Musta tulevaisuus
Black opit eli mustat operaatiot ovat suurvaltojen salaisinta tiedustelutoimintaa. Mustissa operaatioissa ei noudateta normaalia sotilasprotokollaa tai aina edes toimeksiantajavaltion lakeja. Mikä vain käy, kunhan tavoite saavutetaan.
Ennen vanhaan hyvät Call of Dutyt olivat Infinity Wardin tekemiä, huonot tulivat Treyarchilta. Ei enää, sillä Treyarchin Black Ops vuodelta 2010 muutti kaiken. Se ei ole pelkästään kaikkien aikojen myydyin Call of Duty, vaan kaikkien aikojen myydyin videopeli ylipäätään – ainakin Yhdysvalloissa. Liekö taustalla sitten pelikuluttajien sotaväsymys vai Infinity Wardin riitaisa historia, mutta Modern Warfare 3 ei yltänyt samaan.
Call of Dutylla on uusi kuningas ja Treyarch aikoo vakuuttaa viimeisetkin epäilijät 13. marraskuuta ilmestyvällä Black Ops II:lla.
Pojasta polvi paranee
Tokaisin talvella parrakkaalle työkaverilleni, että Call of Dutylta loppuvat aiheet kesken. Toinen maailmansota, Vietnam, Lähi-itä, kolmas maailmansota – ne kaikki on jo käytetty. Entäs Korean sota? Ei kelpaa. Olin vakuuttunut, että Call of Duty -kelpoisista skenaarioista jäljellä oli enää tulevaisuus.
Jos nimeni olisi Michael Pachter, kutsuisin onnekasta arvaustani analyysiksi. Call of Duty: Black Ops II sijoittuu kävelevien tankkien ja futurististen käsiaseiden vuoteen 2025. Call of Duty maalaa 2020-luvun uuden kylmän sodan aikakautena, jolloin ”teknologia vahvistuu ja kansakunnat heikentyvät”.
Kylmä sota II kytee Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä. Miehittämättömiin taisteluajoneuvoihin – robotteihin – panostanut Yhdysvallat on yhä sotilasmahti, mutta maailman maametallivarat kuuluvat Kiinalle. Se on totista totta jo tänään, sillä Kiina on asettanut kansallisaarteelleen vientirajoituksia. Moderni elektroniikka- ja aseteollisuus on täysin riippuvaista harvinaisten maametallien saatavuudesta. Paljon vähemmästäkin on sodittu.
Kiinan masinoima maametallikriisi on kuitenkin pelkkää taustakohinaa, sillä pelin todellinen roisto on ikivanhan kaunan riivaama Raul Menendez. Hän panee lännen tilille kääntämällä robottiarmeijan isäntiään vastaan. Ensi-isku tapahtuu G20-maiden huippukokouksessa Los Angelesissa.
Kun kakka iskee tuulettimeen, tarvitaan miehiä, jotka ovat valmiita tekoihin, joihin harva kykenee. Sellaisia kuin David Mason.
Suojelkaa presidenttiä!
Los Angelesissa asti esitettyä Black Ops II -demoa kesti vain hetken, mutta saihan siitä jotain käsitystä. Vuosi voi olla kakskytkakskytjotain, mutta Call of Duty on silti Call of Duty.
Yhdysvaltain presidentin autokolonna väijytetään Los Angelesin keskustaan johtavalla moottoritiellä. Ilma on sakeana vihollisiksi kääntyneitä taistelulennokkeja, mutta ne eivät ole ainoa uhka. Epäilyttävät kuorma-autot ovat täynnä Raul Menendezille uskollisia palkkasotureita. Osittain sortunut moottoritiesilta on huonoin mahdollinen paikka jatkaa taistelua, rouva presidentti on saatava turvaan!
Räiskinnässä ei tunneta tyventä, joten aistit ovat jatkuvalla ylikuormituksella. Ennalta käsikirjoitetut täpärät pelastumiset äkkikuolemalta seuraavat toisiaan suorastaan koomisella frekvenssillä. Kaikessa tohinassa huomio kiinnittyy väistämättä David Masonin futuristisiin sotaleluihin. Antimateriaalikiväärin röntgentähtäin pureutuu suoraan betonin läpi ja lähitaistelussa viholliset nujerretaan ranteesta laukaistavalla kineettisellä tainnuttimella. Teknologia on seksikästä, mutta ei täysin epäuskottavaa.
Menendezin ote amerikkalaisten sotaroboteista ei ole niin täydellinen, etteikö Masonin poikakin saisi vähän maistiaista. Pienin kauko-ohjattava lennokki ei ole oikeastaan muuta kuin neljän roottorin varassa leijuva konekivääri, robottikävelijässä piisaa jo räjähtävää voimaa.
Black Ops II ei säästele tuhoissa eikä tuhovoimassa. Näkymät ympärillä sortuvista moottoriteistä ja osin raunioituneesta Los Angelesin pilvenpiirtäjäkeskustasta ovat sinänsä vaikuttavia, mutta eivät eroa mitenkään olennaisesti Modern Warfare 3:ssa nähdystä. Jotain erilaista nähdään vasta, kun David Mason kapuaa vertikaalisesti nousevan F-35-hävittäjän ohjaamoon.
Hävittäjäjakso palauttaa mieliin Black Opsin hauskan Hind-rynnäkön, mutta se on vasta alkua. Kun presidentti on autettu turvaan, Mason tuuttaa lisää korkeutta ja aloittaa jälkipoltin täysillä paahtavan lennokkijahdin Los Angelesin ilmatilassa. Kohtaus näyttää kuin se etenisi raiteilla, mutta Treyarchin pelisuunnittelija Dan Bunting vakuuttaa, että koneen kontrollit pysyvät pelaajalla. ”Toiminta-alueelta voi harhautua vaikka kokonaan ulos”, hän sanoo.
Pysytään todellisina
Jututin demon jälkeen Dan Buntingia ja hänen esimiestään Jay Puryearia tarkemmin. Moninpelistä he eivät olleet valmiita sanomaan halaistua sanaa, mutta yksinpelin taustoista he olisivat puhuneet vaikka kuinka kauan. Buntingin ja Puryearin puheissa toistui koko ajan sama käsite – plausible future – uskottava tulevaisuus. Black Ops II ei siis ole mitä tahansa pepusta repäistyä sepitettä, vaan tarkoin harkittu tulevaisuudenkuva.
Puryearin mukaan kaikki lähti liikkeelle Treyarchin tapaamista konsulteista. Heistä vaikutusvaltaisin oli Brookings-instituutissa työskentelevä tulevaisuuden sodankäynnin asiantuntija P.W. Singer, jonka juttukumppaneita ovat maailman poliittiset päättäjät ja sotilasjohtajat. Hän, jos kuka, tietää miltä sodankäynti vuonna 2025 voisi näyttää.
Singerillä oli hätkähdyttäviä huomioita kiihtyvällä nopeudella teknistyvästä maailmastamme. Amerikkalainen oleskelulupa Green Card – joka näyttää ihan tavalliselta henkilökortilta – sisältää enemmän teknologiaa kuin nähtiin koko Vietnamin sodassa.
”Teknologiassa kaava on aina ollut se, että asiat, jotka ovat suuria ja tehottomia nyt, kehittyvät ajan kanssa aina vain pienemmiksi ja tehokkaammiksi”, Puryear kertoo. ”Jos joukkomme käyttävät jo nyt lennokkeja ilmaiskuihin ja ylimääräisinä silmäpareina taivaalla, ei ole mitenkään mahdotonta projisoida, miten tuo teknologia kehittyisi eteenpäin seuraavan kymmenen tai viidentoista vuoden aikana.”
Dan Bunting muistuttaa, että Treyarchin tavoittelemaan uskottavaan tulevaisuuteen sisältyy ajatus siitä, etteivät tekijät harhaudu tieteiskuvitelmien puolelle. Raja vedetään siisteihin härveleihin, varsinaisia tulitaisteluita ei muuteta miksikään lasersodaksi. Kun kontolla on yli 20 miljoonan ihmisen pelaama videopeli-ilmiö, Treyarchin on parempi olla vieraannuttamasta vanhaa fanikuntaa.
Siistinä härvelinä Bunting mainitsee sähköoperoidun aseen, jossa ei ole lainkaan liikkuvia osia. Sellainen on kuulemma jo tänä päivänä prototyyppiasteella. ”Kun ase viritetään sähköllä, sen tulinopeus voidaan kasvattaa uskomattoman suureksi”, kuvailee Bunting. ”Youtube-videoissa sähköase leikkaa kuin kuuma veitsi voihin.”
Buntingin mainitsemia videoita voi etsiä hakusanalla Metal Storm.
Mies kuin Jokeri
Miten 1960-luvulle sijoittuva Black Ops ja vuoteen 2025 sijoittuva Black Ops II edes liittyvät toisiinsa? David Mason on selvästi Alex Masonin poika, mutta ei kai se yksinään riitä? Ei niin, sillä aasinsilta jatko-osaan rakennetaan 1980-luvulle sijoittuvien takaumien avulla.
Takaumissa Alex Mason jatkaa mustien operaatioiden parissa ja sotkeentuu korviaan myöten Väli-Amerikan likaisiin proxy-sotiin. Ne eivät ole ylpein luku Yhdysvaltojen sotilashistoriaa. Takaumat kertovat meille samalla ihmishirviön syntytarinan.
”Onko Raul Menendez paha ihminen? Ehdottomasti, mutta kuten takaumissa nähdään, hänen vihallaan on ymmärrettävä tausta”, sanoo Jay Puryear.
Karski setä maastohousuissa ei enää riitä. Treyarchilla uskotaan ihan vakavissaan, että Raul Menendez jää pelaajien mieliin yhtenä kaikkien aikojen videopelipahiksista, kuin Yön ritari -leffan Jokeri. Helvetti, siksi kai he palkkasivatkin Yön ritarin käsikirjoittajan David Goyerin tuunaamaan pelin taustatarinaa. Jay Puryear on Goyerin avusta ainakin innoissaan.
Käsikirjoitusta mutkistavat entisestään pitkin yksinpelikampanjaa pelattavat Strike Force -erikoistehtävät. Niissä ei tunneta välitallennuksia lainkaan, pelaaja joko voittaa tai epäonnistuu. Epäonnistumiset heijastuvat taustatarinaan ja synkistävät Yhdysvaltain näkymiä entisestään.
Puryear ja Bunting vakuuttavat yhteen ääneen, että pääjuoni haarautuu Strike Force -tulosten mukaan. Konkreettista esimerkkiä on kuitenkin turha tivata. ”Voitto tai tappio Strike Force -tehtävässä vaikuttaa siihen, miten pääjuoni jatkuu”, Bunting suostuu sanomaan.
Treyarchin jengi demonstroi sentään Strike Force -keikkaa käytännössä. Se näytti erehdyttävästi tavoitepohjaiselta moninpeliltä, mitä nyt muut pelaajat olivat tekoälyn ohjauksessa. Pelaaja vaikuttaa tapahtumiin joko ohjaamalla valitsemaansa rivimiestä tai komentamalla kaikkia taivasperspektiivistä kuin tosiaikastrategiapelissä ikään. Taistelu- ja taktiikkanäkymän välillä voi hyppiä edestakaisin ilman rajoituksia. Jos oma mies kuolee, voi siirtyä seuraavaan jäljellä olevaan.
Enpä tiedä. Haarautuva juoni kuulostaa ihan kivalta, mutta en ole ihan vakuuttunut, että bottimatsit olivat sitä, mitä Call of Dutyn yksinpeli kipeästi tarvitsi.
Tärkein tieto lopuksi: Treyarch tuo zombit takaisin Black Ops II:een.
Tuomas Honkala
PC, PS3, Xbox 360
Ilmestyy 13. marraskuuta
