Alunperin Zeuksen monopolina ollut salamasota, Blitzkrieg, antoi Saksalle varaslähdön toisessa maailmansodassa. Sen lisäksi että panssareiden ja lentokoneiden tukema Blitzkrieg on tehokas strategia, se on myös tehokas toimintastrategia.

Vuonna 1939 Saksa päätti perustaa Euroopan unionin. Pikku suostuttelun jälkeen melkein kaikki Euroopan maat liittyivät mukaan, paitsi Englanti. Koska matka oli hauska niin, Saksa pyysi mukaan vielä yhden toverin. Mutta Neuvostoliitto sanoi kiitos ei, ja ideasta innostuneena alkoi hamuta Eurooppaa, Saksa mukaan lukien, omaan Sosialististen Neuvostotasavaltojen ilois-solidaariseen joukkoonsa.

Ilkeän, hölmön Franklin-Stein D. Gooseveltin johtama paha Yhdysvallat sanoi jotta nyt pomppas, nousi laittomasti maihin Ranskassa ja jyräsi Saksan 1945. Sitten se esti Neuvostoliiton ilosanoman ja loisi Euroopassa vuosikymmeniä, ettei vain Neuvostoliitto pääse tänne. Eikä lähtenyt vaikka rauhankynttilät kärysivät yötä päivää.

Takaisin hiekkalaatikolle

Maailma muuttuu. Joskus kauan sitten oli tosi eksoottista kun Tetris tuli Venäjältä. Ooh kuinka söpöä, niillä raukoilla on jonkinlaisia tietokoneita! Kukas nauraa nyt, viitisentoista vuotta myöhemmin, kun Itä-Eurooppa on PC-pelien Japani? Entisistä punakoneen satelliittivaltioista tulee sellaisia pelejä kuin Mafia, IL-2, Operation Flashpoint ja Max Payne.

Venäläinen Nival on hyvin tuottelias venäläinen pelitalo, jonka uutukainen, tosiaikanaksu Blitzkrieg tekee suuresta murhenäytelmästä kevyttä pelattavaa. Ja hyvin tekeekin, vieläpä kolmeen kertaan: Saksan, liittoutuneiden ja Neuvostoliiton näkökulmasta.

Kun kellossa oli minuutti peliaikaa, tajusin että Blitzkrieg iskee minuun koukaten lapsuuteni kautta. Sillä jollei ollut saman maan Fireglow'n tekemä Sudden Strike ruma, saa olla sika aivan pirun pieni ollakseen edes puoliksi niin nätti kuin Blitz. Siksi Airfixin 1/72-sotilailla leikkinyt pikku-Niko heräsi (niin kuin se olisi koskaan nukkunutkaan) ja innostui. Virtuaalisotilaissa ei ole muovista valutankoa, josta saa A-luokan palopommeja, mutta muuten hiekkalaatikkofiilikset ovat aidot.

Yksiköt ovat juuri sopivan kokoisia, jotta ne eivät ole tihruja ja jotta sotakoneiden miehekäs kauneus ei jää arvailujen varaan. Animointi on pikkutarkkaa aina hienoja suuliekkejä ja tykinlaukauksen nostattamia pölypilviä myöten. Myös äänet vakuuttavat: aseäänet ovat hyviä ja osapuolet saavat hölistä omalla kielellään, ei kliseisärsyttävällä murre-englannilla.

Kello käy ja putki pitenee

Vaikka grafiikka on tärkeää, ei Blitzkriegin pelillinen sisältö häpeä sen rinnalla. Historiallisesti etenevät lineaariset kampanjat kulkevat kivasti. Jaksot ovat muutaman taistelun mittaisia, sekoitus "oikeita" ja satunnaisgeneraattorin luomia. Yleensä taisteluissa on muutama vaihtoehto, jolloin vaikeammasta saa paremman bonuksen. Jos haluaa, sotatoimialueelle voi jäädä hieromaan lisää satunnaistehtäviä sen sijaan että siirtyisi ajassa eteenpäin. Ajan kuluessa käyttöön tulee parempaa ja parempaa kalustoa. Näin kampanjoissa on jopa uudelleenpeluuarvoa.

Sitä paitsi Neuvosto-kampanja alkaa ilahduttavasti piskuisen Suomen joukkojen kurmottamisella, mikä on hauskaa vaihtelua IL 2- ja Combat Mission 2 -sankarieeposten jälkeen. Kuolkaa, tsuhnat, kuolkaa!

Pelaajalla on tehtävästä toiseen mukana kulkevia core-yksikköjä, jotka kokemuksen myötä tulevat paremmiksi ja tappavammiksi. Niiden kalustoa voi tehtävien välillä päivittää uusiin, parempiin malleihin. Idea toimi jo Panzer Generalissa.

Vaan väliäkö kaikella kivalla, jos peli on ankeaa, kaavamaista perusnaksuttelua. Mutta venäläiset eivät ole ryssineet. Nival on tajunnut olennaisen: jos toimintanaksu perustuu todellisuuteen, sen pitää näkyä pelissäkin.

Rush rush russian

Tylsien resurssinkeräyspelien vastapainoksi Blitzissä on rushausarmeija heti valmiina, joskin salamasota palkitaan salamahäviöllä. Uusia yksiköitä ei rakenneta, joissain tehtävissä voi sentään saada täydennyksiä. Kentällä on joukkoja on riittävästi mutta ei niin paljon, että Zündapp karkaa käsistä.

Jokaisen sotahullun militaristin iloksi pelissä on aivan älytön määrä leluja, yli 200, aina sellaisiin kivoihin juttuihin kuin rautatietykit ja suihkuhävittäjät asti. Ja kaikki huolellisesti renderoituina, esikuviensa ominaisluonnetta myöten.

Tankeilla on osumapisteet, mutta niiden panssarinpaksuudet on mallinnettu viiteen suuntaan, ja ammuksille on määritelty läpäisykyky. On tätä taidettu yrittää aikaisemminkin, mutta nyt tankeissa on tankkeuden tuntua, kun jalkaväki ei todellakaan nirhi tankkeja kivääritulella hengiltä. Ja varsinkin sodan alussa saksalaisilla on ongelmia, kun omien tankkien tulivoima ei riitä sen enempää raskaisiin ranskalaisiin kuin varsinkaan neukkutankkeihin.

Toinen järkyttävä uutuus on tykistö: 20 metrin vakiokantaman asemasta se paukuttaa melkein koko pelikentän alueelle. Jumankekka, melkein kuin oikea tykistö! Pitkäputket ovatkin sitten varsinainen jumalan nyrkki, joka pistää miestä matalaksi, ja oman tykistön varjelu ja vastustajan tykistön eliminointi ovat äärimmäisen tärkeitä.

Kun ampuva tykistö näkyy kartalla ja saa hetkessä kaikkea epämukavaa niskaansa, on tiedustelija kiikarikiväärinsä kanssa vähän liiankin oleellinen. Hän hiipii takalinjoille ja paitsi löytää tykistölle maalit, myös napsauttaa hengiltä vihollisen tykkimiehet. Kun uhka vastatulesta on poistettu, oma tykistö voi pistää lihamyllyn pyörimään.

Erilaista ilmatukea voi (yleensä) kutsua muutaman minuutin välein, ja täydessä menussa vaihtoehtoina ovat tiedustelu, hävittäjät, pommittajat, maataistelukoneet ja laskuvarjojääkärit. Vaihtoehto voi olla kertakäyttöinen tai uusiutuva, ainakin niin kauan kun koneita ei ammuta alas. Tehossa ja määrissä on eroa, esimerkiksi pommittajia voi olla vaikka neljästä raskaasta pommikoneesta kahteen piskuiseen Stukaan. IT on kuolettavan tarkkaa ja tehokasta, puolin ja toisin.

Tyylirikkona kuningas Jalkaväki leikkii lähinnä joukkokuolemaa. Sen käyttöarvoa pitäisi tavalla tai toisella kasvattaa. Viholliset, varsinkin panssarit, niittävät mosureita halki poikki ja pinoon. Edes saksanpoikien panssaritorjunnassa ei tunnu olevan Panzerfaustin antamaa tehoa. Jos jalkaväki pääsee lähelle, saa se usein sentään ketjut poikki.

Bonus-rautaristi jaetaan huollon mukaan ottamisesta. Pioneerien korjausautot fiksaavat ajoneuvot, rakentavat sillat ja hoitavat miinat niin maahan kuin maasta ulos. Ambulanssit hoitavat sotilaat.

Tärkein on huoltokuormuri. Paitsi että se täydentää ammusvarastoja, se kuljettaa tykeille ja juoksuhautoihin varamiehet. Osa huoltokalustosta toimii myös tykkien vetoajoneuvoina ja joukkojenkuljetusajoneuvoina. Ammukset ja tarvikkeet noudetaan kentällä olevilta varikoilta, joiden valtaus on osa strategiaa, pitkät huoltoketjut kun ovat huono juttu.

Hommelia Rommelille

Simulaatiota Blitzistä on turha hakea, sillä se on tyylipuhdas toimintastrategia. Joukkojen käyttöä täytyy suunnitella normaalia enemmän, ja kentät ovat osittain puzzlahtavia, kun täytyy miettiä mistä päin probleemaa lähtee purkamaan. Käskyvalikoima on kattava aina väijytystä myöten.

Blitzkrieg on kaunis, sillä on upea runko ja kaunis ääni, mutta aivojen kanssa on vähän niin ja näin. Tekoäly on korkeintaan genren keskitasoa, sillä etupäässä tekoäly istuu asemissa, jotka pelaajan täytyy valloittaa. Joissain tehtävissä se suorittaa huonosti koordinoituja, skriptattuja vastahyökkäyksiä.

Yksikköjen taktinen tekoäly vastaa pelilajin normaalistandardeja, mikä ei ole paljon. Miehet ja tankit jäävät tykkituleen seisomaan, piilosta ampuvaa sala-ampujaa ei systemaattisesti metsästetä. Hyvin satunnaisesti yksiköt lähtevät kummille harharetkille karttaa kiertämään. Tankit osaavat onneksi peruuttaa, eivätkä käännä herkkää peppuaan panssarintorjunnalle.

Käyttöliittymä on kelvollinen, vaikka ihmetyttää miksi kuvakkeet ovat piskuisia, vaikka ruudun alareuna on tyhjää (siis tarpeetonta tietoa) täynnä. Kuvakkeiden tökkiminen on pikkaisen liian tarkkaa hommaa. Syytä en tiedä, mutta järeässä työkoneessani Blitzkrieg järjenvastaisesti nyki, kun vaatimattomassa kotikoneessani se pyöri kuin silkki.

Lisäarvona mukana tulee niin kartta/skenaarioeditori kuin yksikköeditorikin. Moninpeliä en voinut vielä kokeilla. Se toimii joko lähiverkossa tai inhan GameSpyn kautta kahdesta kuuteentoista hengen voimin. Ainakin teoriassa sen pitäisi olla tavallista mielenkiintoisempi kokemus.

Blitzkriegin edessä on pakko tehdä Puolat ja antautua. Se on kaikkiaan muhkea, mukavan pelattava toimintanaksu mielenkiintoisella taustalla. Itse asiassa juuri sellainen, jollainen aikoinaan toivoin Sudden Striken olevan. Panzer, marsch unser Arsch!