäin tyylikkäältä kun musketinsavu täyttää ruudun.

Moninpeliä jäin kaipaamaan. Se olisi sopinut tällaiseen peliin varsin hyvin, jossa komentorakennekin on kuin tehty suuria moninpelimatseja ajatellen. Peli on helposti modattavissa, ja uusia skenaarioita sekä tekstuureja on tehty jo aika paljon.

20 dollarin hintaan The Battle of Bull Run on loistava ostos, jos vähänkin Yhdysvaltain sisällissota tai hyvä strategia kiinnostaa.

* * * * *

Sisällisotaa elokuvana

Kun edistystä ja teollisuutta ajava Abraham Lincoln valittiin presidentiksi 1860 ja hän alkoi puhua Etelävaltoille taloudellisesti tärkeää orjuutta vastaan, se oli viimeinen pisara puuvilla-Etelälle. 11 eteläistä osavaltiota muodosti helmikuussa 1861 Konfederaation, jonka presidentti oli Jefferson Davis. Pohjoisen 23 osavaltiota muodostivat Unionin. Maaliskuussa 1861 Abraham Lincoln julistettiin Amerikan Yhdysvaltojen presidentiksi, toukokuun 12. Konfederaatio hyökkäsi Fort Sumnerin linnaketta vastaan ja siitä se soppa syntyi.

Amerikan sisällissota käytiin vuosina 1861-1865, siinä taisteli 3 miljoonaa sotilasta, joista kuoli 600 000. Sisällissota päättyi Unionin voittoon toukokuun 9. päivä 1865. Lincoln ammuttiin 6 päivää myöhemmin.

Gettysburg (1993)

Ronald F. Maxwell

Vuonna 1863 käyty Gettysburgin taistelu oli Yhdysvaltain sisällissodan ratkaiseva taistelu, ja noin nelituntinen Gettysburg kertoo siitä kaiken, vieläpä enimmäkseen kiinnostavasti. Gettysburg on perusfilmi sisällissodasta kiinnostuneelle.

Gods And Generals (2003)

Ronald F. Maxwell

Sisällissodan alkuun sijoittuva esipuhe Gettysburgille kertoo kahdesta Etelävaltoiden kenraalista, Thomas "Stonewall" Jacksonista ja itse Robert E. Leestä, plus Unionin mestaristrategikosta eversti Joshua Lawrence Chamberlainista. Ikävä kyllä filmi on ylipitkä ja hyppelehtivä, eikä pärjää Gettysburgille millään tasolla.

Glory (1989)

Edward Zwick

Eversti Robert G. Shaw johti Pohjoisvaltioiden ensimmäistä mustaa komppaniaa, mikä ei ollut helppo nakki. Vihollisilla oli käsky hirttää mustien komentajat heti, eikä omilta joukoilta herunut sen enempää sympatiaa kuin varusteita. Aina hienoa, liikuttavaa loppuaan myöten Glory on erinomainen elokuva, kiinnosti Yhdysvaltain sisällissota tahi ei.