Netissä kaikki maailman tieto on tunnetusti käyttäjän ulottuvilla. Mikä siis estää johtamasta maailmaa sieltä?
Internetin ollessa nyt pop ei kukaan itseään arvostava pelitalo voi jättää moista rahasampoa huomiotta. Ennenkin lahjakkaita rimanalituksia tuottanut Merit ei kuitenkaan tee peliä Internettiin, vaan pelin Internetistä. Jippii.
CyberJudaksessa istutaan verkosta maailmaa johtavan Yhdysvaltain presidentin tuolille. Tokihan maailman pyörittäminen on paljon nopeampaa tietokoneen ääressä kuin julkisten esiintymisten ja lounaiden kautta. Anna mun kaikki kestää.
Paha pahaa vastaan
Virtuaalipressa siis johtaa koko maailman tapahtumia. Hän päättää kilpailevien valtioiden johtajien salamurhista, hoitaa maansa taloutta ja diplomatiaa. Lisäksi pieni hyökkäys vihamielisiin maihin tekee terää silloin tällöin.
Ajan tasalla pysyminen ei kuitenkaan ole helppoa yksinäiselle miehelle. Pressalla onkin tukenaan kuusi avustajaa, joista kukin konsultoi maansa johtajaa oman alueensa asioissa. Ilman avustajiaan pressa ei voi toimia tehokkaasti, ja hän luottaakin apulaisiinsa täysin.
Sokeasti ketään ei saa kuitenkaan uskoa, sillä apulaisista yksi on petturi ja antaa vääriä neuvoja. Hänen päämääränään on tappaa pressa ja tuhota koko Yhdysvaltojen asema. Huijari pitää tietysti listiä ennen kuin hän listii sinut.
Tietoa ja vielä vähän lisää tietoa
Maailmaa pääsee kontrolloimaan aika pieneltä osin. Suurin osa ajasta vietetään maailman karttaa katsellen ja neuvonantajien juttuja kuunnellen. Ruudun oikeassa ylänurkassa olevaa häkkyrää klikkaamalla pääsee johtamaan joukkojaan, lukemaan loputtoman tylsää CIA World Factbookia ja säätämään maansa budjettia naurettavalla plus-miinus-systeemillä. Lisäksi voi pällistellä tietokoneelta maailman tapahtumia, joita killittelemällä yritetään selvittää CyberJudaksen henkilöllisyys.
Kartalta voi tarkastella haluamiaan maita tarkemmin aina yksilötasolta asti, mikä tarkoittaa lisää tylsää nippelitietoa, jolla ei loppujen lopuksi tee mitään. Varsinainen toiminta tapahtuukin neuvonantajien luona: ensin kuunnellaan avustajan suositukset, sitten annetaan lupa asianomaisiin toimiin. Tähän pelin päätöksenteko sitten hyytyykin. Pelaaja ei voi esimerkiksi ehdottaa toisenlaista toimintamallia, vaan hänen on pakko tyytyä neuvonantajan ehdotukseen.
Halutessaan voi sabotoida neuvonantajan imagoa tai vaikkapa antaa mustien barettien salamurhata hänet. Kuolleen henkilöstön tilalle ei tietenkään ilmesty ketään, sillä kukas nyt välittäisi maan johtamisesta. Antaa vaan pressan hoitaa hommansa, vaikkei hän pystykään tekemään mitään ilman neuvonantajiaan.
Piiri pieni pyörii
Pelin jännityksenluojana on idea huijarin metsästyksestä ja maailman samanaikaisesta johtamisesta. Todellisuudessa peli juuttuu kuitenkin hyvin kankeille raiteille: tuijotetaan tylsää karttaruutua ja luetaan tonneittain vielä tylsempää dataa. Välillä käydään nyökkäilemässä päätä neuvonantajille.
Aina silloin tällöin käydään klikkailemassa valtion budjetti plussan puolelle ja poimitaan lisää tietoa petturin menneisyydestä (siis luetaan yhä lisää väsyttävää tietoa). Kypsyttyään tarpeeksi pääsee syyttämään ja tuomitsemaan petturin, joka potkitaan pois virasta ja heitetään linnaan mätänemään. Voi sitä riemua.
Ajoittain toimintaa (häh, missä!?) pätkivät väsyneet renderoidut animaatiot, jotka ovat monotonisuudessaan esimerkillisiä. Koko pelin muutenkin kuivan uneliasta tunnelmaa täydentää haalea ulkoasu, joka introsta lähtien on täysin tarkoituksetonta ja turhanpäiväistä. Taustalla pimputtava musiikki on sekin ärsyttävää, eikä liikoja tehosteita tai puhetta ole viljelty.
Turha, turhempi, CyberJudas
CyberJudaksen pelaaminen on uskomattoman nukuttava kokemus. Pelaajalla ei kertakaikkiaan ole mitään tekemistä, ja koko peli on rakennettu yksinomaan tylsän tekstin lukemisen varaan. Koko kauheutta ei voi hyvällä tahdollakaan kutsua peliksi, tietokanta olisi ehkä lähempänä totuutta.
Alussa CyberJudas oli varmaan hyvä idea, mutta kokonaisuus on kuivunut kasaan täydellisen suunnittelun puutteessa. Pelkästä tiedosta ei saa peliä, vaan pohjan päälle pitäisi kasata jotain tekemistäkin. Jos minä haluan saada tietää Japanin bruttokansantuotteen, etsin sen käsiini kirjastosta, en pelistä. Miksi tällaista kakkaa tehdään?
20
