Enpä muista aikaisemmin törmänneeni vuorikiipeilypeliin. Kallioseinämiä pitkin koikkelehtiminen on myös laji, josta minulla ei ole mitään kokemusta tai syvempää tietämystä. Niinpä ennakko-odotuksia ei olisi voinut olla vähemmän ja vuorikiipeily vaikutti piristävältä uutuudelta tavanomaisen seikkailumössön seassa.
Beyond the Limitin idea on yksinkertainen: lähde vaellukselle vuoristomaisemiin ja jos vastaan tulee kallio, kiipeä. Hahmonsa voi valita neljästä eri vaihtoehdosta, jotka ovat varsin poliittisesti korrekteja niin ihonvärinsä kuin sukupuolensakin suhteen. Reppuun voi pakata tarpeelliseksi katsomaansa tavaraa ja mukaan lähtee myös kokeneempi opas, joka valitaan samoista neljästä naamasta.
Tarkoituksena on kulkea vaellusreitti läpi ja kerätä sen varrella kiipeilykokemusta ja taitoja. Vastaan tulee pieniä ongelmia, joita voisi olettaa kohtaavansa erämaavaelluksella: villejä eläimiä, kivivyöryjä ja pimeitä kaivoksia. Vaikka reitti on etukäteen määritelty, on matkan varrella kohtia, joissa voi valita kahden reittivaihtoehdon välillä ja tarvittaessa palata takaisinpäin.
Pääpaino pelissä ei kuitenkaan ole seikkailuelementeillä vaan itse kiipeämisellä. Aloittelijakin pääsee heti jyvälle siitä, mitä olisi tarkoitus tehdä, sillä käyttöliittymä on toteutettu äärimmäisen selkeästi ja toimivasti. Kalliota vasten kuvatun kiipeilijän pitäisi päästä huipulle valitsemalla sopiva reitti halkeamia ja ulokkeita seuraillen. Kiipeämissuuntaa ohjataan hiirellä, jonka osoitin muuttuu eri suuntiin osoittavaksi nuoleksi riippuen siitä, millä puolella kapuajaa sattuu olemaan. Yläkulmassa oleva kaavio osoittaa kiipeäjän sijainnin ja etenemissuunnan kallioseinämällä ja alalaidan palkit kertovat pelaajan terveydentilasta ja väsymyksestä.
Kiipeäminen ei ole aivan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Ensin pitää oppia, millaisista kohdista kiipeilijä saa vaihtelevalla kalliopinnalla tukevan otteen ja millaisesta asennosta tiettyyn suuntaan kurottaminen on mahdollista. Väärä liike tipauttaa pelaajan köyden varaan, jolloin on hilauduttava uudelleen ylöspäin ja yritettävä uudestaan. Itsensä kannattaakin kiinnittää koukuilla kallioon tarpeeksi usein, sillä pitkä heilautus alaspäin vie niin terveyttä kuin energiaakin. Ensimmäiset kalliot ovat helppoja, mutta kiipeämisurakat vaikeutuvat koko ajan, eikä jalansijoja olekaan enää joka kohdassa kuin tarjottimella. Jos oikein huonosti käy, helikopteri noutaa epäonnisen kiipeilijän sairaalaan.
Ulkoasultaan Beyond the Limit on näyttävä. Peli täyttää koko ruudun ja kaiuttimista tulvii koko ajan ääntä. Videosta kaapatut pelaajahahmot liikehtivät sulavasti ja varsinkin vuorikiipeilyosuus erilaisine liikkeineen ja asentoineen on hyvin realistinen. Kivien, kallioiden ja kaktusten täyttämät maisemat ovat kauniita ja luovat oikeanlaista tunnelmaa.
Selkeä miesääni avustaa alkuruudussa ja reissun aikana ohjeita satelee oppaalta. Etenkin kiipeilyn aikana oppaan jatkuva huutelu alhaalta alkaa ärsyttää toden teolla. Kannustaviksi tarkoitetut huudahdukset ja myötätunnon ilmaukset herättävät väkivaltaisia ajatuksia siinä vaiheessa, kun killuu kymmenettä kertaa köyden varassa jalan lipsahdettua tai kivenlohkareen pudottua päähän. Sen sijaan taustalla soiva musiikki luo sopivaa jännitettä kiipeämiseen ja kelpaa mainiosti korvaamaan koko hyödyttömän oppaan, jonka kommentit saa onneksi käännettyä pois päältä.
Kaiken kaikkiaan Beyond the Limit ei ole oikeastaan huono peli. Se on huolellisesti tehty ja kaunis katsella ja kuunnella. Seikkailupeliksi siitä ei ole, mutta jos sitä ajattelee aivan omassa kategoriassaan, se menettelee. Pitkästyminen on pahin vika, jo pienellä parantelulla vaellusreiteistä ja itse kiipeiltävistä seinämistä olisi saanut mielenkiintoisempia. Myös laajempi hahmovalikoima olisi piristänyt kummasti.
75
