Elokuvassa Fifth Element – Puuttuva tekijä on kohtaus, jossa Bruce Willisin esittämä taksikuski puikkelehtii futuristisen kaupungin valtavassa liikennemeressä karkuun poliiseja. Beam Breakers sijoittuu prikulleen samanlaiseen kaupunkiin, ja liitoauton avaimet ojennetaan pelaajan käteen.
Tehtävämoodin taustatarina on Grand Theft Autosta lainattu pikkurikollisesta tosi kovaksi kundiksi -kehityskertomus, joskin huomattavasti kliinisempänä. Vaihtoehtoisesti voi myös lähteä pelkästään ajamaan kilpaa, joskin siinäkin kaivataan tehtävämoodista saatavia autoja.
Pelaaja aloittaa gangsterin uransa pizzakuskina Neo Yorkissa. Ensimmäiset tehtävät ovat simppeliä pizzantoimittamista ympäri kaupunginosaa, mutta pikku hiljaa alkaa latu viedä entistä laveammalle polulle. Kun kaupunkilaiset ajavat lammasmaisesti liikennesäteiden ohjauksessa, karut rötöstelijät rellestävät vapaalla ohjauksella omia polkujaan.
Kaupungissa luoviminen vaatii nopeita refleksejä ja katujen tuntemista. Satojen ajoneuvojen lisäksi talojen väleissä on teräspalkkeja, kävelysiltoja, kahviloita, toimistotiloja ja vaikka mitä. Yleensä ajokin ohjastaminen sujuu esteistä huolimatta mutkattomasti, mutta pimeissä kaupunginosissa ajaminen käy hermoille: mustia palkkeja mustaa taustaa vasten. Väistele siinä sitten.
Tehtävät tuntuvat aluksi mukavilta. Pizzankuljettamisen lisäksi pääsee lanaamaan kilpailevia firmoja tuusannuuskaksi, säikyttelemään vihollisia tuuppimalla näiden autoja ja kisailemaan kaupunkiin merkityillä radoilla. Poliisejakin joutuu pakoilemaan. Totuus kuitenkin paljastuu äkkiä: samat tehtävät alkavat toistua kerta toisensa jälkeen. Tuhotaan, tuupitaan, kisaillaan. Ainoa vaihtelu tulee siitä, että maisemat vaihtuvat ja yksittäinen tehtävä saattaa sisältää muutamaa tehtävätyyppiä sekaisin.
Beam Breakersin valttikortti on ehdottomasti komea kaupunkimiljöö ja mielettömät liikennemassat. Auton liikehdintä on sujuvaa, mutta kaipaisin vieläkin räväkämpää vauhtia, sillä kaupungin taivahilla pujottelusta jää suurin hohto uupumaan. Vähän kuin köröttelisi Ladalla sunnuntaina kirkkoon: perille pääsee, mutta matkaa ei voi jännittäväksi kehua. Lisäksi olo on koko ajan kuin jättiläisellä peukaloisten maailmassa, sillä oma auto tuntuu suhteettoman suurelta muuhun liikenteeseen verrattuna.
Similis on selvästikin panostanut eniten juuri kaupungin toteutukseen, sillä muut osa-alueet ovat jääneet retuperälle. Äänimaailma on pelkkiä vaimeita hurauksia ja poksahduksia sekä kerrassaan kammottavaa ääninäyttelyä. Musiikki on rämisevää kitararokkia, joka pahimmillaan tuntuu pyörivän luuppina ja porautuvan syvälle takaraivoon niin että päätä särkee. Olisivat similisläiset voineet samalla napata mallia leffan äänimaailmasta, kun kerran ulkoasunkin noukkivat.
Ainoa, mikä Beam Breakersin pitää pinnalla, on sen upea kaupunkiympäristö, jossa huomaa ajelevansa ihan mielellään tehtävistä huolimatta. Muuten peli on omituinen sillisalaatti, jonka potentiaalista ei ole käytetty kuin murto-osa. Beam Breakersin puuttuva tekijä on punainen lanka.
68
