Nyt se sitten tapahtui. Ensimmäinen kolmiulotteiseen maailmankaikkeuteen upotettu söpötasohyppely on ilmestynyt PC:lle. Crock on uskollinen käännös viime syksynä PlayStationille julkaistusta krokotiili-Crocin seikkailuja selvitelleestä hypi-pompi-höpsötyksestä.
Peli alkaa suorastaan raamatullisesti. Pikku-babykrokon käärö rantautuu jostakin hämärän peittoon jääneestä syystä Gobbojen saaren rantamille, ja karvapöheiköt huolehtivat hänestä kuin omasta jälkikasvustostaan. Auvoisen elon karauttaa karille pahamaineinen paroni-Dante pikku paholaisineen. Gobbot joutuvat vangeiksi ja pikakasvupyrähdyksen kokeneen Crocin on tietysti pelastettava karvapalloset.
Bonuskenttien kutsu
Sinne tänne singahtaneet Gobbot on etsittävä kolmiulotteisen maailman vihoviimeisistä sopukoista. Osa niistä on piilossa kummien kuutioiden sisällä, osa taas värjöttelee vankeina kalterilaatikoissa. Ansiokas ja ahkera Gobbojen kerääjä palkitaan bonuskentillä, jonne pääsee lähietäisyydellä majailevan pomohirviön onnistuneen kurituksen jälkeen. Keräämällä bonuskentille kätketyt mystiset palapelinpalaset tie salaisen saareen rantamille avautuu. Kaikkiaan pelattavaa on viitisenkymmentä vaihetta, jotka jakautuvat useaan lyhyempään episodiin.
Croc on 3D-tasohyppely, toisin sanoen pelaaja voi liikuttaa hahmoaan kaikkiin kuviteltavissa oleviin ilmansuuntiin. Se tuo tasohyppelyn kuluneeseen genreen toki oman vapautensa, muttei ole silti elämyksenä järin vallankumouksellinen. Jo Mario64 ja tietysti vaikkapa Tomb Raider ovat näyttäneet, mistä 3D-hypiskelyssä on kyse. Siinä missä viime mainitut loivat kokonaan uuden lajityypin, Croc sortuu kolmiulotteisuudesta huolimatta valitettavan usein tuttujen ja turvallisten tasohyppelykliseiden toistoon. Hyppää tasolta toiselle ja putoa onnahtaneen hypyn seurauksena äkkikuolemaan! Pelattavuus haiskahtaa häkellyttävän tutulta, vaikka itse peli periaatteessa näyttää ohimennen vilaistuna jopa tuoreelta.
Kliseisyyden lisäksi Crocin ongelmana on kenttien yksioikoisuus. Vaikka etenemissuunnan voi teoriassa valita, käytännössä kenttädesign pakottaa lähes aina etenemään ennalta-aavistettavaan suuntaan. Pelaaja ei koe olevansa osa suurta ja mahtavaa, askel askeleelta laajenevaa maailmankaikkeutta, vaan pikemminkin nokare alati suppeana ja vähäpätöisenä pysyvää lasten leikkikenttää. Toki Crocin voi tulkita harmittomaksi, rennoksi ajanvietteeksi, jollaiseksi se on varmasti tarkoitettu ja jollaisena se toimii vallan mainiosti. Muutaman episodin jälkeen kokenut 2D-tasohyppääjä kuitenkin arvaa mitä seuraavan kulman takana luuraa.
Tarkkana kuin porkkana
Vaikeustaso on söpöteemaan sopivaa, mutta ajoittain epätasapainossa. Samalla kun peli tuntuu toisaalta helpolta se myös turhauttaa. Joskus törmäysarviointi tuntuu arveluttavalta, eikä pikselin tarkka hypiskely tyhjyyden päällä liikkuvilla tasoilla ole tänä päivänä sitä kaikkein luovinta pelidesignia. Tarkalla pelaamisella kyllä etenee nopeasti, mutta varpaisillaan värjöttäminen ei toisaalta istu Crocin muutoin niin söpönrentoon tunnelmaan.
Itse Croc on hahmona hupaisa, eikä epelin ääntelyäkään viitsi moittia. Se on äninää ja yninää, jota hilpeät rallatukset säestävät. Grafiikka liikkuu 3Dfx-kortin kautta suodatettuna sutjakkaan sujuvasti ja maisemia kelpaa katsella. Maanalaiset luolastot tosin ovat pääosin mitäänsanomattomin koristein pinnoitettuja, mutta eteen saattaa toisaalta ryöpsähtää suorastaan surrealistisen somia näkymiä.
Vaikkan muutama hippunen luovaa hulluutta jää kuitenkin sopasta uupumaan, on Croc PC:n paras 3D-söpötasohyppely. Tituleeraamista tosin helpottaa se, että kyseessä on sekä ensimmäinen että tätä kirjoittaessa myös ainoa lajinsa edustaja. Todellista tasohyppelynirvanaa odoteltaessa Crocin kimpussa ährää aikansa ilman isompaa angstia, sen verran rennonsutjakka pompiskeluelämys se on. Croc on muikea hankinta niille, jotka eivät ole juurikaan tasohyppelyjä veivanneet. Silloin pelin tarjoamat "yllätykset" tuntuvat taatusti tuoreilta.
77
