Propelli-intiaaneista pienin, mutta kiukkuisin on komanssi. Tämä puiden suojassa tai kukkulan takana lymyilevä soturi saa vihdoinkin arvoisensa kohtelun.
Novalogicin Comanche 3:ssa lennetään taas helikopterilla. Sarjan pelit eivät ole oikeastaan helikopterisimulaatioita, vaan enemmänkin simulaattorinomaisia pelejä. Novalogic on kuuluisa maata järisyttävistä peligrafiikoistaan, eikä petä tälläkään kertaa: Comanche 3:n uudistettu voxeligrafiikka on paitsi ennen näkemättömän kaunista, myös nopeaa. Eikä pelikään ole hassumpi.
Jänkhältä viidakkoon _ taistellen
Comanche 3:ssa istutaan modernin taisteluhelikopterin RAH-66 Comanchen ohjaimissa. Helikopteri on maailman tuhovoimaisimpia rynnäkkökoptereita, ja stealthiinkin on kiinnitetty huomiota. Comanche on paitsi huonosti tutkassa näkyvä (silloin kun aseluukut ovat kiinni), myös pienikokoinen ja hiljainen, joten sen havaitseminen myös ihmisaistein on vaikeaa.
Pelissä pilotti hoitaa ainoastaan ohjaamisen ja aseiden käytön, vaativampi avioniikka on jätetty suosiolla tietokoneen ohjaaman aseupseerin huoleksi. Hyvä niin, sillä penkiltä toiselle pomppiminen sotkee ainakin minun pelitunnelmaani pahan kerran.
Comanchessa on neljä erillistä kampanjaa, viidakon kautta aavikolle ja jäisille tundrille. Ilmaston vaihdokset ovat tervetulleita, sillä myös maastonmuodot vaihtelevat huomattavasti kampanjasta toiseen. Kukin kampanja sisältää kahdeksan tehtävää, joten kaiken kaikkiaan tehtäviä on 32. Ne voi kampanjan viimeistä tehtävää lukuunottamatta lentää haluamassaan järjestyksessä.
Tehtävät sisältävät monipuolisesti muun muassa saatto- ja rynnäkkötehtäviä ilmapuolustuksen ohessa. Mahtuupa mukaan vielä yksi tukikohdan puolustustehtävä vihollisen rynnäköidessä päämajan kimppuun. Alkupään tehtävät ovat helppoja läpihuutojuttuja, mutta loppupään overkill-tehtävät vaativat jopa kymmeniä yrityksiä.
Tehtävät ovat täysin ennakolta purkitettuja. Eli kun kerran epäonnistuu tai kuolee, muistaa hyvin mistä suunnasta vihollinen viimeksi yllätti ja osaa varoa sitä. Yleensä käy jopa niin, että sama SAM ampuu aina pelaajan kopterin alas. Pieni satunnaisuus olisi ollut erittäin tervetullutta, ja varsinkin enemmän hieromista vaativissa tehtävissä se, että kaikki kohteet ovat aina samoilla paikoilla, alkaa pikku hiljaa kyllästyttää.
Tehtävien toinen huono puoli ovat niiden läpäisyvaatimukset. Alussa näkyy viholliskohteiden lukumäärä ja kun tämä luku on nolla, on tehtävä voitettu. Ei hetkeäkään aikaisemmin. Vaikka jäljelle jäisi yksi ainoa rekka tai teltta, katsotaan tehtävä epäonnistuneeksi. Onneksi käytössä on useimmiten riittävästi aseistusta.
Puita ja kukkuloita
Alkuperäinen Comanche oli grafiikaltaan reilusti aikaansa edellä, vaikka se näyttääkin tämän päivän standardeihin verrattuna jokseenkin karkealta. Comanche 3 on toteutettu uudella Voxelspace 2 -enginellä, joka on huomattavasti entistä kehittyneempi ja tarjoaa silmiä hivelevän kaunista grafiikkaa. Grafiikan tasoon ja tarkkuuteen voi vaikuttaa monipuolisesti, joten riittävän nopea ruudunpäivitys löytyy kevyemmälläkin kokoonpanolla suht' helposti.
Grafiikka on oikeastaan ensimmäistä kertaa riittävän tarkkaa helikopterisimulaatioon. Yksittäiset puutkin on kuvattu (ne voi jopa kaataa tykkitulella) ja niiden taakse voi jäädä piileksimään. Myös kukkuloiden tai vuorenseinämien takana piileskely toimii asiankuuluvalla tavalla, joten parhaimmillaan vihollisten kanssa taistelu on todellista kuurupiiloa ja loikkimista kukkulan takaa toisen taakse ohjuksia väistellen.
Miellyttävästi yllättävät myös runsaasti viljellyt yksityiskohdat, kuten lauma lehmiä talon vieressä (eivät muuten vauhkoontuneet, vaikka helikopteri lensi kymmenen metrin päästä) tai ilman 3D-kortteja toteutetut läpinäkyvät savuefektit.
Ääniin on panostettu paljon. Kun häiritsevän taustamusiikkijumputuksen kytkee pois päältä, voi nauttia hienoista tehosteista. Aseiden ja itse helikopterin äänet ovat ehkä turhankin minimaalisia, mutta tehtävissä kuuluu todella kiitettävä määrä radiopulinaa omilta maa- ja ilmajoukoilta. Rintamatunnelma välittyy jopa paremmin kuin esimerkiksi Longbow: Flash Point Koreassa.
Tekoälykin välillä loistaa. Kerran annoin siipimiehelleni tehtäväksi hoidella vihollishelikopterin ja aioin jäädä sillä aikaa itse kärkkymään läheisen kukkulan taakse. Eikö mitä, siipimies jäi sivummalle saman kukkulan taakse odottelemaan sopivaa tilaisuutta. Kun onneton Hind-pilotti näytti nokkaansa, sai hän välittömästi Stinger-tervehdyksen siipimieheltäni.
Valitettavasti viholliset näyttävät noudattavan joustamatonta, ennaltapurkitettua linjaa ja toimivat aina täsmälleen samalla tavalla.
Mallikasta lentoa
Koska Comanche 3 ei väitäkään olevansa simulaatio, ei lentomallia viitsi ottaa liian vakavasti. Mutta yllätys oli positiivinen. Alkuperäisessä Comanchessahan pystyi törmäilemään vuoren rinteisiinkin matkan silti jatkuessa. Ei enää, eikä lentomallikaan ole niin anteeksiantava kuin alkuperäisessä Comanchessa. Realismiruuvia on väännetty selvästi tiukemmalle.
Kiikkerällä kopterilla voi lentää eteen ja taakse ja pienellä harjoittelulla sivuillekin. Lentomallia on kuitenkin helpotettu niin, ettei kopteria saa käännettyä katolleen vaikka yrittäisi. Myös Comanche I:stä tuttu katto (lakikorkeus) on tallella, joskin huomattavan paljon ylempänä. Comanchen lentomallia voi verrata USNF-sarjan helpotettuun lentämiseen. Joka tapauksessa kelpo lentomallin ja hyvän maastografiikan yhdistelmä takaa paljon maata viistävää ja kukkulan takana väijyvää hauskuutta.
Eniten vapauksia on otettu avioniikassa ja asejärjestelmissä. Kypäränäyttö on monipuolinen ja juuri sopivan monimutkainen, mutta muuten järjestelmät ovat yksinkertaiset. Vihollisen valinta tapahtuu nappia painamalla eikä peli tunne erillisiä tutka- tai TADS-moodeja. Tähtäysjärjestelmä onkin lähinnä tutkan ja TADSin risteytys. Tämä lisää mukavasti pelattavuutta, mutta laskee realismia ehkä hiukkasen liikaa.
Tykkien lisäksi aseet ovat aiemmista helikopterisimulaatioista tutut ja turvalliset Hellfire-ohjukset, Hydra-raketit sekä Stinger-infrapunaohjukset. Aselastia ei voi muuttaa haluamakseen, mikä vaikeuttaa tiettyjä tehtäviä: yhdelle vaikeimmista tehtävistä annetaan vaivaiset neljä Hellfire-ohjusta.
Siipimiestä ja tykistöä käytetään lähes kuin omia aseita: siipimiehelle valitaan sopiva kohde ja painetaan liipaisinta. Onneksi siipimiehellä on myös oma-aloitteisuutta, joten pelkkää tykinruokaa hän ei toki ole. Tykistö toimii oikeastaan täsmälleen kuten omat aseetkin. Ainoa ero on pieni viive vihollisen tuhoutumisessa ja laajempi tuhoalue.
Comanche 3 on tuhti ja hyvännäköinen viihdepaketti. Simulaattori se ei ole (eikä toki yritäkään olla), mutta hauskaa huvia silti. Tämän grafiikan jos saisi vakavasti otettavaan simulaattoriin, vääntyisi monen virtuaalipilotin suu virneeseen. Nyt paristakymmenestä tehtävästä on iloa muutamaksi viikoksi. Verkkopelinkään tahkoaminen ei tavanomaisella "tapa kaikki" -konseptilla juuri kiinnosta. Toisaalta paljoa enempää tehtäviä ei olisi muutenkaan jaksanut suosiolla pelata läpi.
82
