Kauhun kolmas sinfonia
Maailman onnekkain huono-onninen avaruusinsinööri Isaac Clarke pelkää taas kylmillä käytävillä taskulampun valossa.
Isaacilla ei mene kaikki ihan putkeen. Ensin lähti melkein järki, sitten lähti melkein kaikki muukin. Nyt mies on hallituksen takaa-ajama ja ajautuu kauhun ytimeen planeetalle, josta koko ihmislihaa himoavien nekromorfien vyöry sai alkunsa. Lisäksi Isaacilla on vaikeuksia pitää kiinni naisistaan: edellisosassa tavattu Ellie katoaa hätälaskun yhteydessä eikä henkiinjäämisestä ole varmuutta.
Historia toistaa itseään
Lähes parisataa vuotta sitten Tau Volantisin jääplaneetalla kävi samanlainen tapahtumaketju kuin ensimmäisessä Dead Spacessa. Kaivosalus raotti pintaa ja syvyyksistä paljastui odottamaton löytö, mystinen Merkki. Pian väkeä alkoi kaatua kuin heinää ja kuolleet heräsivät groteskeina nekromorfeina. Lopulta paikka hylättiin luonnonvoimille ja asetettiin matkustuskieltoon. Nyt Clarke hakee planeetalta vastauksia nykypäivän ongelmiin.
Pääosa pelistä sijoittuu tekijöiden mukaan lumisen planeetan pinnalle, mutta pelaamani demo sijoittui vielä kiertoradalle. Clarke hyppi tyhjiössä ja laahusti pimeillä käytävillä tutun pelokkaaseen tyyliin. Ideatasolla planeetalle siirtyminen ei heti herätä hurraahuutoja, toivottavasti tapahtumat pidetään pitkälti klaustrofobisissa sisätiloissa.
Vanhaa kaavaa maustetaan uudenlaisella ympäristöllä. Koska Tau Volantis on maannut hylättynä satoja vuosia, on paikallinen tekniikka myös vanhaa. Tämä näkyy erityisesti varusteiden päivittämisessä, sillä paikalla ei ole tuttuja rahalla toimivia kauppapaikkoja. Myymälöiden tilalla on työpenkkejä, joilla Clarke voi rakennella uusia aseita maailmasta keräämistään esineistä tai päivittää jo omistamiaan työkaluja.
Systeemi tuntui pikaisen testin perusteella vanhaa kauppaa monipuolisemmalta. Kokeilemalla voi luoda kokonaan uusia virityksiä, ja yhteen aseeseen voi esimerkiksi yhdistää kaksi erilaista toimintoa. Kätevä lisävaruste on muun muassa suoja, joka estää Clarkea vahingoittamasta aluevahinkoa tekevällä aseella itseään. Panssarin päivitystä ei vielä esitelty, mutta se perustunee jonkinlaiseen vastaavaan rakenteluun.
Hyvät ja huonot uutiset
EA ei lähtenyt Dead Space 3:n kanssa liikkeelle kovin järkevästi: pelkäämiseen perustuneen selviytymiskauhun jatko-osa esiteltiin kesällä Gears of War -tyylisenä co-op-suojaräiskintänä. Se nosti syystäkin fanien karvat pystyyn. Miksi ihmeessä tästäkin pelistä pitää tehdä lisää sitä samaa?
Onneksi yksinpeli vaikuttaa yhä enemmän Dead Spacelta ja vähemmän Gearsilta. Demossa en ainakaan onnistunut käyttämään Clarken uusia akrobaattisia liikkeitä eli kierähdyksiä ja muita kuperkeikkoja. Luultavasti ne siis toimivat vain moninpelissä. Tämä olisi hyvä asia, sillä osa Dead Space -kokemuksesta on aina tullut Clarken hiukan kankeasta liikehtimisestä. Vaikka se saattaa välillä raivostuttaa, tekee se taistelusta hektisempää ja sisätiloista ahdistavampia.
Kummassakin pelitilassa Clarke taistelee ensimmäistä kertaa nekromorfien lisäksi toisia ihmisiä vastaan. Takaisin ampuvien unitologien räiskintä tuntuu liian tavalliselta paukuttelulta eikä sovi Dead Spaceen. Toivottavasti aivopestyt hihhulit jäävät kokonaisuudessa vain pieneksi sivumausteeksi.
Kahden pelaajan co-op on tarinan päälinjoiltaan sama kuin yksinpeli, tapahtumia vain muokataan taistelukaverin läsnäolo huomioiden. Käytännössä tämä tarkoittaa kauhun korvaamista hahmojen välisellä läpällä. Tyylillisesti kaksinpeli tuntuu enemmän Lost Planetilta ja Gearsin yhdistelmältä kuin Dead Spacelta. Lumimaisemissa paukutellaan isoja hirviöitä, joissa on hohtavia osumakohtia ja välillä ryynätään suojan takana.
Odottaessa pelko tiivistyy
Puolen tunnin demon jälkeen en oikein osaa päättää, mitä Dead Space kolmosesta pitäisi ajatella. Yksinpeli vaikutti muuten tutun hyvältä, mutta siirtyminen planeetan pinnalle ei ajatuksena heti vakuuta. Uusi aseiden rakentelu on selvästi vanhaa ostosysteemiä hauskempi ja sopii Clarken kaltaiselle avaruusinsinöörille.
Kimppapeli sen sijaan tuntuu pr-osaston puskemalta lisäykseltä, jota Dead Space ei oikeasti tarvitse. Toisaalta jos yksinpeli tosiaan pysyy selviytymiskauhuna, on ihan sama, mitä co-opin puolella tapahtuu. Siihen ei ole kenenkään pakko koskea.
Tapio Salminen
PC, PS3, Xbox 360
Ilmestyy 8. helmikuuta 2013
