Tarjolla on harvinaista herkkua: toista maailmansotaa tosiaikanaksutteluna!

Pelitiimien vaihtoehtotodellisuudessa toinen maailmansota ei koskaan pääty. Välillä aiheesta syntyy kelpo pelejä, kuten muutaman vuoden takainen Blitzkrieg (Pelit 5/2003, 88 pistettä). Blitzkrieg 2 on edeltäjänsä tapaan huolella tehty sotanaksu.

Jenkeillä, saksalaisilla ja venäläisillä on jokaisella oma kampanjanja, joka on jaettu on akteihin. Aktit sisältävät viitisen tehtävää ja huipentuvat lopputaistoon, jossa soditaan kaikella mitä reservistä löytyy. Saksa hyökkää huonosti valmistautuneiden ranskalaisten niskaan, venäläisten reissu alkaa Moskovan kupeesta, jossa aluksi torjutaan saksalaisten tankkivyöryntää. Jenkit sotivat viidakossa japanilaisten kanssa, mikä eroaa muiden maiden tankkipainotteisista tehtävistä.

Sotilaat eivät rakenna majoja ja keräile kiviä, vaan Blitzkrieg 2 keskittyy taisteluun. Perustehtäviin tuovat vaihtelua hiiviskelykentät, joissa komennetaan noin tusinaa laskuvarjojääkäriä vihollislinjojen takana. Kohteiden sabotointi ei ole kovin vaikeaa, sillä omat erikoisjoukot ovat korkkarityyliin moninkertaisesti parempia kuin viholliset. Yksikköjä on parisen sataa erilaista. Kaikki tärkeimmät tankit, lennokit ja mörssärit ovat mukana ja kampanjan edetessä ne päivittyvät uudempiin malleihin.

Uutta ja vanhaa

Grafiikka on enemmän toimivaa kuin näyttävää, mutta se pyörittää satojen miesten yhteenottoja tuhoutuvassa ympäristössä. Puut kaatuvat tankkien ajaessa niiden yli, maasto menee kraatereille tykistötulen voimasta ja kokonaiset kaupungit romahtavat raunioiksi pommikoneiden lastin alla.

Vaikka grafiikka on nyt oikeaa 3D-kamaa, käyttöliittymä on pysynyt melkein entisen laisena. Taistelukentän kuvaa voi zoomailla ja käännellä miten päin tahansa, mutta olisin kaivannut enemmän zoomia. Muurahaissotilaiden toimintaa olisi ollut kiva tarkastella lähempää.

Tankkeja ja tykkejä voi liikutella yksikseen, rivisotilaita kymmenen ukon ryhmissä. Parempi niin. Omat tyypit osaavat hyökätä vihujen kimppuun itsekseen.

Erikoiskäskyjen käyttö jää pelaajan harteille. Sotilaat voi laittaa ryömimään kovan tykistökeskityksen läpi ja sitten rynnäköimään suoraan vihollisasemiin.

Uutuutena pelaaja voi kesken tehtävän kutsua itselleen täydennyksiä, mutta niitä on vain rajoitettu määrä. Jos tilaa ryhmän Shermaneita, pisteet eivät enää välttämättä riitä pommikoneisiin. Täydennyspyynnöt onnistuvat vain tukikohdissa, jotka pitää ensin vallata.

Täydennykset maksavat saman verran, mutta ne on tasapainotettu siten, että helposti kuolevaa jalkaväkeä saa kerralla monta ryhmää, raskaita tankkeja vain pari. Myös tietokone saa lisää joukkoja kesken tehtävän, mikä vaikeuttaa peliä suuresti. Ykkösosassa tuli tavaksi moukaroida koko kenttä tasaiseksi tykistöllä, vasta sitten hyökätä. Enää ei sama mamistekniikka toimikaan.

Realistista salamasotaa

Blitzkriegit edustavat realistisempaa sotamättöä. Tarpeeksi tehokas tykki voi posauttaa tankin kertalaakista ja tankkien panssaripaksuus on mallinnettu oikein: Tiikereitä ei helpolla tuhota edestä päin. Omat ja vihollisen yksiköt kiertävät käskemättä kohteen taakse, jos tykin teho ei riitä edestä.

Perusmosurit eivät kestä tulitusta. Jalkaväen kaukotaistelut vielä kestävät jonkin aikaa hitaiden kiväärien takia, mutta lähitaistelussa yksi konepistoolin sarja tiputtaa puoli joukkuetta. Sotilaiden elinikä kasvaa kummasti talojen tai juoksuhautojen suojissa.

Vaikka jalkaväen roolia on korostettu, ne ovat edelleen melko hyödyttömiä tankkeja vastaan. Panssarintorjunta-aseissa pihtaillaan, joten tankkeja tuhotaan täysrynnäköllä ja käsikranaateilla. Yksinpelissä tämä taktiikka toimii, kun tyhmä tekoäly ei osaa lähteä tankeillaan pakoon.

Tie Berliiniin

Blitzkrieg 2:n taisteluiden tempo on edeltäjää nopeampi. Ei tarvitse olla varovainen, kun täydennyksiä saa kivasti lisää, eikä tehtävästä toiseen kulkevia omia joukkoja tarvitse suojella, niitä kun ei ole. Kokemusta yksiköt edelleen keräävät, veteraanisoltut osaavat jopa kaivaa itse omat poteronsa.

Tekoäly tuntuu toimivan jonkin verran viisaammin, vaikka skriptatulta maistuukin. Haasteellisin vaikeustaso tuntui minun taidoillani täysin mahdottomalta, tiedä sitten, oliko syynä tietokoneen älykkyys vai suuremmat sotajoukot. Kone ei enää odota pelaajan liikkuvan, vaan lähettää partioita kimppuun ja pitää paineen yllä.

Oli huono ratkaisu poistaa kampanjasta satunnaistaistelut. Kampanjan noin 70 tehtävää pitävät otteessaan viikkoja, mutta uudelleenpeluuarvoa ei ole. Ilman muutamaa suunnittelumokaa Blitzkrieg 2 olisi erinomainen peli, nyt se on hyvää kertakäyttöviihdettä.