Neljä vuotta sitten ilmestyneessä Dark Seedissä matkattiin ensi kerran rajan yli pimeälle puolelle Gigerin mielikuvitusmaisemiin. Nyt painajainen jatkuu.
Mike Dawsonilla ei mene lujaa. Vuosi sitten hän osti rauhaisan pikkukaupungin reunalta idyllisen talon, jossa hän kuvitteli voivansa kirjoittaa uusimman kirjansa ilman häiriöitä. Pian häntä kuitenkin alkoivat vaivata kammottavat painajaiset ja päänsäryt, joiden syyksi paljastui toisesta ulottuvuudesta tulleiden muinaisten hänen päähänsä istuttama sikiö. Talostaan löytyneen peilin kautta Mike pääsi pimeälle puolelle, jossa hän lopulta onnistui karkoittamaan muinaiset pois itsensä ja ihmiskunnan kimpusta. Dark Seed oli pelattu läpi ja maailma pelastettu, mutta kokemus oli liikaa Mikelle, joka kärsi täydellisen hermoromahduksen.
Lääkärinsä kehoituksesta Mike muutti takaisin kotiin äitinsä luokse lepäämään. Loikoilua on nyt kestänyt vuoden päivät, ja Mike tuntee pikkuhiljaa voivansa paremmin.
Kunnes Miken lukioaikainen sydänkäpynen murhataan raa'asti luokkakokouksen jälkeisenä yönä. Kaupungin punaniskasheriffi on varma Miken syyllisyydestä, ja Mike itse ei muista mitään kyseisestä yöstä. Epätoivoisena Mike ryhtyy tutkimaan asia, mutta törmääkin uudelleen pahimpaan painajaiseensa: muinaiset ovat palanneet.
Maailma täynnä sekopäitä
Dark Seed 2 jatkaa edeltäjänsä mehevää käsikirjoitusta. Siinä missä ykkösen jännitystä rakennettiin yllättävillä painajaisosuuksilla ja pimeällä puolella liikkumisella, kakkonen nojaa enemmän herkulliseen dialogiin ja outoihin hahmoihin.
Miken kotikylä on 50-luvun autereiseen kesäpäivään pysähtynyt amerikkalainen pikkukylä jossain keskilännessä, missä ajalla ei ole merkitystä. Itse asiassa kaupungista tulee vahvasti mieleen Twin Peaksin hämärä ilmapiiri. Kaupungissa on hämyinen baari biljardisaleineen ja jopa pölkkymuoriin rinnastettava sekopää, joka vain kastelee nurmikkoa muukalaisten tuloa odotellessaan.
Ilmapiiri on suorastaan käsin kosketeltavan jännittynyt. Oikeaan tunnelmaan pääseminen kestää aina pelisession alussa muutaman minuutin, ja peli onkin parhaimmillaan erittäin pitkissä pätkissä nautittuna. Pimeällä puolella liikutaan aiempaa enemmän, mutta se ei enää ole automaattisesti paha paikka. Suurin osa pimeältä puolelta löytyvistä elävistä suhtautuu pelaajaan ystävällisesti. Heillä on tietenkin oma lehmänsä ojassa: jos Mike onnistuu tuhoamaan muinaiset, se vapauttaa myös pimeän puolen asukkaat vuosien tuskasta ja kurjuudesta.
Vielä se vanha jaksaa
Jo aikaisemmin pimeällä puolella seikkailleelle Dark Seed 2 on kuin vanhan ystävän pariin palaaminen. Käyttöliittymä ei ole muuttunut oikeastaan yhtään, se on edelleen nopea ja helposti omaksuttava. Oikealla hiirennapilla voi selailla eri toimintaikoneita, joita ei tosin ole monta. Nuolen avulla liikutaan, kysymysmerkillä katsellaan ja kädellä käytetään ja poimitaan esineitä. Ikonit muuttavat ulkomuotoaan osuessaan hotspotin kohdalle, joten kaikkea mahdollista ei ole pakko klikkailla. Inventaario on laskettu kuvan yläreunasta alareunaan, josta se ponnahtaa esiin tarpeen vaatiessa.
Keskustelut käydään tutulla monivalintasysteemillä, mutta pelaaja voi myös tehdä virheitä. Joskus peli voi olla jumissa useitakin tunteja huolimattomasti käydyn keskustelun takia. Onneksi totaaliseen umpikujaan ei voi koskaan joutua, sillä keskustelun voi aina aloittaa alusta. Tieto on kuitenkin valtaa, joten jutustelut on parempi seurata tarkkaan.
Herkkua aivoille...
Edellinen Dark Seed on lähes surullisen kuuluisa vaikeudestaan. Pelissä oli pikseliongelmia ja kiperiä aikarajoituksia, ja heikkohermoisimmat pelaajat luovuttivatkin ennen lopputekstien ilmestymistä ruutuun. Dark Seed 2:n suunnittelijat ovat ottaneet palautteen huomioon, eikä peli enää ole edeltäjänsä kaltainen päänsärkyä aiheuttava kokemus. Poissa ovat pikseliongelmat ja aikarajoitukset, sen sijaan lineaarinen pelirunko ei ole kadonnut mihinkään. Kaikki pitää yhä tehdä täysin oikeassa järjestyksessä, tai toiveet etenemisestä voi heittää menemään. Tämä ei kuitenkaan suuremmin haitannut ainakaan minua, sillä seikkailua on muuten paranneltu mukavasti.
Löydettyään reitin pimeälle puolelle Mike pääsee hyppimään puolelta toiselle kätevästi suoraan kartalla ilman turhia kävelymatkoja. Äkkikuolemistakin on vähennetty, eikä Mike enää heitä veiviään jokaisen väärän liikkeen jälkeen. Pimeällä puolella sankari jopa saa menettää henkensä yhden kerran, vaikka kyseinen kohta tosin kuuluu juoneen. Toisella kertaa Mike päätyykin sitten suoraan tuonelan jokeen ilman valitusmahdollisuuksia. Tiuha tallentaminen on siis edelleen kannattavaa, eikä peli muutoksista huolimatta ole niitä helpoimpia ratkaistavia. Ongelmat ovat kuitenkin nautittavia ja vaativat vain aikaa ratketakseen.
... ja silmille
Dark Seed niitti kuuluisuutta Alienin suunnittelijanakin tunnetun sveitsiläisen surrealistin H.R. Gigerin töillä. Pelin pimeä puoli koostui Gigerin maalauksista kootuista kokonaisuuksista, jotka loivat peliin sopivan painajaismaisen kauneuden. Dark Seed 2 jatkaa samoilla linjoilla, joskin Gigerin taidetta on saatu tällä kertaa ängettyä mukaan entistä enemmän. Edellisessä osassa taide oli vain 16-väristä, mutta tällä kertaa peli pyörii 640x480x256-tilassa. Ei siis ole mikään ihme, että peli näyttää tyylikkäältä jo normaalissakin maailmassa, jonka renderoidut taustat ovat harvinaisen hyvin tehtyjä. Varsinainen juhla alkaa pimeälle puolelle päästäessä, sillä Gigerin taide on täysin omaa luokkaansa. Mestarin luomukset näyttävät hyviltä myös tietokoneen ruudulla, ja itse peli on saatu yhdistettyä taiteeseen ihailtavan hyvin.
Pelin hahmoanimaatiot jättävät kuitenkin runsaasti toivomisen varaa. Mike ja kumppanit liikkuvat nytkähdellen, vain muutamalla framella animoituina. Mike ei sentään enää tee turhanpäiväisiä piruetteja tutkiessaan esineitä, mutta välillä hän kyllä heiluttelee käsiään kuin lentoon aikova kana.
Äänipuolella Dark Seed 2 saa pisimmät miinukset. Ilmeisesti pelissä pitäisi olla jonkinlaiset midimusat, mutta ainakaan minä en saanut pelistä irti nuottiakaan. Ainoiksi ääniksi jäivät siis kohtuullisesti näytellyt hahmojet puheet ja vähäiset tehosteet.
Toimii vielä toisellakin kerralla
Vaikka Miken päässä ei tällä kertaa olekaan vieraita ötököitä, on niitä itse peliin eksynyt muutama. Huomattavin on musiikin puuttuminen, mikä tosin saattaa olla konekohtainen ongelma, ja lisäksi peli kaatuilee silloin tällöin.
Dark Seed 2 on saanut muualla maailmassa vaihtelevan vastaanoton. Ensimmäisen Pimeän Siemenen ystävänä kuulun siihen joukkoon, josta Dark Seed 2 onnistuu täyttämään edeltäjänsä isot kengänjäljet kiitettävästi. Paranneltu pelirakenne yhdistettynä maistuvaan käsikirjoitukseen ja Gigerin taiteeseen ei oikeastaan voikaan epäonnistua. Yksinkertaisesti kaunista.
89
