Oi jospa kerran Camelotin maahan käydä vois,
niin sieltä koskaan lähtisi en linnun lailla pois.
Vaan Visatonna en voi mennä, vanki olen Maan,
vain yhteyksin mi nettiin entää sinne käydä saan.
Kaupalliset nettiroolipelit ovat jakautuneet kahteen koulukuntaan: Ultima Onlinessa puuhastellaan ammatissa nikkaroiden vaikka kirjahyllyjä, Everquest-tyylisissä tapetaan hirviöitä ja kasvatetaan hahmoa. Mythic Entertainmentin Dark Age of Camelot kuuluu jälkimmäisiin.
Dark Age of Camelot ammentaa Everquestin lisäksi aiheensa viikinkien, kelttien ja englantilaisten muinaistarustoista. Taustajuonessa kuningas Arthurin kuolema ajaa pyöreän pöydän ritarit kiistaan Albionin vallasta, mitä naapurimaiden Midgårdin viikingit ja Hibernian keltit yrittävät hyödyntää. Epävakaan tilanteen takia maiden rajoilla käydään jatkuvia taisteluita.
Kansantarujen värikästä ja tekijänoikeudetonta maailmaa käytetään vain kevyinä viitteinä, joten lopputulos muistuttaa enemmän tusinafantasiaa kuin muinaisia esikuviaan. Zombeista ja luurankosotureista koostuva fauna ei sytytä, koska jopa Kalevalan rukkasrintainen Louhi olisi ropekliseitä pelottavampi ilmestys.
Kullakin kansalla on kymmenkunta eri hahmoluokkaa, jotka jakautuvat pelityyliltään taistelijoihin, maageihin, jousimiehiin ja parantajiin. Tasoja noustessa hahmoaan voi parantaa sijoittamalla pisteitä eri taitoihin. Viikinkimetsästäjä voi kehittää keihäskättään, harjoitella jousiammuntaa tai opetella vaikka metsästystaitoja parantavia loitsuja. Ammatinvalinta ratkaisee vain sen, millaisista taidoista voi myöhemmin valita, mutta ei sitä millainen hahmosta loppujen lopuksi tulee.
Sammon ryöstö
Camelotin pääjuju ovat pelaajien väliset taistelut. Kyse ei ole perinteisestä pienempien hahmojen nylkemisestä vaan kokonaisten armeijoiden sodista, joissa kamppaillaan pyhäinjäännöksistä. Bonuksia omistajakansalleen antavan reliikin voittaa vain valtaamalla sitä suojaavan linnan, mikä vaatii useiden kymmenien pelaajien yhteisponnisteluja. Koska vihollisellakin on miehiä, yhden taistelun pelaajamäärä nousee lähemmäs sataa.
Valitettavasti nettikoodi ei ole aivan pelaajamäärien tasolla, sillä kookkaat yhteenotot nykivät ruudulla sarjakuvina ja pingi voi pompata pahimmillaan kymmeniin sekunteihin.
Korkea pingi tosin ärsyttää enemmän kuin haittaa, koska taistelu sujuu kaikilta muilta paitsi maageilta puoliautomaattisesti. Kohteen valitsemisen ja hyökkäyskomennon jälkeen hahmo huitoo kunnes vastustaja kaatuu. Tappeleminen on muita nettipelejä aktiivisempaa, sillä normaali-iskuja tehokkaampia erikoisliikkeitä tehdään itse pikanäppäimistä. Erikoisliikkeillä on myös taktinen osansa ryhmätoiminassa, sillä komennoilla voi suojata tiimikaveria kilvellään tai härnätä hirviön pois ryhmän parantajan kimpusta.
Pelaajien välisiä taisteluita käydään vain raja-alueilla ja sisämaassa saa liikkua vihollispelaajilta turvassa. Alkupelin sisältö onkin silkkaa hirviöiden lahtaamista, kääpiön kasvattamista ja parempien varusteiden haalimista. Reseptiä maustetaan seikkailullisilla tehtävillä, joissa nimetyn hirviön tappamisesta saa palkinnoksi perustavaraa parempia taikaesineitä.
Käsityötaitoja hankkimalla voi heittäytyä omatoimiseksi kauppiaaksi, joka valmistaa vaikka nuolia tai panssareita. Käsityöläisen ongelmana on, että kaupankäynti kannattaa huonommin kuin hirviöiden lahtaaminen, koska vain käyttämällä paranevissa käsityötaidoissa kehittyminen on hidasta ja maltaita maksavien materiaalien takia tyyristä.
Jos haluaa seikkailla ryhmässä, ei tarvitse edes pakottaa kaikkia kahta kaveriaan hankkimaan Camelotia. Pelissä on toimiva kontaktisysteemi, jossa ryhmään halukkaat soolopelaajat voivat ilmoittaa itsestään ruudun rastittamalla. Uusia jäseniä etsivä seikkailijapoppoo voi määritellä, etsitäänkö taistelijaa, maagia tai vaikkapa parantajaa.
Pisteet viipyvät vielä
Camelotin grafiikka on nättiä. Metsässä voi piiloutua puiden taakse ja kumpuilevassa maastossa on yksityiskohtia niin paljon, että paikat oppii tuntemaan maamerkkien perusteella. Äänitehosteet ovat lähinnä informatiivisia loitsuääniä, mutta piristävästi useilla kaupungeilla on oma teemamusiikkinsa ja luolien kummalliset kaiut ja urahdukset toimivat hyvin.
Pisteiden antamisessa ei ole mieltä ennen kuin hahmot kasvavat 30:n paremmalle puolelle, jotta pääsee osallistumaan reliikkiryöstöihin muutenkin kuin statistina, eikä raja-alueilla tarvitse juosta järveen piiloon jokaista vastaantulijaa. Lisäksi lomakauden alkuun osuvassa 1.48-päivityksessä on luvassa lukuisia kokonaisuuteen ja arvosanaan vaikuttavia parannuksia. Esimerkiksi pienemmille hahmoille tehdään taistelukentät, jolloin muita pelaajia vastaan pääsee sotimaan nopeammin ja kaikkien pelaajien tappamisen sallivaa pvp-serveriä harkitaan. Palaamme Camelotiin vielä myöhemmin.
Nykyisellään Camelot on sitä mitä muutkin nettiroolipelit: Addiktiivista hahmon kehittämistä ja tavaroiden metsästämistä ilman sen syvempää sisältöä, joten aitoa roolipelaamista kaipaaville Dark Age of Camelot ei ole syy Visan vinguttamiseen.
Ei pisteitä
