Ajattelepa jos eräänä kauniina (huonovointisena) aamuna muuttuisit pomppivaksi pääksi ja joutuisit keskelle hyörivää ja pyörivää maailmaa, jossa mikään ei ole niin kuin pitäisi. Maan vetovoima vaihtelisi kesken kaiken ties mihin suuntaan, ja maailmankaikkeuskin olisi pieni suorakulmio labyrinttiseinineen. Kyllä taatusti päässä jytisisi.
Psygnosis on ilmeisesti tutustunut SNESin Mode7-grafiikkatilaan ja Taiton SNES-peliin Off The Wall (aka Camel's Try). Bob's Bad Day on nimittäin lähes suora kopio kyseisestä mainiosta pelistä. Bobin täytyy pyöriä ja pomppia ja kerätä kolikkoja, jotta exit seuraavaan kenttään avautuisi. Kenttiä on kaikkiaan sata.
Se, mikä tekee pelistä ainutlaatuisen on Bobin kontrollointi, palleroa ei nimittäin kontrolloida lainkaan, vaan se pysyy koko ajan kuvaruudun keskelle jumiutuneena. Ilotikun liikkeillä sen sijaan pyöritetään taustarakennelmaa ympäri ja yritetään ohjata pomppuja seinämien avulla oikeaan suuntaan. Got it?
Sinne tänne on ripoteltu pelaajan kiusaksi erilaisia ikoneja. Niiden läpi hurahtamista ei juuri ehdi/kykene välttämään. Niinpä painovoima saattaa muuttua vähän väliä suuntaan jos toiseen. Välillä pallero alkaa pomppia hyperelastisesti ja välillä pomppiminen loppuu kokonaan. Yhtäkkia ilotikku ei enää reagoikaan tiettyyn suuntaan ja heti perään ilotikun ilmansuunnat menevät sekaisin.
Välillä onneksi auttavakin käsi ojentuu. Pelin tempo saattaa hetkeksi hidastua ja Bob voi tulla piikinkestäväksi. Jopa thrust-moodi voi aktivoitua ja pallon ohjaaminen on hetken helpompaa. (Jo toinen peli tässä kuussa jossa Thrust vierailee!) Teleporteilla pääsee kentän suljettuihin osiin ja jousia voi käyttää pomppimisapuna.
Ensimmäiset simppelit kentät opettavat pelin perusteet. Neljäsosan pelistä saa tahkota ilman vihollisia, joita vastaan onneksi voi suojautua keräämällä riittävästi kolikoita. Lisäksi kentissä on sopivan tiukka aikaraja. Alkupään kentät muistuttavat ehkä liikaa toisiaan, mutta vaihtelua on loppujen lopuksi riittävästi.
Pelin ulkoasu on aavistuksen rujo, mutta pelin tempo toisaalta melkomoinen. Vaikka silmät alkavatkin muutaman kentän jälkeen suurin piirtein pyöriä päässä, ei virtanappulaan millään malta koskea. Seuraavaan kenttään on päästävä. Uusi peli alkaa, kiitos salasanojen, aina siitä mihin on edennyt, mikä takaa vetovoiman.
80
