Ihmiskunta on taas hätää kärsimässä. Ilmakehään on syntynyt selittämättömiä aikarepeämiä, joista tulvii eri aikakausien mutatoituneita hirviöitä. Tehtäväsi, jos sen otat, on listiä hirviöt, etsiä aikatunnelit ja tuhota ne. Tuo paluumatkalla kaupasta maitoa.
Pyhän Mediocrismuksen nimeen, miksi Chasm the Rift on tehty? Doomeja on jo yllin kyllin. Tekemällä vakiokaavan klooni yhdellä uudella lisäaseella on varmasti "turvallinen" tapa tehdä pelejä, mutta miksei saman tien kokeilla jotain dramaattisesti uutta?
Tässä taatusti erilainen peli-idea seuraavalle Doom-tehtailijalle: "My Little Pony vs IPX warriors." Lauma aseistamattomia pinkkiponeja päästetään vapaaksi sokkeloon, niille annetaan 15 sekuntia etumatkaa, ja sitten ihmissoturit sinkoineen ja naulapyssyineen lähetetään perään. Eniten nahkoja kerännyt voittaa. Olen sekaisin. Syyttäkää Chasmia.
Valtakunta Prozacista!
Chasmin pahimmat viat ovat sen masentava tunnelma ja vaikeus. Kun viholliset hyökkäävät, ne hyökkäävät laumana, ja mieluiten takaapäin. Koko ajan saa pelätä, että selän takana aukeaa salaovi, josta pulpahtaa ilmoille kolme sinkosoturia. Eteneminen on jatkuvasti samanlaista milli kerrallaan eteenpäin nysväystä ja tilanteen pikatallennusta. Ohjelmoijat kärsivät lisäksi ovifetismistä. Avainkorttien ja nappien etsiminen on vedetty liian pitkälle, kentissä on lukkoa lukon perään.
Vahvemmanpuoleinen aseistus on tehokasta, kiva juttu, mutta miksi siihen ei jaeta riittävästi ammuksia? Kun löytää tehoaseen, sillä saa muutaman vihollisen matalaksi, jonka jälkeen liipaisimesta vetäessä tuloksena onkin vain pahaenteinen kliksahdus. Lisäharmina hirviöihin saa upottaa kilokaupalla hauleja ennen toivottua tulosta. Laaki-ja-vainaa-mentaliteetti kunniaan! Aseistus on tavallistakin tavallisempaa, jopa ohjekirjasessa hehkutettu bladegun, joka irrottaa vihollisilta jäsenet.
Chasm todellakin on raivostuttavimpia pelejä pitkiin aikoihin. Siinä kiteytyvät liiallinen vaikeus, mielikuvituksettomuus ja tyylittömyys. Chasm on halpahintainen, huono kopio, ja parin tunnin pelisessio Chasmin parissa aiheuttaa valehtelematta oksettavan huonon olon, jonka jälkeen tekee mieli vain maata paikallaan, tuijottaa kattoon ja laskea oikein hiljaa sataan.
Sitä itseään
Grafiikaltaan Chasm on ihan ok, mutta väriskaalaltaan liian tumma. Vaikka gammakorjaus sun muut ovat mukana, loppuu säätövara liian aikaisin. Monitorin isä aurinkoista sai ruuvata huolella, jotta näkisi nenäänsä pidemmälle.
Grafiikkatila on varsin vapaasti säädettävissä. Testikoneella 320x240 oli ideaaliresoluutio, sillä se oli tarkin grafiikkatila, jolla Chasm oli nopea. Lupaukset salamannopeasta ruudunpäivityksestä ovat silkkaa fantasiaa, Chasmin peluu oli SVGA-tiloissa nykivää helvettiä. 3D-kortteja ei tueta.
Hirviöiden ulkonäkö on Chasmin vahva pointti. Ne on Quake-tyyliin rakennettu pinnoitetuista polygoneista, ei legoutuvista spriteistä. Kolmiulotteisuutta ei ole venytetty itse peliin, sillä tasot tuntuvat kovin litteiltä. Jopa laatikoiden päälle hyppääminen on tuskan takana, koska supercommando parka ei jaksa hypätä korkeutta kuin 20 senttiä. Päänkallistuksetkin on rajattu kapealle sektorille. Chasm on jonkinlainen Doomin ja Quaken välimuoto, joka näyttää "oikeasti 3D:ltä", muttei ole sitä.
Musiikista Chasmille täytyy antaa kehuja, sillä vaikka se onkin aika ilmeetöntä jumputusta, sopii se tummuudessaan pelin grafiikkaan ja yleisen masentavaan tunnelmaan.
Kontrolleissa on yksi paha vika. En saanut millään ilveellä hiirtä viritettyä riittävän herkäksi pelistä käsin, ja miekkosen kääntämiseen vaaditaan hiirimaton levyinen sivuttaisliike. Todennäköisesti Chasm oletusarvoisesti tukee bulgarialaisia hiiriä, joissa on puolimetrinen pallo. Ongelma piti korjata säätämällä Dosin hiiriajurin asetuksia.
Ajat muuttuvat, ja ihmisen maku niiden mukana. Chasm kannattaisikin lähettää aikarepeämän kautta jonnekin Doom II:n aikoihin, jolloin se olisi kaikesta huolimatta voinut synnyttää innostusta. Nyt Chasm synnyttää vain aaltoympyröitä syvän lammen pintaan.
Jos joku välttämättä haluaa synkkäsävyisen 3D-räiskinnän, etsiköön vaikka Last Ritesin, joka näyttää rumemmalta, mutta on kaikessa älyvapaudessaan paljon hauskempi.
65
