Blair Witch Projectin maineella ratsastavan pelikolmikon toinen osa palaa Yhdysvaltojen sisällissodan jälkeiseen aikaan. Burkittsvillen pikkukylää vainoava paha ei ilmeisesti lepää koskaan.
Kolme tikkumiehiä ja kivikasoja pelkäävää idioottijenkkiä eivät varmasti tienneet, millaiseen sotkun he oikeasti aloittivat. Blair Witch Project -elokuvaa varten kehitetty rikas mukahistoria Marylandin metsässä asuvasta pahasta voimasta ja sen vuosisataisista tekosista poiki niin jatko-osia kuin tietokoneversioita.
The Legend of Coffin Rockin tapahtumat sijoittuvat sen kaikkein kauhistuttavimman verityön ympärille. Elokuvan nähneet ehkä muistava höpinät metsässä olevasta kivikosta, jossa viisi miestä oli julmasti kidutettu hengiltä. Paikka on Coffin Rock ja viisikko etsii kadonnutta pikkutyttöä, jonka paha tuntuu haluavan itselleen. Samaan aikaan myös toinen taho metsästää maastoon hukkunutta Robin-tyttöstä.
Muutama päivä aikaisemmin täydellisestä muistinmenetyksestä kärsivä pohjoisvaltioiden sotilas heräsi puiden juurelta pahasti loukkaantuneena. Robin löysi miehen ja sai johdateltua hänet isoäitinsä luo, jossa muukalainen ihmeellisesti parani kuolettavista haavoistaan. Koska mies ei muista edes nimeään, isoäiti antaa hänelle raamattua mukaillen nimen Lasarus.
Kun Robin katoaa, joutuu Lasarus kiitokseksi saamastaan hoidosta raahautumaan mustaan metsään pikkutytön perään. Siellä häntä luonnollisesti odottavat kaikki modernin kauhupelin hirvitykset.
Muisti palailee pätkittäin
Edellisen Blair Witch -pelin vahvuus oli paikoitellen yllättävän tehokas kauhutunnelma, joka juonsi juurensa lähinnä taitavasta kuvakulmien käytöstä ja näyttävästä taiteesta. Muuten Rustin Parrin murhatöiden tutkiminen ei ollut kovinkaan kummoinen kokemus. Tällä kertaa peliin yritetään hieroa jännitystä kliseistäkin kliseisemmällä kikalla. On vaikea keksi kuluneempaa ideaa kuin muistinsa menettänyt ja oudosta paikasta havahtuva sankari.
Koko peli on rytmitetty niin, että Lasarus näkee aina silloin tällöin välähdyksiä aikaisemmasta elämästään. Näiden pätkien aikana pelaaja oppii hiljalleen, mitä sankarille oikein on tapahtunut ja miksi hän heräsi juurakosta haavoittuneena ilman muistiaan. Etsinnän lähetessä loppuaan menneisyys ja nykypäivä lopulta kohtaavat.
Pelattavien muistipätkien ripotteleminen pitkin peliä on varmasti kuulostanut hyvältä idealta suunnittelupalaverissa, mutta käytännössä kahden rinnakkaiselämän seuraaminen on vain rasittavaa. Pääsyy tähän on uskomattoman huono rytmitys, joka tiputtaa pelaajan toiseen aikaan aina ärsyttävimmällä mahdollisella hetkellä.
Hyvä esimerkki on taistelukohtaus, jossa leikkaus on tehty niin, että eteen ilmestyvä hirviö pääsee väkisin lyömään sankarin puolikuoliaaksi. Tällaiset liikkeen keskelle isketyt pätkät toimisivat ehkä elokuvassa, mutta tietokonepeliin ne eivät sovi.
Tapa kummitus päivässä, kaksi parhaassa
Muistelun lomassa pääsee rankaisemaan erilaisia kauhuotuksia väsymiseen asti. Edellisen osan vähäiset seikkailupiirteet on karsittu pois ja jäljellä on vain pelkkää mättöä. Huonot kuvakulmat tekevät räiskinnästä ajoittain hiuksia nostattavan hankalaa, kun kohde jää juuri nurkan taakse ja ilmestyy näkyviin vasta aivan sankarin edessä.
Aivotoimintaa tarvitaan lähinnä vain näppäinohjauksen määrittelemiseen itselle parhaiten sopivaksi. Vaihtoehtoisesti verikekkereitä voi komentaa myös padilta. Molemmissa hahmon ohjaaminen on hankalaa, sillä etenkin paikallaan käännyttäessä sankari kierähtää aina liikaa. Tämä johtuu siitä, että yläruumis kääntyy ensin ja jalat seuraavat perässä vasta myöhemmin. Näin ohjainta tulee painettua aina liian kauan, kun mitään ei tunnu tapahtuvan.
Ulosannissa Coffin Rock hukkaa kaikki mahdollisuutensa. Nocturne-moottorin näyttäviä valotehosteita ja lepattavia vaatteita ei hyödynnetä oikeastaan lainkaan. Maisemat ovat hahmoja myöten tylsän harmaita ja mitäänsanomattomia, edes äänimaailmaan ei ole panostettu. Rutiininomaiset puhenäyttelijät, heikko musiikki ja vähäiset tehosteet ovat kovin vaisuja.
Kaiken kaikkiaan toinen Blair Witch -peli on masentavan surkea. Ensimmäisen osan kauhutunnelmasta ei ole tallella jälkeäkään ja tilalla on vain verenpainetta nostattava loikkiminen muistojen ja nykypäivän välillä. Pelissä ei kerta kaikkiaan ole muuta tekemistä kuin jatkuva ja päämäärättömältä tuntuva taistelu, joka sekin on tehty huonosti. Vältä tätä ja osta mieluummin vaikka se alkuperäinen leffa DVD:llä.
40
