Commodore 64:n parhaat pelit

Julkaistu: 16.4.2015
Kirjoittaja: Tuomas Honkala

Tämä artikkeli julkaistiin alun perin Pelit-lehdessä 10/2006.

Pelit.fi:n käyttäjät saivat helmikuussa äänestää kaikkien aikojen parasta Commodore 64 -peliä. Ääniä annettiin 2314 kappaletta, joista voittaja Bubble Bobble kahmaisi kunnioitettavan kahdeksan prosentin osuuden.

Vaikka äänestyksessä oli mukana peräti 120 peliä, ehdokaslista syntyi vasta rajun karsimisen jälkeen. Äänestykseen kelpuutettiin lopulta vain legendaarisimmat suosikit. Liiallisen äänten hajonnan välttämiseksi useamman osan mittaisista pelisarjoista sai äänestää vain yhtä peliä.

Suosikit olivat selvät. Viisitoista parasta peliä keräsivät liki 60 prosenttia annetuista äänistä. Terävimmän kärjen ulkopuolella äänet jakaantuivat tasaisemmin. Vain kymmenkunta peliä jäi kokonaan äänittä.

Äänestys oli ennen kaikkea toimintapelien juhlaa. Commodore 64:n syvällisimmät simulaattorit, strategiat ja roolipelit menestyivät kaikesta arvostuksestaan huolimatta äänestyksessä heikosti. Raskassarjalaisista vain Pirates! ja Ultima V ylsivät lähelle kärkeä.

Parhaista parhaat

1. Bubble Bobble (187 ääntä)

Peliäänestyksen voittajasta ei ollut epäselvyyttä. 187 äänellä Taiton saman nimiseen kolikkopeliin perustuva Bubble Bobble jätti kilpailijat kauas taakseen.

Bubble Bobble on söpöilevä tasohyppelypeli, jossa lohikäärmeenpoikaset Bub ja Bob puhaltelevat suustaan kuplia ja yrittävät vangita niihin pitkin ruutua vipeltäviä hirviöitä. Kuplaan joutuneet hirviöt muuttuvat päälle hyppäämällä hedelmiksi, täytekakuiksi ja muiksi herkuiksi.

Pelin suosiota on helppo selittää sen hiotulla pelattavuudella, tarttuvalla tunnusmusiikilla ja loistavalla kaksinpelillä. Bubble Bobblen merkittävyyttä lisää, että se oli yksi kuusnelosen harvoja aidosti onnistuneita kolikkopelikäännöksiä. Muutenhan umpisurkeita arcade-pökäleitä tehtailtiin kuusneloselle ihan riesaksi asti.

2. Pirates! (160 ääntä)

Toiselle sijalle yltänyt Pirates! edustaa Commodore-pelaamisen toista ääripäätä. 1600-luvun Karibianmerelle sijoittuneessa vapaamuotoisessa merirosvoeepoksessa riitti tutkittavaa kuukausiksi.

Pelaaja varusti oman kaapparialuksensa, valitsi miehistön ja suuntasi merelle tähtäimessä maine ja mammona. Hurjien ryöstöretkien ja kauppalaivojen kaappausten lomassa mielenkiintoa pidettiin yllä lukuisilla alitehtävillä, kuten kadonneen suvun etsimisellä.

Pirates! on kiistatta yksi tietokonepelaamisen suurista merkkipaaluista. Pelin suunnittelija Sid Meier ei ole turhaan legendan maineessa.

3. Giana Sisters (126 ääntä)

Giana Sisters on häpeämättömän suora kopio Nintendon Super Mario Bros:sta. Yhtäläisyyttä peiteltiin tekemällä näennäisiä muutoksia kenttiin ja korvaamalla Marion veljekset saksalaisilla tyttöpunkkareilla. Se ei hämännyt Nintendoa, joka haastoi pelin tehneen Rainbow Artsin oikeuteen. Rainbow Arts veti pelin myynnistä, mutta vahinko oli jo tapahtunut, sillä Giana Sisters jatkoi leviämistään piraattikopioina.

Epämääräisestä taustastaan huolimatta Giana Sisters oli loistava peli. Saksalaiset olivat pelanneet Super Marionsa tarkkaan, sillä kaikki asiat, mitkä tekivät siitä klassikon, oli matkittu lähes sellaisenaan Giana Sistersiin. Tiilten murskaus? Check! Vihollisten lyttääminen päälle hyppäämällä? Check! Lanttien eiku timanttien keruu? Check!

Kaikessa omaperäisyyden puutteessaan Giana Sisters ylsi liki Super Marion veroiseen tasohyppelyhupiin. Kokonaisuus kruunattiin Chris Hüelsbeckin unohtumattomalla pelimusiikilla.

4. Elite (107 ääntä)

Liki kaikille aikakautensa koneille ilmestynyt Elite on sen luokan jeesuspelejä, että sitä on jälkikäteen turha edes yrittää arvioida objektiivisesti. 80-luvun viattomina onnen päivinä Elite tuntui täydelliseltä peliltä. Siinä oli avaruuskaupankäyntiä, liki äärettömältä tuntuva avaruus, telakoituminen Tonava kaunoisen tahtiin, tribblejä ja thargoideja. Mikä oli arvonimesi? Minä olin Deadly. (Niin minäkin. _nn)

Nykypäivän valossa Eliten mustavalkoinen vektorigrafiikka näyttää käsittämättömän rumalta. Tähtijärjestelmätkin koostuivat vain kolmesta kiintopisteestä: tähdestä, planeetasta ja avaruusasemasta. Vaan eipä Commodoren päivinä paremmasta osannut edes haaveilla.

Leskisen Juicea mukaillen: Leesti, Leesti, Leesti, kaipaan sinne perkeleesti.

5. International Karate + (104 ääntä)

Kamppailupeli International Karate +:n oivalluksia olivat kolme samanaikaista karatekaa (kaksinpelissä tietokone ohjasi kolmatta) ja hassut alipelit, joissa muun muassa torjuttiin kohti pomppivia palloja.

IK+:n äärellä on helppo nostalgoida: Bruce Leen elokuvista samplatut ähkäisyt, hienosti animoitu iltaruskoinen merenranta ja Rob Hubbardin japanilaisittain svengaava taustamusiikki nostavat välittömästi muistot pintaan.

Peli on toisaalta aikakautensa ja Commodore 64:n rajoittuneiden kontrollien vanki. Kun tulitusnappeja on vain yksi ja ohjaussuuntia kahdeksan, liikevaihtoehdot jäävät totisesti rajallisiksi.

Sijat 6.-10.

6. Last Ninja 2 (97 ääntä) oli huikean vaikea toimintaseikkailu, jossa äkkikuolemat vaanivat nykypäivän New Yorkissa kostavaa ninjasoturia. Vihollisia mätkittiin makeilla ninja-aseilla katanasta heittotähtiin. Nunchakutkin sai, kun löysi niiden molemmat osat. Pikkunassikoiden toivepeliksi Last Ninja 2 kohosi viimeistään pelilaatikon mukana tulleen muovisen heittotähden ja XXS-kokoisen ninjahupun voimalla.

7. Commandossa (93 ääntä) oli rynkky ja välilyönnistä lentävät kranaatit, muuta ei tarvittu. Ei edes lisäaseita. Kenttiä oli vain kolme ja kun viimeinen linnake oli tuhottu, taistelu alkoi alusta. Commando jakoi lisäelämiä todella anteliaasti, joten vähänkään etevämpi pelaaja pystyi jatkamaan samaa pelisessiota ruoka- tai nukkumaanmenoaikaan asti.

8. Airborne Ranger (74 ääntä) oli modernien sotilasräiskintäpelien esi-isä. Linjojen taakse pudotettua laskuvarjojääkäriä piti ohjata varovasti ja taktikoiden, sillä silmitön räiskiminen oli varmin oikotie kuolemaan. Airborne Rangerin realistiset tehtävät (tuhoa tutka, pelasta sotavanki, valokuvaa viholliskoneita lentokentällä) ja aidot sotilasvarusteet olivat kuusnelosen aikakaudella harvinaista herkkua.

9. Boulder Dashissa (72 ääntä) ohjataan maan alla kaivautuvaa Rockford-ukkelia, jonka tehtävänä on keräillä timantteja ja vältellä hiekan alta vapautuvien kivien alle liiskaantumista. Boulder Dash on pohjimmiltaan silkka puzzlepeli, mutta se onnistuu taitavasti tuntumaan joltakin aivan muulta. 80-lukulaisen pelisuunnittelun juhlaa.

10. Ultima V: The Warriors of Destinyä (70 ääntä) pidetään legendaarisen Ultima-saagan parhaana osana. Commodore 64:n parhaan roolipelin titteli lankeaa sille itseoikeutetusti. Pelin maailma on laaja ja idealistiseen Ultima IV:een verrattuna perin synkkä. Tehtävää ja tutkittavaa on niin paljon, ettei pelistä ole toivoakaan selvitä ilman paksua muistikirjaa ja edes auttavia kartantekotaitoja.