Pelkurimaisella Andrew MacPhilesillä on paha ongelma (siis sen lisäksi, että Arska on piirroshahmo ja juuttunut keskelle keskinkertaista puzzlepeliä): auto on paskana, peritty skotlantilainen linna tuntuu olevan täynnä kummituksia ja esi-isien haamuja, ja linnan jokaisessa pahuksen nurkassa ja ovessa on jokin älytön palapeli tai muu aivojumppa. Hermostunutta tilannetta ei yhtään helpota se, että linnan gargoylet eivät suostu pysymään patsaina ja että vastaanottavan hovimestarin pää tuntuu olevan irtomallia.
Kaiken kukkuraksi rasittavan pirteä tyttöystävä ei ole moksiskaan vaan vaatimalla vaatii linnan salaisuuksien selvittämistä.
Trilobiitin uudet seikkailut
Clandestiny on huippumenestyneiden 7th Guestin ja 11th Hourin kolmas osa. Andrewin toilailut linnassa ja hienosti piirrettyjen haamujen kertomukset menneisyydestä ovat kehystarina, joka sitoo puzzlepelin tehtävät ja tapahtumat toisiinsa.
Perusidea on sama kuin Trilobyten aikaisemmissakin peleissä: pelaaja palloilee ympäri taloa ja ratkaisee eri paikkoihin piilotettuja puzzleja ja arvoituksia. Esimerkiksi kahvipöydältä löytyy sokeripalojensiirtelyarvoitus, ruokapöydältä lautastensiirtelyarvoitus ja niin edelleen (miksei vessaa ja siellä pönttöarvoitusta? Öhhöhöh öhhöhöh!).
7th Guestin oikeat näyttelijät on nyt korvattu lähes Disneyn tasoisilla animaatioilla. Ratkaisu on hyvä, videopätkät kun eivät tietokonepeliin sovi. Näyttelijöiden äänityöskentely on kehnoa ja ylieläytyminen häiritsevää, mutta kokonaisuus on piirrostekniikan ansiosta viehättävä. Clandestiny vaatii hyvää englanninkielen taitoa, Skotlannin murteesta on harjaantuneenkin vaikea ottaa tolkkua kun tekstityskin puuttuu.
7th Guestista poiketen näkymä ei vaihdu liukuvasti siirryttäessä huoneesta toiseen vaan ruutu vaihtuu kertaheitolla. Joissakin tapauksissa tämä vaikeuttaa suuntavaiston säilyttämistä, esimerkiksi kun luulee kääntyvänsä 90 astetta, mutta käännös onkin 180 tai vain 45 astetta. Mukana tulevan kartan avulla suunnistus kuitenkin onnistuu.
Pahat puzzlet piinaavat pelaajaa
Palikoiden/shakkinappuloiden/lautasten/korvavaikkupallojen siirtelystä nähdään taas tuhannetyhdennettoista muunnelmat, mutta onpa joukkoon eksynyt muutama uudentyyppinenkin tehtävä. Hauskana (tai joidenkin mielestä veemäisenä) piirteenä ei edes tehtävä ja sen säännöt ole aina selvillä. Osa puzzleista on ovipuzzleja, ovessa esiintyy jokin arvoitus joka pitää selvittää ennen kuin oven saa auki.
Heti alussa ei kaikkiin puzzleihin pääse käsiksi, joidenkin kimppuun pääsee vasta tiettyjen arvoitusten ratkaisun jälkeen. Pulmiin liittyy usein myös videopätkä, joka nähdään joko ennen tai jälkeen ratkaisua. Videopätkissä selviää MacPhilesien suvun menneisyydestä valittuja paloja ja Andrewin tulevaisuus ja menneisyys alkaa pikku hiljaa hahmottua.
Puzzleihin voi saada vihjeitä, ja ne saa jopa kokonaan ohitettua. Ensimmäisenä vihjeenä yleensä kerrotaan pelin säännöt. Hyvänä piirteenä ei peli kerro oikeaa ratkaisua vaikka tehtävän ratkaisisikin kokonaan vihjetoiminnon avulla, näin jää lintsattu tehtävä mukavasti kalvamaan mieltä. Pulmien vaikeustaso määrätään alun vaikeusastevalinnalla, käytettävissä on kolme erilaista itsensä kiduttamisen tasoa.
Se pyörii sittenkin
Tuikeista konevaatimuksista huolimatta toimi beta-versio moitteettomasti 80 megahertsin neljäkasikutosella. Tehottomille koneille voidaan animaatiot määritellä näytettäväksi neljännesruudun kokoisina, mutta neljäkasikuutonenkin (tosin local bus -videokortilla) pyöritti niitäkin ongelmitta kokoruudulla.
Clandestiny kuuluu helposti pelattavien puzzlepelien sarjaan, joista joko pitää tai ei pidä. 7th Guestin ystävät varmasti ihastuvat. Minua lähinnä itkettää kun markkinoiden (ja lähinnä jakeluteiden) pintakiiltoa suosivat julmat säännöt tekevät Trilobiitin väännöksistä megahittejä mutta Ultima Underworldin jatko-osat jäävät tekemättä kun markkinat ja jakelutiet eivät vedä.
80
