Legioona etenee ja valloittaa taas koko Mörppian, mutta pieni Musta erämaa vastustaa miehittäjää. Korealainen rope näyttää WoW-aikaan jämähtäneille länsimörppien tekijöille, kuinka genreä kehitetään niin hyvässä kuin pahassa.
Mörpit voi jakaa raa’asti kahteen kastiin. Teemapuistot tarjoavat valmiiksi pureskeltuja kokemuksia valmiiksi tehdyssä maailmassa, esimerkiksi World of Warcraft tai vaikkapa Final Fantasy XIV asettuvat nätisti teemapuistomuottiin. Ensin levutetaan, kuten tekijät ovat suunnitelleet. Sitten juostaan instansseja, kuten tekijät ovat suunnitelleet. Lopuksi raidataan, kuten tekijät ovat suunnitelleet.
Toinen kasti sisältää hiekkalaatikot, joiden sisäiset mekaniikat, valtasuhteet ja pelin tarjoamat kokemukset ovat enemmän kiinni pelaajista kuin pelintekijöistä. Hiekkalaatikoiden kuningas on EVE Online, jonka kirjaimellisesti galaktisiin mittasuhteisiin venyvät sodat ovat sataprosenttisesti lähtöisin pelaajilta itseltään. Myös muinainen Ultima Online oli paljon enemmän hiekkalaatikko kuin teemapuisto.
Keväällä Euroopassa julkaistua korealaista Black Desert Onlinea mainostettiin seuraavan sukupolven mörppinä, vaikka oikeastaan se on enemmän Ultima Onlinen kaltainen vanhan ajan mörppi uusilla, näteillä kuorilla. Kuten Ultimassa, siinäkin on enemmän hiekkalaatikkoa kuin teemapuistoa.
Naama näkkärille
Mutta sillä on hinta: jokainen pelattava luokka on lukittu yhteen sukupuoleen ja rotuun. Jos tahdot pelata miespuolista maagia, valintasi on velho, joka on aina vanha käppänä. Kaikki jousiampujat ovat nuoria haltianaisia, berserkerit jättiläismiehiä. Velholta voi vähentää ryppyjä, mutta nuorta miestä hänestä ei saa, eikä jousiampujasta vanhaa naista.
Suurin osa luokista sentään tarjoaa mies- ja naisvariaatiot, joilla on vähän erojakin. Soturi on perusmallin miekkaa ja kilpeä käyttävä lähitaistelija, naisversio valkyyria taas BDO:n näkemys paladiinista. Vaikka korealaiset samurait musa ja maehwa käyttävät samaa miekan ja jousen yhdistelmää taistelutyyleissään, toinen on erikoistunut yhden kohteen viipaloimiseen, toinen isoihin aluehyökkäyksiin.
Musta aavikko on kiva, entä susta?
Black Desertin nimi hämäsi, sillä julkaisuversiossa ei ollut lainkaan aavikkoa, hiekkalaatikko oli vehreä fantasiamaailma, jonka pohjoispuolella hohti sinisenä meri horisontissa siintävine saarineen. Sen keskiosan laakson täyttivät maatilat peltoineen sekä vetiset suot. Lännessä kohosi Calpheonin uskottavan suuri pääkaupunki, itään kuljettaessa maa kuivui.
Koska Black Desert lähestyy korealaista versiotaan tehokkaaseen tahtiin, on kevätjulkaisun jälkeen ilmestynyt jo kaksi ilmaista, isoa lisäosaa, jotka ovat tuplanneet jo ennestään massiivisen maailman. Ensimmäinen, Mediah, lisäsi itään lähi-itämaisen kuivan alueen ja sen pääkaupungin Altinovan basaareineen, tuoreempi Valencia toi peliin mukaan vihdoin aavikonkin.
Black Desertin pääjuttu on uskomattoman hieno ja laaja maailma. Kun pelin aloittavasta latausruudusta on selvinnyt, ei ainuttakaan samanlaista tule enää vastaan. Koko suuri maailma on yhtä näyttämöä seikkailulle ja tutkimusmatkailulle. Pikamatkustusta ei ole, joten pitkät etäisyydet oikeasti myös tuntuvat siltä.
Ja se on piristävä tunne! Maailma, jossa voi sekunnissa teleportata kartan laidalta toiselle, menettää paljon koostaan. Kun matkustus kestää, oma tekeminen tulee suunniteltua: ”Nyt taidan tehdä tehtäviä tuon kylän ympäristössä, voisin samalla myös katsoa millaisia yrttejä lähimaastosta löytyy”
Maailma muistuttaa tunnelmaltaan erehdyttävän paljon länsimaista roolipeliä. Tunnelma on hyvin maanläheistä, aina ambienssia ja folk-soittimia yhdistävästä soundtrackista lähtien. Hahmot ja haarniskat ovat, enimmäkseen, keskiaikaisen yksinkertaisia. Tiet ovat mutaisia, vaatteet likaisia ja yöt synkkiä.
Mustan aavikon musta henki
Black Desertissä on tarinakin, mutta se on täysin yhdentekevä ja unohdettava. Pelaajan mukana hengaa musta henkiolento, joka patistaa vahvistumaan listimällä hirviöitä ja on muutenkin aikas epäilyttävä. Välillä seurataan huonosti englanniksi ääninäyteltyjä videoita, mutta siinä se. Lähinnä henki ohjaa kätevästi seuraavien sopivan tasoisten vihollisten äärelle.
Tehtävät eroavat selkeästi nykymallin lajitovereista. Suurimmasta osasta ei saa lainkaan taistelutasoa nostavaa taistelukokemusta, mikä tarkoittaa, että tasoja nostetaan vanhaan malliin: otetaan mora käteen ja lähdetään hakkaamaan goblineita.
Onneksi taistelu on loistavaa! Eri liikkeet suoritetaan taistelupelimäisesti näppäimistön ja hiiren eri nappien kombinaatioilla. Esimerkiksi soturi lyö hiiren vasemmalla napilla normihuitaisuja, liikkumalla eteenpäin ja painamalla vasenta nappia lyönnit muuttuvat tehokkaammiksi, staminaa hurjasti syöviksi kahden käden riuhtaisuiksi. Kaikki yhdistelmät vaativat maksimissaan muutaman napin, joten taistelusysteemistä saa kiinni nopeasti ja hahmolleen saa kehittää juuri ne liikkeet, jotka sopivat omaan taistelutyyliin.
Tylsät ihmiset voivat toki laittaa liikkeensä hotbariin käytettäväksi mörppiperinteiden mukaisesti numeronäppäimillä, mutta se ei ole kannattavaa, koska näppäinkombinaatioilla suoritettuna liikkeet vaativat vähemmän resursseja, oli se sitten taikapisteitä, staminaa tai mitä tahansa.
Mutta niin toimivaa kuin taistelu onkin, on itse taistelutasojen kehitysprosessi pahimmillaan tuskallista grindiä. Vaan mitäpä muuta korealaiselta mörpiltä voi odottaa. Taistelukokemuksen kerääminen taantuu monesti mahdollisimman tehokkaaksi massatappamiseksi, jossa kerätään suuri kasa vihollisia ja niitetään ne aluehyökkäyksillä. On loistavan taistelusysteemin tuhlaamista, että PvE-taistelu taantuu kevyeksi hack ’n slashiksi. Ainoastaan harvinaiset eliittiviholliset ja isommat pomot vaativat tarkempaa väistelyä ja tilannetajua.
Black Desertin levutusprosessi lienee suurin syy, miksi osa ihmisistä kyllästyy peliin tasojen 20–30 paikkeilla. Huonona uutisena himogrindaajille Black Desertissä ei edes ole tasokattoa. Grindaamista voi jatkaa vaikka ikuisuuteen, se on vaan moninkertaisesti hitaampaa tasosta 55 eteenpäin. Lisäksi kaikki loppupelin varusteiden parannus tapahtuu grindaamalla vähän lisää ja parantamalla omia varusteitaan tuskastuttavan tuuripohjaisella paranteluprosessilla.
Luojan kiitos Black Desertissä on muutakin tekemistä kuin taistelu ja grindaus.
Kontribuutioni keskusteluun
Jos tehtävistä ei saa taistelukokemusta, niin mitäs sitten? Hyvä kysymys, minäpä kerron. Yleisin palkinto tehtävien teosta, tavaroiden lisäksi toki, on kontribuutiokokemus. Kontribuutiokokemuksen karttuessa saa kontribuutiopisteitä, joita voi sijoittaa.
Mikä tahansa asunto pelin missä tahansa kaupungissa on hankittavissa kontribuutiopisteillä. Sen voi hankkia omaan käyttöön omaksi virtuaalikodiksi, tai siitä voi tehdä vaikka varaston taikka sepän pajan. Sinne voi palkata työntekijöitä, mutta työntekijät täytyy ruokkia. Työntekijöitä voi myös lähettää vaikka kaivamaan malmeja, joista voi toisessa työpajassa valmistaa esineitä, jotka sitten myydään muille pelaajille marketissa. Noin niinkun esimerkiksi.
Kontribuutiopisteitä voi myös sijoittaa alueisiin, joilla on käynyt. Alueet ketjuttuvat kun niihin sijoittaa, ja silloin saa luotua kauppareittejä kaupunkien välille. Kauppatavaraa toimittamalla kaupungista toiseen voi tienata hyvän kasan hopeaa, vielä enemmän, jos hankkii hevoskärryt lastia kuskaamaan. Mutta kannattaa varoa maantierosvoja! Taloihin tai alueisiin sijoitetut kontribuutiopisteet saa lunastettua takaisin, jos niille ei enää ole käyttöä.
BDO:ssa voi viettää aikaansa myös kalastaen, keräillen resursseja, harrastaen alkemiaa, kokkaillen, metsästäen tai vaikka kesyttää villihevosia ja jalostaa niistä entistä vahvempia ja nopeampia jälkeläisiä. Hevosilla on omat taitonsa ja tasonsa, ja myös pelaajahahmolla on taistelutasojen lisäksi yli kymmenen muuta tasomittaria keräilystä voimaan ja kaupankäynnistä maanviljelyyn.
Asiat toimivat ihailtavan loogisesti. Jos haluat nylkemäsi ketunnahan käyttöön, täytyy se ensin kuivattaa auringossa, mikä ei toki onnistu vesisateella. Juokseminen kasvattaa staminaa, painavan repun kanssa liikkuminen voimaa.
Tieto on voimaa
Tieto on Black Desertissä kaikki kaikessa ja kaikesta saa tietoa. Tieto lisääntyy kun esittelee itsensä uudelle NPC-hahmolle, kerää entuudestaan tuntemattoman kasvin, nappaa uuden kalan tai kuulee jostain uudesta asiasta. Jopa taistelemalla vihollisia vastaan oppii vihollisistaan, ja niiden kanssa taistelu helpottuu. Tarpeeksi tietoa kartuttamalla saa lisää maksimienergiaa, jota kuluu kaikkeen taistelujen ulkopuolella keräilystä käsitöihin ja NPC-hahmojen kanssa käytävään keskusteluminipeliin. Siinä hyvin pärjäämällä voi nostaa suosiotaan kyseisen hahmon kanssa ja saada vaikkapa lisää tavaraa myyjän valikoimaan.
BDO myös kannustaa alttihahmojen käyttöön. Alttihahmot kuuluvat samaan sukuun. Kaikki tieto, maksimienergia, ratsut, lemmikit, talot, NPC-hahmojen suosio ja kontribuutiopisteet jaetaan suvun kesken, joten kun yhdeltä hahmolta loppuu energia, voi vaihtaa toiseen sillä välin kun ensimmäinen ottaa lepiä.
Myös PvP on iso osa BDO:n maailmaa, joskaan se ei aukea ennen tasoa 45. Jahka sen on avannut yhdellä hahmolla, voi sen avata alteillaan jo alemmilla tasoilla, jolloin kenen tahansa PvP:n avanneen kimppuun voi käydä. Järjettömästä pelaajien tappamisesta kuitenkin sakotetaan karman menetyksellä, ja liian matalan karman omaavat saavat jopa kaupungin vartijat peräänsä.
Ainoat rangaistuksettomat PvP-tyylit ovat areenamittelöt, suuren skaalan Red Battlefield -kahinat sekä kiltasodat. Kiltasodissa killat voivat julistaa sodan toisiaan kohtaan, jolloin viholliskillan jäsenet ovat vapaata riistaa avoimessa maailmassa. Killat voivat jopa vallata alueita maailmasta itselleen, jolloin niissä kauppaa tekevät pelaajat joutuvat maksamaan killalle veroja.
Pelasin Black Desertiä pari kuukautta kolmella eri hahmolla, ja tuntuu, että raapaisin vasta pintaa kaikesta siitä, mitä pelillä on tarjota, saatika mitä saan yhteen arvosteluun mahdutettua.
Korea-versio on saamassa, tai ehkä jo saanut, kolmannen lisärinsä. Siihen on lupailtu laajennusta pohjoiseen mereen, jossa myös joutuu suunnistamaan kompassin kanssa. Mukana on niin kiltojen itse rakentamia kauppa- ja sotalaivoja, laivataisteluita kuin merirosvoustakin. Kuulostaa aivan loistavalta!
Free-to-playna maailmalla julkaistu BDO on länsimaissa buy-to-play, ainakin toistaiseksi. Kesällä nousi myrsky, kun ensin BDO esitteli oikealla rahalla ostettavan, kuukausimaksutyylisen Value Packin, joka muun muassa pienensi pelin marketin vaatimaa veroa. Sitten siihen tuli mahdollisuus myydä oikean rahan kaupasta tavaroita pelin marketissa.
Mutta Black Desertissä ihan kaikki varusteet, mukaan lukien parhaista parhaat, voi myydä ja ostaa marketissa, joten nyt euroja pystyi käytännössä vaihtamaan pelivaluuttaan ja sitä kautta niihin varusteisiin, joita muut pelaajat olivat grindanneet kuukausia.
Pay-to-win! Pelaajat jopa järjestivät mielenosoituksia julkaisija Kakaota vastaan. Eikä ihme, sillä julkaisija oli julkaisussa luvannut, ettei moisia, muiden alueiden free-to-play-versioista tuttuja rahoitusmalleja lännessä nähdä.
Black Desertissä on roppakaupalla ideoita, jotka nostavat sen esiin massasta, asioita, joita se tekee paremmin kuin kilpailijansa. Valitettavasti loistavat ideat hautautuvat turhautumisen alle, kun hahmonkehitys ihan liian usein muuttuu laahaavaksi grindiksi ja pelin rahoitussysteemi nostaa varakkaimmat valaat PvP-kukkulan kuninkaiksi.
Jos hahmonkehitys olisi länsijulkaisuun järkevöitetty, pelaisin Black Desertiä edelleen innoissani. Toistaiseksi saa aktiivipelaaminen riittää. Mutta pidän aavikkoa silmällä, ja jos grindi rauhoittuu, peli paranee, and I go back to Black.
Uusia pelaajia suosittelen odottamaan free-to-play-versiota. Kakaon bisnesmallit viittaavat sen olevan väistämätön kehityssuunta.
73
