Kimppakivaa
Gearbox ei pidä jatko-osista, mutta hitin voimaa ei voi vastustaa. Borderlands 2 lupaa lisää koukuttavaa tiimiräiskintää ja kamankeräystä.
Metsästäjä-keräilijöillä riittää tänä vuonna tekemistä. Kesä kuluu Diablo III:n parissa, syksyllä syliin putoaa vähintään yhtä paljon riippuvuutta aiheuttava Borderlands 2. Luvassa on neljä enemmän tai vähemmän uutta hahmoluokkaa sekä entistä hiotumpi yhteispelikokemus.
Väriä kehiin
Kakkososassa Gearbox vie Rajaseutuja hiukan kauemmas ykkösosan Mad Max -tunnelmista. Ympäristöt eivät enää ole koko ajan sitä samaa tuulen tuivertamaa hiekkaerämaata, vaan värejä käytetään entistä vapaammin. Kun tämä yhdistetään tuttuun cell shading -tyyliin, näyttää kokonaisuus selvästi aikaisempaa sarjakuvamaisemmalta. Viholliset erottuvat ympäristöstä paremmin ja vaihtelua riittää.
Maailma on entistä yhtenäisempi ja horisontissa näkyviin paikkoihin pääsee yleensä seikkailemaan. Suoranaisesta hiekkalaatikosta ei silti ole kyse, vaan alueet on jaettu entiseen tyyliin kentiksi. Haluamaansa suuntaan kulkemalla kuitenkin pääsee seuraavan kentän reunalle, eikä taivaanrannan maisema ole enää pelkkää silmänlumetta.
Pitempiä etäisyyksiä on helpointa taittaa erilaisilla ajoneuvoilla, joita on viilattu paremmin kimppapeliin sopiviksi. Koko nelihenkinen tiimi mahtuu kerralla kyytiin ja jokaisella on matkan aikana jotain tekemistä. Kuskin lisäksi yksi voi esimerkiksi asettua tykkitorniin, loput istuskelevat lavalla vihollisia omilla aseillaan räiskytellen.
Suurin muutos on tehtäväsysteemin uudistuminen. Ykkösessä jokainen tehtävä piti aina palata lopettamaan asutuskeskukseen, joten sankarit ravasivat ees taas erämaan ja lähimmän kylän väliä. Kakkososassa tehtävät päivittyvät dynaamisesti ja tiimi voi samoilla pitempään. Maailmassa törmää myös uusiin tehtäviin, jotka alkavat automaattisesti. Kavereiden kanssa pelaamista on helpotettu merkittävästi, eikä hahmojen tarvitse olla enää prikulleen samassa kohtaa tarinaa voidakseen taistella rinta rinnan. Mukaan hyppäämisen pitäisi onnistua koska tahansa tilanteesta riippumatta.
Neljä vastaan maailma
Uudet hahmoluokat eroavat aikaisempaa paremmin toisistaan. Kommandoksi muuttuneella sotilaalla on entistä monipuolisempi tykkitorni. Metsästäjän tilalla on salamurhaaja, joka tekee itsestään kopion ja hiipii sen aiheuttaman häiriön turvin vihollisten selustaan. Assassiinilla on miekka, mutta varsinaisia lähitaisteluaseita pelissä ei ole.
Säilän teho muuttuu valitun tuliaseen mukaan. Berserkerin korvaa sinitukkainen gunzerger-kääpiö, joka pystyy käyttämään hetkellisesti mitä tahansa kahta asetta samaan aikaan. Ainoastaan seireeni pitää entisen nimensä, mutta näkymättömäksi muuttava phasewalk-kyky on korvattu phaselockilla, joka tainnuttaa vihollisen hetkeksi paikoilleen. Pari kuukautta julkaisun jälkeen luvassa on vielä viides hahmoluokka, mechromancer, jonka seuralaisena on iso tappajarobotti.
Kykyjä on aikaisempaa enemmän ja ne tukevat tiimipeliä. Gunzergeristä voi esimerkiksi rakentaa vihollisia ärsyttävän tankin, kun seireeni vastaavasti parantaa ja salamurhaaja poimii yksittäisiä vihollisia selustasta.
Muutaman tunnin demossa pelattiin gunzergerillä ja seireenillä. Itse tykästyin enemmän kahdella kanuunalla ampuvaan kääpiöön, sillä erilaisten aseiden yhdistely oli hulvattoman hauskaa touhua. Ei haitannut, vaikka toisessa kädessä olisi normaalisti kaksi kättä vaativa megatykki. Seireenin phaselock oli tehokas, mutta ominaisuuden latautuminen takaisin käytettäväksi tuntui aluksi turhan hitaalta. Kaikkea voi kuitenkin hienosäätää oikeita kykyjä valitsemalla. Yhteispeli toimi joka tapauksessa erinomaisesti, joten kannattaa alkaa jo herätellä vanhaa Borderlands-tiimiä takaisin henkiin syksyä varten.
Tapio Salminen
PC, PS3, Xbox 360
Ilmestyy 21. syyskuuta
