Battlespire tarjoaa miekanheiluttelua satumaailmassa, mikä on hyvä juttu. Sen tekijät asuvat satumaailmassa, ja oikean maailman tosiasiat eivät näitä miekkosia heiluta. Se on huono juttu.
Battlespire on toisessa ulottuvuudessa sijaitseva rakennelma, jonne juniorit lähetetään opiskelemaan taistelutaitoa ennen kuin heidät hyväksytään Keisarilliseen vartiostoon. Kun daedralordi Mehrunes Dagon valtaa Battlespiren, muuttuu kokelaspolon vaaraton testi kilpajuoksuksi kuoleman kanssa. Pois pitäisi päästä.
Etsi kristalli
Battlespire on Bethesdan uuden Legends-sarjan debyytti. Tarkoitus on yhdistää toiminta ja roolipeli, mikä tietysti tarkoittaa, että Bethesdakin haluaa kalastaa 3D-toiminnan avannolla. Roolipeliä ei Battlespiressä ole kuin pelihahmon arvojen kasvaminen ja mahdollisuus keskustella hirviöiden kanssa, toimintapeliä sitten on vähän enemmän. Nukkua ei voi eikä tarvitse, koska Battlespire sijaitsee toisessa ulottuvaisuudessa. Niinpä. Magiapisteet ja terveys tiristetään loitsujen, juoman ja taikaesineiden lisäksi pikkuisista ja harvinaisista kristalleista, ihan kuin missä tahansa toimintapelissä.
Hexen II:n ei kannata huolestua, sillä Battlespirestä ei ole haastajaksi. Sillä Battlespirellä (ja Daggerfallilla) on suuri ongelma: sen tekijäjoukko. He ilmiselvästi ovat sitä mieltä, että kun Daggerfall edusti ja edustaa tietokoneroolipelien kirkkainta kärkeä, sen engineä parantamalla saadaan aikaiseksi rankka roolipaketti.
Daggerfallin viehätys pohjautui vain sen vapauteen, Tamrielin maailma sinänsä oli kankea, epäuskottava ja bitinmakuinen. Puutteista pahin olivat tylsät, satunnaisgeneraattorilla tehdyt luolastot. Battlespiressä kentät sentään on rakennettu käsin, ja ne ovat jopa jossain määrin loogisia, mutta kaikki muu onkin tuttua Daggerfall-laatua.
Herätys, herrat! Vuonna -92 julkaistuun Looking Glassin mestariteokseen Ultima Underworldiin verrattuna Bethesda on vielä kilometrejä kärjestä jäljessä. Niin ovat toisaalta kaikki muutkin. Siinä, missä Underworldit tarjoavat pelaajalle mielenkiintoisen, asutun oloisen ja loogisen virtuaalimaailman, Daggerfall/Legends lyö ruutuun tapettavaksi tarkoitettuja pahvinukkeja, jotka velttoilevat asemapaikoillaan autiossa, tyhjässä pelimaailmassa. Siellä täällä on sattumanvaraisesti ripotellun tuntuisia tavarapinoja ja heikkoja ongelmanpoikasia. Kun rumaan grafiikkaan ja pieneen ikkunaan tottuu, Underworld vie vieläkin mukanaan aivan eri tavalla kuin tämä rävellys.
Hidasta ja kankeaa
Teknisesti Battlespire on Michael Jackson -ohjelma: Dosiksi syntynyt, mutta yrittää olla Win95. Jopa siinä määrin, että Dos-versiota en saanut edes pyörimään, ennen kuin mätkäisin koneen sisään toiset 32 megaa muistia. Battlespire käyttää Bethesdan Xengineä, joka osaa SVGA-tilankin. Sitä ei vain voi käyttää, sillä P200MMX ei riitä sujuvaan ruudunpäivitykseen, eikä 3D-päivitystä tule. Ei tämmöinen poijaat enää vetele.
Ruudunpäivitystäkin raivostuttavampi on käyttöliittymä, jossa sekä liikkuminen että esinemanipulointi ovat tuskastuttavan kömpelöitä. Luolastoissa voi hoiperrella tutun nuolivetoisen liittymän lisäksi Jedi Knightistä ja Quake 2:sta tutulla kursori/hiiriyhdistelmä. Se toimii jokseenkin hyvin, mutta vain tiputtamalla resoluutiota.
Esinemanipulaatiossa jäädään kauaksi jopa wanhan kunnon Dungeon Masterin asettamista standardeista. Tavaroita tai interaktiivisia esineitä saa niksutella ja naksutella urakalla, palkkana yleensä joko YOU ARE TOO FAR tai totaalinen reagoimattomuus, sillä oikean naksaisupaikan löytäminen on välillä tosi vaikeaa. Esineen sulava poimiminen ja plakkariin sijoittaminen ei onnistu, koska esineet edelleenkin ovat lähinnä esinekuvakkeita (miekka onkin jousi, kypärä ja pullo taikajuomaa). Battlespire pamauttaa pelaajan eteen epäergonomisen inventaarioruudun, jossa näkyvillä voi olla jopa 5 esinettä yhtä aikaa. Pelaamisen pitäisi sujua lennokkaasti, mutta nyt se jämähtää käyttöliittymän, ei hirviöiden kanssa taisteluksi.
Entäpä suoraviivainen mättäminen, tuo toimintapelien varsinainen porkkana? Se sujuu Daggerfallin tapaan: hiirtä eri suuntiin heiluttamalla ruudulla sojottava virtuaaliase kurmottaa vanhanaikaisia spritehirviöitä. Hidas ruudunpäivitys tekee siitä lähinnä sohimista. Jousipyssyn ongelmana nuoli vilahtaa näkyvissä kerran koko lentonsa aikana. Onneksi tarkoitus onkin osua vähän sinne päin ja jättää loput todennäköisyyslaskennalle. Taistelu menisi muun pelin höysteenä, mutta pääruokalajiksi se ei riitä.
Uutuutena Battlesipressä on myös moninpeli, mutta haluaisinpa nähdä kuka sitä viitsisi pelata. Battlespire julkaistiin taas vaihteeksi bugisena ja keskeneräisenä, joskin euroversion (v. 1.3) pitäisi olla toimiva.
Battlespire ei toimi, ei sitten millään tasolla. Pelinä se on suoraviivaisen tylsä ja tunnelmaton, keskinkertaisuuden orreltakin sen tiputtaa kaikin puolin huono toteutus. Juuri tällaisen vakiomoskan ansiosta tietokoneroolipelit ovat henkitoreissaan.
60
