Rakas päiväkirja, tänään minut tappoi matoja oksentava mätävuori.
The Binding of Isaac ammentaa innoituksensa samannimisestä Raamatun kertomuksesta. Sekä pelissä että Raamatussa Iisak on joutua vanhempansa uhraamaksi, mutta siihen se jää. Alkuperäistekstissä ei esimerkiksi Iisakin äiti yritä surmata poikaansa leipäveitsellä.
Iisak pakenee taivaskanavien sekoittamaa äitimuoriaan kotitalon kellariin ja joutuu ojasta allikkoon. Lattialautojen alta paljastuu sokkeloverkosto täynnä toinen toistaan pahempia hirviöitä. Ainoa tie on alaspäin, kohti uutta kohtaamista äidin kanssa.
Hätääntynyt lapsi osaa usein vain itkeä, mutta tällä kertaa se riittää. Luolastossa vaanivat viholliset talttuvat kyynelpalluroilla ampumalla. Räiskintä on mallia Robotron, eli WASD-napeilla lepäävä vasen käsi hoitaa liikkumisen ja oikea naputtaa luoteja liikkeelle nuolinäppäimillä. Moneen kertaan hyväksi todistettu systeemi on sitä tälläkin kertaa. Taistelut ovat sopivan vauhdikasta kaartelua, kun juoksun ja itkun suuntia ei ole sidottu toisiinsa.
Joka puolelta päälle yrittävät örkkimörkit leviävät muutamasta osumasta. Kovin pitkälle pelkillä pisaroilla ei silti pääse, sillä vastarinta julmenee kerros kerrokselta. Ensimmäisiä Zelda-pelejä sumeilematta muistuttava kulmikas labyrintti pursuaa onneksi powerupeja, joilla kuroa kiinni pahiksien etumatkaa. Bonuskama noudattaa hirviösuunnittelun linjaa olemalla hämmentävää, ällöttävää ja toimivaa.
Iisakin päässä sojottava henkari parantaa tulinopeutta, kyborgisilmä korvaa kyyneleet laserilla. Rinnan päällä sykkivä sydänlihas taas kasvattaa maksimikestoa. Koska kaikki kerätyt avut näkyvät Iisakin päällä, seikkailun lopussa pikkulapsi on groteski, kuolemaa jakava supermutantti.
Sahatkaa!
Vaikka nuohoaisi sokkelon joka nurkan, on Iisakin ja äidin välit selvitetty tunnissa. Uudelleenpeluuarvo on taattu roguelike-tyyliin: Kuolema on lopullinen ja luolasto luodaan uudestaan joka pelikerralle. Yläkerroksista löytyy aina pari aarrehuonetta ja kauppa, muuten paikat pannaan nopalla remonttiin. Välillä kenttägeneraattori luo epäreiluja huoneita, joissa ei voi kuin kuolla, mutta enimmäkseen homma toimii kuten pitää.
Meininkiä pidetään tuoreena onnistuneesti. Läpipeluut pahentavat hirviöitä, joten jo valmiiksi tiukka vaikeusaste kovenee pelitaitojen kanssa. Vaikka ei selviäisi loppupomoon asti, saa saavutuksia jauhamalla pari uutta pelihahmoa ja aimo kasan esineitä löydettäväksi seuraaville kierroksille.
Myös pelin musta huumori ja härö tunnelma koukuttavat. Luoliin sukeltaa uudestaan ihan vain nähdäkseen, mitä kaikkea omituista tekijät ovat peliin oksentaneet. Lataustauoilla katseltavat traagiset lapsuuskuvat ovat vielä aika kesyjä, eikä kaulakiikussa roikkuva kauppiaskaan pääse lähelle kuvaston häkellyttävintä päätyä. Söpöhkö graafinen tyyli pehmentää onneksi iljetyksiä sen verran, että niille voi vielä nauraa. Höhötykseen tosin nytkin hiipii vähän vaivaantunut sävy.
Viiden euron peliksi Binding of Isaacissa piisaa sisältöä ja sydäntä. Paketin ainoa isompi moka ovat portaikkoja vartioivat pomoviholliset, jotka kestävät etenkin alkupelissä liikaa kurmotusta. Vaikka päähirviöt arvotaan kenttien muun sisällön mukana, niiden nylkyttämisestä uudestaan ja uudestaan häipyy hohto äkkiä.
Onneksi muusta pelistä ei voi sanoa samaa.
84
