Elokuviin perustuvia pelejä on onneksi ollut tähän asti joko melko vähän, tai sitten ne on tehty hyvin (esimerkiksi Indy 3). Pelien muuttuessa yhä enemmän elokuviksi aiheiden kierrätys alkaa kuitenkin pian olla pelottavaa arkipäivää.
Muiden mediajättien mukana pelaajien kukkaroille ryntää myös suuri ja mahtava Viacom, joka muutama vuosi sitten ahmi sisäänsä Trekeistäkin kuulun Paramountin leffastudion. Congo perustuu viime vuonna ilmestyneeseen samannimiseen huonoon, mutta jostain syystä silti kohtuullisesti menestyneeseen elokuvaan, joka taas perustuu Michael Crichtonin ihan luettavaan kirjaan.
Esikuva voisi olla parempikin
Congo on kliseinen tarina kuningas Salomonin kadonneiden timattikaivosten etsijöistä. Jenkkiläinen tietoliikennefirma TraviCom Corporation tarvitsee suuren puhtaan timantin uuden teknologiansa viimeistelemiseen. Firman Zaireen lähettämä ryhmä löytääkin kokonaisen esiintymän kaivattuja kiviä, mutta tulee vahingossa löytäneeksi myös Salomonin kaivokset. Homma menee muuten putkeen, mutta raunioita vartioi julmien tappajagorillojen armeija, joka murhaa koko ryhmän. Lafka lähettää paikalle toisen ryhmän, joka hoitaa hommat kotiin tuhoamalla niin tappajagorillat kuin Salomonin kaivoksetkin.
Leffa yrittää turhaan peittää juonensa rekanmentäviä mustia aukkoja ryhmän mukana olevalla kyberhanskan avulla puhuvalla Amy-gorillalla (joka kirjassa käytti vain viittomakieltä). Koko elokuvan ainoa hyvä kohta on loppupuolen laserkanuuna.
Satelliittikännykkä viidakossa
Millaisen peli tällaisesta elokuvasta sitten oikein voikaan saada? Ja miksi yleensä vaivautua? Peli-Congo ei kuitenkaan ole ainakaan esikuvaansa huonompi.
Pelaaja ei esitä ketään elokuvassa esiintyvää hahmoa, vaan on ryhmän perään myöhemmin lähetetty yksinäinen auttaja. Sankarin on löydettävä timantit ja TraviComin edellinen ryhmä (nimennomaan tässä järjestyksessä).
Viime aikoina yhä suositummaksi tulleeseen tapaan peli on kuvattu sankarin silmin. Viidakossa harhailu sujuu 90 asteen kulmissa kääntyillen ja ennalta renderoituja liikkumisanimaatioita katsellen. Maailmaa tutkaillaan hiiren avulla, jonka osoitin valaistuu aina tarpeen mukaan osoittamaan mahdollista toimintoa. Ruudun alalaidassa on kätevä inventaario, jossa olevia esineitä voi jopa yhdistellä toisiinsa.
Sankarilla on myös mukanaan kannettava satelliittilinkillä varustettu tietokone, TraviCom. Kunnon teknofiilinä sankari käyttää tätä apuvälinettä joka käänteessä aina viestinnästä ja kartan lukemisesta audiovisuaaliseen analysointiin ja muinaisten hieroglyfien kääntämiseen. TraviCom toimii myös kätevänä aasinsiltana saada peliin mukaan hieman videota pelaajalle saapuvien viestien muodossa.
Tekevälle sattuu
Iloisena yllätyksenä Congo ei ole täysin aivotonta puppua, mukana on muutama onnistunutkin ongelma. Pahimmat yhden nappulan systeemin karikot on kierretty tekemällä suurimmasta osasta ongelmia esineistä riippuvaisia. Tässä on tietysti huonot puolensa, sillä peli muodostuu helposti pelkäksi sen yhden hukassa olevan esineen takaa-ajoksi. Erityisesti alun jokiosuudessa, jossa pelaaja joutuu ravaamaan useita kertoja kahden paikan väliä, tämä näkyy selvästi.
Kylmiä väreitä
Elokuvasta aiheensa ammentavaksi peliksi Congossa on yllättävän vähän videota. Mukana ei ole yhtään varsinaisen elokuvan näyttelijää, vaan leffasta tuttuja hahmoja esittämään on palkattu paikallisia suuruuksia. Itse videot ovatkin sitten luku sinänsä. Riittäköön, kun sanon, että en nyt juuri muista koskaan nähneeni huonompaa näyttelemistä. Kylmät väreet kulkevat vieläkin pitkin selkääni.
Onneksi itse pelialueena toimiva viidakko on renderoitu kauniisti. Äänipuolella taas ei voi kukkia jaella, sillä taustalla pimputtava musiikki on lähinnä irvikuva, sen sijaan äänitehosteet saavat viidakon elämään.
Loppujen lopuksi Congo on vikoineen kaikkineen pelattava seikkailu. Jos yrittää unohtaa aiheena olevan elokuvan ja pelin karseat näyttelijät, voi Congosta jopa ajoittain nauttia.
68
