Sao Madrigal, tuo kuuma ja trooppinen saari Karibianmerellä, on joutunut fasistisen juntan kouriin. Demokratian palauttaminen on läntiselle maailmalle erityisen tärkeätä, onhan saarella huomattavia öljyesiintymiä sekä muita luonnonrikkauksia. Oceanin CD-vakoilupelin tavoitteena on saada saarelaiset heittämään juntta pellolle, hienoisella Keskustiedustelupalvelun avustuksella.
James Bond ja Salaperäinen saari
Työvälineinä Keskustiedustelupalvelun johtajalla on lauma riviagentteja sekä muutama spesiaaliagentti erikoisempia tehtäviä varten. Agenteille voi antaa erilaisia missioita, jotka vaihtelevat kiikaroinnista kiristykseen ja tavaroiden välittämiseen. Esimerkiksi opiskelijajohtajalle voi välittää painokoneita lentolehtisten painamiseen tai sitten dynamiittia vähän jämäkämpää mielenilmaisua varten. Valitusta vaikeusasteesta riippuen asukkaat ovat joko tyytyväisiä nykyisen hallitukseen, valmiiksi kypsyneet diktaattorivaltaan tai jotain siltä väliltä.
Sao Madrigalin ruotuun palauttamisessa ensimmäinen askel on lähettää agentit tiedustelemaan. Valtavalta kartalta etsitään esimerkiksi joku kylä, televisioasema, pormestarin asunto tai vaikkapa coctail-baari, johon agentti lähetetään. Jonkin ajan kuluttua henkilöltä saadaan tiedusteluraportti, jonka perusteella saadaan selville lisää kiintoisia paikkoja ja henkilöitä. Toisinaan agentti kuulee jonkin keskustelun jostain tulevasta tapaamisesta tai hallituksen operaatioista, jotka sitten pitäisi estää tai muuten hyödyntää. Tapaamiset, agenttien viestit ja uutiset esitetään teksti-ikkunoina, joidenkin erikoistapahtumien yhteydessä nähdään lyhyt videopätkä.
Pelimekaniikka ei avaudu
Central Intelligence on poikkeavasta ideastaan huolimatta tylsä ja sekava. Alkuun pääsee mukavasti mutta kun agentit ovat vihdoin asemapaikoissaan, viesteistä olennaisen seulominen on hankalaa eikä kovin hauskaakaan. Agentit ovat lisäksi todella salaisia: pelaajakaan ei aina tiedä missä ne lymyävät. Tutorial on onnettoman lyhyt ja surkea, ohjekirja lähinnä tiivistelmä pelin ikonien merkityksistä, joten hämäräksi jää mikä vaikuttaa mihinkin, miksi tehtävien antaminen ei aina ole mahdollista ja miten tapahtumat etenevät.
Pelaamista vaikeuttaa paikkojen ja henkilöiden etsiminen kehnon käyttöliittymän avulla. Henkilöt vaihtavat paikkaansa sattumanvaraisesti todennäköisyyksiin perustuen, esimerkiksi televisioaseman henkilöstön läsnäolo tunnutaan arpovan joka kerta uudelleen kun aseman sisältöä katsotaan. Rakennusten etsiminen monta kertaa zoomattavalta kartalta on työlästä, etenkin kun talojen nimet näkyvät vasta tarkimmalla zoomaustasolla. Pelissä ensimmäinen tehtävä olisikin kunnon kartoittaminen á la lyijäri et ruutupaperi, joten herää kysymys, miksi kartan kunnollista paperiversiota rakennuksineen ei ole sisällytetty mukaan peliin. Pikapuoliin herää muitakin kysymyksiä, päällimmäisenä tulee mieleen, miksiköhän tällaista roskaa on taas jaksettu CD:lle asti tunkea?
CD-pelinä CI toimii teknisesti hyvin, kiintolevytilaa ei kulu ja pelaaminen on sutjakkaa suoraan CD:ltä. CD:n valtavaa tallennuskapasiteettia on hyödynnetty hienossa alkudemossa ja suttuisissa videopätkissä. Ikonipohjainen käyttöliittymä on kömpelö ja epälooginen, grafiikka on rumaa ja kiinnostavuus nolla. Tiedustelupalvelujen operaatioissa Central Intelligenceä vastaa lähinnä Sikojenlahden tapaus.
30
