Call of Cthulhu 2: Prisoner of Ice – Paluu tulevaisuuteen

prisoner-kortti-fb

Pystyvätkö mielenvikainen natsikomentaja ja kerran kuollut intiaani avaamaan muinaisille jumalolioille tien Maan valloitukseen, vai onnistuuko jojon lailla ajassa ponnahteleva amerikkalainen tiedustelu-upseeri estämään sen? Näihin arkipäivän ongelmiin löytyy vastaus Infogramesin Prisoner of Icesta.

Amerikkalaisen kauhukirjailija H.P. Lovecraftin luoma Cthulhu-mytologia senkun pysyy hengissä. Muiden medioiden lisäksi roolipelailijatkin ovat todistaneet sanoinkuvaamattomia kauhuja Chaosiumin Call of The Chulhun parissa, jonka tietokonelisenssin osti Infogrames. Prisoner of Ice on toinen peli Call of Cthulhu -sarjassa, ja jatkoa sarjan ensimmäiselle pelille, Shadow of the Cometille. Tyylinä on klassinen, hiiriohjattu seikkailupeli.

Shadow of the Comet sisälsi vielä paljon Heikki-Petteri Lemmenlaiva -vaikutteita, mutta Icessa vaikutteet jäävät tuttuihin nimiin. Sanomattomia kauhuja ei todistella, kukaan ei pyörry, mutta ajassa seikkaillaan ja natseja vastaan tapellaan.

Tapahtumat sijoittuvat aikaan juuri ennen toista maailmansotaa. Fiktion parhaiden perinteiden mukaan saksalaisilla on taas vaihteeksi salainen ase: tuntemattoman sivilisaation asukit, Jään Vangit. Nämä on napattu Lovecraftin kertomuksesta "At The Mountains of Madness", jos oikein muistan.

Brittiläinen kommandoryhmä terästettynä tiedusteluagentti Ryanilla pelastaa norjalaisen tutkija Hamsunin ja kaksi Vankia. Toisen Vangin säilytysastia sulaa, josta seuraa paniikkia sukellusveneessä, kunnes Ryan pistää asiat kuntoon.

Vähän turhaan, sillä veneen saavuttua tukikohtaan toinen Vanki ryöstäytyy vapaaksi ja natsien agenttikin pitäisi paljastaa. Ja sitten vasta alkaakin tapahtua: aikamatkailua aikaparadokseineen, hullu saksalainen komendantti maailmanvalloitusaikeineen, vanhoja tuttuja Shadow of the Cometista (Parker ja Narackamous), paluu Illsmouthiin ja tietysti suuret Muinaiset kärkkyvät taas Maahanpääsyä. Iä, iä Cthulhu Ftagn...

Juoni tuntuu pahasti siltä, että sen kirjoittamiseen on osallistunut itse Steven Spielberg, sillä se ampuu lievästi yli ja on lähempänä Indiana Jonesia kuin H.P. Lovecraftia. Kauhua tai jännitystä ei ole, mutta silti juoni pysyy mielenkiintoisena: esimerkkinä kohtaus, jossa Ryanin porukkaa uhkaa natsiagentti pyssyn kanssa, mutta paikalle teleporttaa toinen Ryan, ampuu futuristisella aseella natsin ja varppaa pois. Kyllä purkka putosi.

Ja peliin saa valita onnellisen tai vähemmän onnellisen lopun. Wow.

prisoner4

Pikseli piilossa

Shadow of the Cometin eniten kauhua, pyörtyilyä ja hysteeristä kirkumista aiheuttanut osio eli käyttöliittymä on remontoitu, ja Jään Vankeja käskytetään nykyaikaan ah, niin sopivalla kahden option käyttöliittymällä. Toisella hiirennapilla katsotaan, toisella tehdään loput eli kerätään esineet, käytetään niitä ja muita nippeleitä ja sillai. Keskustellakin voi ja pitää, onneksi jorinaa ei ole liikaa.

Käyttöliittymä on yksinkertainen, niinpä ongelmatkaan eivät ole vaikeammasta päästä. Kiperimmät pelinpysäyttäjät ovatkin klassisia "etsi se pikseli" -juttuja, joista varsinkin tohtorin pöydälle jäänyt neula jäi ikävästi mieleen. No, koska onnistuin pelaaman Jään Vangit läpi, ei se ole vaikeudeltaan kuin korkeintaan keskitasoa.

Mukavasti Icessa ei kuolla minuutin välein esimerkiksi hillopurkin avamiseen ilman punaisia vanttuita, vaan kuoleman vaaraa voi aavistella silloin, kun peli kiltisti tallentuu automaattisesti.

Kaiken kaikkiaan Icen käyttöliittymä, pelattavuus ja jopa ongelmatasokin on kelvollista kamaa. Toivottavasti myyntiversiosta kuitenkin on karsittu mielenkiintoiset virheilmoitukset tyyliin "NEGATIVE? I HAVENT HAD MY LAST SAY". Jostain syystä ne onnistuivat ärsyttämään tavattomasti.

prisoner2

Kuorolausuntaa

Samalla rompulla tulee sekä 320x200-versio että 640x400-SVGA-versio. SVGA-versio on kauniimpi, mutta sen kanssa normaali näyttökortti tukehtuu ja peli alkaa nykiä ja paukkua. Normaali-VGA-tilassa peli on ihan OK. Jostain käsittämättömästä syystä siellä sun täällä alun 320x200-kuvat on ditheroitu suurempaan resoluutioon, mikä näyttää amatöörimäiselta.

Taustat on ilmiselvästi skannattu käsinpiirretyistä kuvista, ja ne ovatkin normaalitasoa reippaasti parempia. Itse hahmot on tehty jollain 3D-renderointisoftalla, ja syntyhistorian huomioiden lopputulos on varsin onnistunut, joskin hahmojen body languagessa olisi parantamisen varaa. Toisaalta liikehdintä on ihan sopivaakin, sillä näyttelytyö, tai lähinnä vuorosanojen lukeminen paperilta "eläytyvästi", on Prisonerin eniten kauhua synnyttävä osuus. Hienovaraisen näyttelemisen ykkönen, natsikomendantti Dietrich, ampuu niin hilpeästi yli, että happaminkin suu vääntyy vastentahtoisesti hymyyn. Turhan vähäistä efektimäärää säestää CD:ltä suoraan revittävä tunnelmallinen musiikki.

Infogrames-raukka tuntuu laahaavan seikkailupeliensä toteutuksessa vuoden muita jäljessä, mutta kyllä Prisoner of Ice positiivisen jälkimaun jätti. Paria pikselinhakukohtaa lukuunottamatta viihdyin ketterästi Jään Vankien parissa, ja rajusti polveileva juoni ainakin piti mielenkiintoa tehokkaasti yllä. Puuttuva kauhu ja Lovecraft-elementit harmittavat, kauhupelejä kun ei pahemmin tehdä.

Mutta eivät Infogramesin seikkailupelit mitään turhia julkaisuja ole, jatkoa jään odottamaan.

Nnirvi

Yhteenveto: Ihan hyvä seikkailupeli, lähempänä Indiana Jonesia kuin H.P. Lovecraftia.

prisoner8

prisoner6

prisoner5

prisoner3

prisoner1

gog_com_nappi

84