Joka ei ota oppia historiasta, on tuomittu häviämään. Niinpä Battlefield ottaa kopin historiastaan ja voittaa.
Kun pelimittarissa on Battlefield 3:n moninpeliä aika montakin kymmentä tuntia, on aika kysyä itseltäni, vieläkö pidän Battlefield kolmosta nettipelaamisen lippulaivana.
Niko hyvä, älä höpsi! Parin kuukauden aikana Battlefield 3 -kokemus on vain parantunut ja tasapainottunut, enimmäkseen parempaan suuntaan. Tiedät itsekin olevasi ihanasti koukussa.
Jopa turhaan parjattua Battlelogia on viilattu ja päivitelty, eikä siitä enää oikeastaan puutu kuin klaanitoiminnallisuus. Nyt kun siihen on tottunut, selainkikkare on oikeastaan ihan jees.
Itse pelissä tasapainon hakemisessa on tehty oikeita päätöksiä. Paras oli nerffata (eli heikentää, rakas maallikkolukijani) Sauronin Kaikkinäkevä Silmä, ylivoimainen lämpötähtäin. Se kelpaa vielä lähitaisteluun, mutta ei enää snipumiesten löytämiseen kilometrin päästä. Muilla tähtäinmalleilla on jälleen oikeaa käyttöä.
Ennen Karkandia
Veteraanina olen aika pitkälle samoilla linjoilla kuin mopona pari kuukautta sitten. Ehkä eniten on muuttunut pelitasapainoni. Kun Bad Company 2:ssa conquestasin aika harvakseen rusheerauksen hyväksi, Bäfä kolkissa Conquest Large, 64 pelaajalla, on se parempi pelimuoto. Sen sijaan suosikissani Rushissa Bäfän kentät eivät toimi läheskään yhtä hyvin kuin Bad Company kakkosessa. Normitikettimäärällä (70) hyökkääjän osa on karvas ja toivoton, onneksi suurin osa servereistä käyttää 200–300 tikettiä.
Minulle myös selvisi, että vaikka Battlefield 3 aluksi tehtiin pc edellä, noin puolessa välissä konsolit kaikessa hiljaisuudessa nostettiin pöydälle. Tosin ainoa, missä se näkyy, on kartat, joista osa on codahtavia, pienempiä karttoja.
Näistä vain Operation Métro on suolesta. Rushissa sen aloittava avomaasto-osuus on täydellinen epäonnistuminen, ja jatkossakin taistelu kapeassa putkessa on kiivasta mutta latteaa menoa. Conquestissa Métron ongelma on lippu B. Se, ken sen ekaksi saa, yleensä voittaa. Métro pitäisi tunkea rukkaseen ja säätää uudelleen.
Putkimainen Damavand Peak kärsii samanlaisista ongelmista, mutta ei yhtä paljon. Lopuista urbaanikartoista Tehran Highway, Seine Crossing ja Grand Bazaar eivät ole yhtään hullumpia, edes Bazaarin Alleyway ei ole Métro-B:n veroinen kädenvääntöpaikka. Loput kentät eli Battlefield-perinteiset Caspian Border, Kharg Island ja Noshar Canals ovat asiaa. Kolme selkeän bäfämäistä karttaa vain on vähän vähän.
Rakkaudesta kakkoseen
Töttöröö, tada-ta-daa! Nyt niitä on seitsemän, kiitos lisäpaketti Back to Karkandin. Se lisää peliin neljä karttaa, jotka eivät olekaan mitään Pirkka Peruskarttoja, vaan tunnustettuja klassikoita edellisistä Battlefieldeistä.
Wake Island on kotoisin jo alkuperäisestä Battlefield 1942 -pelistä, kartta oli niin suosittu, että se oli mukana myös Battlefield 2:ssa. Tämä Alan Waken oma valtamerisaari on hevosenkengän muotoinen kapea atolli, eikä suoraan sanoen putkimaisuudessaan minun suosikkikarttojani. Saari on sitten viime näkemän huolella jyrätty, palmuja on vähän ja rakennuksetkin ovat rikki.
Loput kartat ovat terästä, joka on taottu jo Battlefield 2:n alasimella. Niissä on sitä oikeaa avaruuden tuntua. Gulf of Oman tarkoittaa oikeasti Gulp! Oh, Man, all these vehicles! joten kannattaa pakata SOFLAMit, Javelinit ja miinat mukaan, sen verran moottoroitua homma nyt on. Ottaen huomioon, kuinka tuttu kartta on kyseessä, Omanin uusi versio tuntui oudon ennen näkemättömältä. Sharqi Peninsula ja varsinkin Bäfän oma de_dust, Strike at Karkand, kyllä heiluttavat déjà vu -mittaria.
Uutena pelimuotona on Conquest Assault. Hyökkääjä aloittaa kotitukikohdasta, puolustajalla on kaikki liput, mutta ei tukikohtaa. Lisäksi puolustaja menettää tikettejä normaalia nopeammin, kun hyökkääjällä on lippuylivoima. En ollut hirveän vaikuttunut, pelaaminen on kuitenkin tosi lähellä vakio-Conquestia. Vastapainoksi uusilla kartoilla Rush tuntuisi toimivan hyvin.
Mutkan kautta mutkan kahvaan
Jos itkit, miksi Battlefield 3 jätti pois juuri sinun lempimutkasi, todennäköisesti Karkand tuo sen takaisin. Se lisää avattavaksi kymmenen pyssykkää, ja tekee sen taidolla.
Pyssyt eivät vain ilmesty listaan, ne avataan assignmenteillä eli saavutuksilla. Joka luokalle on oma, plus viidentenä yleis-assignment, kaikissa kaksi tasoa. Ensimmäinen taso avautuu melko helposti, mutta toisen vaatimukset vaativat jo enemmän pelaamista. Yksi niistä pakottaa voittamaan viisi squad deathmatchia, joka onkin pelimuoto johon muuten ei kosketa. Lisäksi vaatimuksia voi kerätä vain Karkand-kentissä, mutta avatut aseet saa mukaan perus-Bäfään.
Pyssyjen lisäksi Karkandissa on uusia ajoneuvoja, joista jenkkien VTOL-hävittäjä F-35B ansaitsee erikoismaininnan. Se pystyy tarvittaessa vaikka leijumaan paikoillaan, ja taitavissa käsissä se on jalkaväellä pahempi ongelma kuin normihävittäjät. BTR-90-miehistönkuljetusvaunu ja DPV-kiituri ovat tavanomaisempaa tavaraa.
Back to Karkand on aplodien arvoinen, ja toivon, ettei Battlefield 3:n lisäkerahastus todellakaan lopu tähän. En näe, miten bäfääjä voi jättää Back to Karkandin ostamatta, paitsi jos osti Limited Editionin ja sai sen ilmaiseksi.
* * * * *
Bäfää vasta-alkajille
Luulin, että Bäfässä perusasiat ovat selviä kuin vilkun käyttö kääntymisessä. Ilmeisesti ihmisiä on mahdoton aliarvioida, joten tässä perusjuttuja.
Tärkeimpänä asiana pitää muistaa, että Battlefield 3 on peli, jossa tiimipelillä voitetaan. Tiimi on perusasioiden ykkönen, koska sooloilusta ei ole mitään, siis mitään, hyötyä edes itsellesi. Mitättömimmälläkin osallistumispanoksella se tarkoittaa, että voit spawnia tiimin jäsenten luo, ja päinvastoin.
Koska automatiikka poistettiin päivityksessä, nyt pitää ensimmäiseksi ihan itse liittyä sopivaan joukkueeseen. Jos satut olemaan joukkueen viimeinen henkiin jäänyt, muista pysyä piilossa ja salli asetovereidesi ensin spawnata luoksesi.
Taksii!
Jeeppejä ja lentokoneita lukuun ottamatta ajoneuvot eivät ole yhden narsistiääliön takseja. Ennen kuin kiidät kaukaisuuteen, kulutapa pari sekuntia nähdäksesi, voitko antaa kavereille kyydin. Mikäli taas haluat harjoitella tai kerätä pisteitä, tähän tarkoitukseen on omia servereitä.
Lentovehkeet kannattaa jättää osaajille, ja taisteluhelikopterin taksittamisesta pitäisi rangaista potkuilla. Taisteluhelikopteri, jossa on ihmisampuja, on sotakentän voimatekijöitä. Pelkästään tankki, jossa torni-kk:ssa on ihminen, paitsi näkee enemmän kuin soolosankarin teräspeto, myös tappaa eri tahtiin. Joukkueenkuljetusvaunuja taas kutsutaan sellaisiksi käyttötarkoituksen mukaan. Ne ovat myös liikkuvia spawnauspisteitä, joten ne kannattaa parkeerata taktisesti eikä ajaa yksityistaksian miinoihin.
Savua ilman tulitukea
Modernille pelaajalle on vaikea paikka, että Battlefieldissä pitää välillä tinkiä omasta statsien hinkkauksesta ja ottaa se tärkeä avainrooli, jolla ei pisteitä korjata. Tai jättää kiikarikivääri naulaan, jos tiimissä suurin osa on jo takalinjojen turhakkeita.
Sydämeni vuotaa verta, jos puolustavasta Rush-tiimistä ei löydy yhtään Reconia, jonka T-UGS haistelee liikettä M-COM-asemien vieressä. Jos tiimitoverit unohtavat, mistä on kysymys ja kirmaavat horisonttiin hyökkääjiä tappamaan, henkäise syvään ja jää hengailemaan M-COMien luokse. Reconina älä unohda mobile spawn pointia: oma tiimi voi spawnata sitä kautta loputtomasti, spawnipisteen luoja kerran. Ulkotilassa olevalle spawn pointille leijutaan laskuvarjolla, sisätiloissa olevalle synnytään suoraan.
Savu on liian harvinaista. M320-kranaattikivääriin saa avattua savukranaatit ja kranaatinheittimessä ne ovat vakiona. Jälkimmäisessä ei vain kerrota, että näppäin 1 valitsee räjähtävän, 2 savuttavan kranaatin. Tuomaksen mukaan savukranaatilla pystyy jopa tappamaan, joskin veikkaan, että se vaatii pääosumaa ja valmiiksi osumaa ottanutta vastustajaa. Saakohan siitä Generation Kill -saavutuksen?
Savuttaminen on aika tärkeää kahdelle sidosryhmälle: Rush-hyökkääjille ja Métro-kartalla kohteen B takaisinvaltauksessa. Ehkä myös joenylitykseen Seinessä. Ongelmana on se, että savu ei kestä kauan, eikä oma tiimi tajua yleensä suorittaa määrätietoista ryhmärynnäkköä, kun savu on paikallaan. Myös infrapunatähtäimet syövät savun käyttökelpoisuutta.
Big Bang Theory
Kranaatteja osaa jokainen nakella ja C4:llä tuhota ajoneuvoja, mutta varsinkin räjähteiden kuolemanjälkeinen elämä hämmentää. Kirjoitushetkellä tilanne oli seuraavanlainen.
Claymore on viuhkamiina, jolla torjutaan ihmisiä. Pioneeri voi asentaa yhden, EXP-perkki kaksi. Claymore häviää jo viidessä sekunnissa pelaajan kuoleman jälkeen. Claymore ei räjähdä, jos kohde ryömii tai etenee kyyryssä. Samalla tekniikalla voi ohittaa T-UGSinkin.
Ajoneuvoja vastaan käytetään miinoja, joita pioneerilla on kolme ja EXP-perkillä kuusi. Uusimmassa patsissa miinat nerffattiin, joten nyt ne häviävät 20 sekunnissa pelaajan kuoleman jälkeen, paitsi jos pelaaja ehtii siinä ajassa spawnata uudestaan. Miinoja voi kylvää myös leijuessaan laskuvarjon varassa, sillai kivasti vaikka vihollisen alueelle. Huhutaan, että jatkossa claymoret ja miinat muutetaan pysyviksi mutta korvautuviksi. Siis kun kuoleman jälkeen kylvät uusia, ne korvaavat vanhat.
SOFLAM on lasertargetointilaite, joka on teoriassa hyödyllinen, käytännössä ei. Ongelma on se, että SOFLAM maalaa tankkeja ja jopa helikoptereita laserilla, mutta vaatii kaveriksi laserohjattuja ohjuksia, siis Javelinin tai pimpatun lentovehkeen. SOFLAMista kannattaa siis tiedottaa, jotta mahdolliset asiakkaat osaavat sen maaleja etsiä, tai yleensä inspiroituvat ottamaan muuten epäkäytännölliset Javelinit reppuun. Lopputulokset ovat vaivan arvoisia, lentoterrorri loppuu kuin seinään.
93
