Kun liittoutuneiden kesäoffensiivi vuonna 1944 hyytyi paikoilleen hitaan huollon takia, teki Hitler merkittävän päätöksen: hänpä käyttäisi tämän hetken hengähdystauon suuren hyökkäyksen valmisteluihin, eli rintamalinjoja ohennettaisiin muualla ja irroitetuista joukoista kasvatettaisiin salainen reservi.
Hitlerin maalina olisi Ardennit, rikkonainen ja metsäinen maasto Belgian ja Luxemburgin alueella. Varsinainen tavoite olisi Antwerpen, jonka valloittaminen jakaisi liittoutuneet kahtia ja ehkä sitä kautta aiheuttaisi hajaantumisen ja liittoutuneiden perääntymisen. Hitlerin kenraalikaarti antoi suunnitelmalle niukasti pisteitä, mutta Hitlerin mielestä huonokin suunnitelma oli parempi kuin ei mitään.
Hitler keräsi joukkojaan vaivihkaan, esimerkiksi kaikki radioliikenne oli kiellettyä, ja viestintä joukkojen ja komentopaikkojen välillä tapahtui lähettien avulla. Metsäinen maasto helpotti myös joukkojen piiloutumista _ silti näin jälkikäteen ihmetyttää, miten oli mahdollista, että 400 000 miestä, 2600 tykkiä ja 1400 tankkia pystyi kokoontumaan ilman, että liittoutuneet tajusivat mitään.
Pättle of Pullistuma
Saksalaisten suuren yllätyksen ansiosta Battleground Ardennes on mielenkiintoinen sotapelin aihe, onhan molemmilla osapuolilla lähes yhtäläiset mahdollisuudet voittaa taistelut.
Peliin pääsee parhaiten kiinni käymällä läpi harjoittelutehtävän. Itse ohjekirja on sekavasti kirjoitettu ja tärkeitä tietoja saa hakemalla hakea, toisaalta hyvän tutoriaalin jälkeen ei sitä polttavasti kaivannutkaan. Manuaalin lisäksi pelipaketissa on mukana varsin hyvä satasivuinen värihistoriikki Ardennien taisteluista.
Tutorial-skenaarion lisäksi pelissä on 26 skenaariota Pullistuman eri vaiheista. Taisteluita käydään kolmella eri kartalla, hyvänä piirteenä tehtävät on luokiteltu vaikeusasteittain.
Kartta on jaettu heksoihin, yhdessä karttaruudussa voi olla kerrallaan useampiakin yksiköitä riippuen yksiköiden vahvuudesta ja heksassa olevien panssarinraatojen määrästä. Kartan jotkin ruudut antavat voittopisteitä, jotka yhdessä tuhotuista yksiköistä saatujen voittopisteiden kanssa määräävät skenaarion voittajan.
Kartat ovat selkeitä ja lisäksi kauniita katsella. Pelikenttää voi katsella vain kahdelta eri zoomaustasolta, mutta se riittää sekä kokonaiskuvan hahmottamiseen että tarkempaan tarkasteluun. Maanteiden kanssa on vähän niin ja näin, aina ei ole kovin selvää onko jokin kartan ruutu tieheksa vai ei.
Pantterit, tiikerit ja hiiret
Ardennien pelimoottori on vuoropohjainen, vuorot on lisäksi jaettu useaan eri vaiheeseen: valmisteleva tuli, liikkuminen, puolustajan vastatulitus, varsinainen tulitus, mahdolliset rynnäköt ja vielä lopuksi ylimääräinen liikkuminen ajoneuvoille. Näin yksiköt pystyvät harkintansa mukaan avaamaan tulen vihollista vastaan joko ennen liikkumista tai mahdollisesti paremmista asemista liikkumisen jälkeen.
Vaikka vuoropohjaiset taistelut ovat sotastrategiapeleissä lähes luonnonlaki, on Ardenneissa vuoron vaiheiden välillä liikkuminen poikkeuksellisen työlästä. Myös taisteluraporttien lukeminen hidastaa peliä turhaan. Miksi esimerkiksi ruudulle tulee tyhjä taisteluraportti aivan turhan takia? Ja miksi vaiheesta toiseen ei voisi siirtyä automaattisesti, jos kellään ei ole enää mitään tehtävää?
Liikuteltavat yksiköt valitaan tuplaklikkauksella tai alhaalla näkyvästä tilarivistä, jonka jälkeen ne ohjataan vedä ja tiputa -tekniikalla määränpäähänsä. Pahimpia virheitä pelissä onkin, että yksikölle suunniteltua reittiä ei näy ennen kuin hiirestä lasketaan irti ja sen jälkeen on jo liian myöhäistä perua siirtoa. Ja jostain kumman syystä joukkueet valitsevat aivan käsittämättömiä reittejä, esimerkiksi tiellä eteenpäin marssimisen sijasta koukataankin lähimmälle suolle. Käytännössä vedä ja tiputa -ohjastusta ei voikaan käyttää, vaan yksiköitä on liikuteltava eteenpäin heksa kerrallaan. Taistelut käydään samalla tavalla, mutta hyökkäyksen kohteena oleva heksa valitaan hiiren oikealla näppäimellä.
Koska varsinaiset tiedustelijat puuttuvat, kätevintä on käyttää tyhjää kuorma-autoa tiedustelijana. Epärealistista, mutta varsin järkevää, sillä jos kuljetuskykyä ei enää tarvitse, on tyhjällä kuorma-autolla helppo houkutella vastustaja ampumaan ja paljastamaan piilopaikkansa.
Käyttöliittymä on tämän muuten keskinkertaisen nappulansiirtelypelin pahin puute. Sen lisäksi että liikkuminen ja vuorojen vaihtuminen ovat kehnosti suunniteltuja, on käyttöliittymässä myös muita puutteita ja yleistä viimeistelemättömyyden tuntua. Jotkut käyttöliittymän osat ovat sekavia, esimerkiksi menuvalinnoissa on valintoja ja optioita turhankin paljon, samat komennot löytyisivät leijuvasta työkalupalkista.
Ardennien taisteluista voidaan näin jälkeenpäin todeta, että Saksalle kyseessä oli täydellinen epäonnistuminen, se tuhlasi siinä viimeisetkin strategiset reservinsä. Empiren pelitoteutus onnistuu jonkin verran paremmin, mutta ei tällekään suoritukselle samppanjapulloja poksautella. Saman idean paremmin toteuttavat esimerkiksi Stalingrad ja muut V for Victory -sarjan pelit.
79
