Dead State - Johtajan bunkkerista

Dead State

DoubleBear Productions

ZRPG 2014-12-13 00-04-05-55

Rottapaisti on kylmää, mutta keuhkokuume korkealla. Mielestäni suojamme asiat ovat keskimäärin hyvin.

Zombi-invaasio on muutakin kuin hauska ongelma, jonka ratkaisuksi riittää rynnäkkökivääri ja sirkkelin terän liittäminen vatkaimeen. Katso työ- tai kouluyhteisöäsi: haluaisitko perustaa niiden kanssa henkiinjääneiden yhteisöä?  Kuka olisi porukan päällikkö? Se avuton, mutta kaiken osaava ja tietävä B2B-digikehitysjohtaja?  Zombit kumoon Powerpointilla ja uudella organisaatiolla?

Kas siinä sentään ongelma, joka ratkeaisi rynnäkkökiväärillä.

 

Aina on tilaa roolipelille

Zombit ei ole aiheena niin kuollut kuin kuolleena syntynyt yleinen mielipide antaa ymmärtää. Se liikaa nähty zombbailu on voimafantasialäträystä tyyliin Left 4 Dead Island Rising, harvinaisempia vakavampia sävyjä on nähty vain The Walking Deadissa.  Esimerkiksi raadollinen Project: Zomboid tai mainio Deadcraft, eli 7 Days To Die, ovat jääneet valittajilta huomaamatta. Tosin kumpikaan ei vielä ole virallisesti ilmestynyt.

Mutta roolipeli Dead State on, mikä minua sen kickstarttaajana ilahduttaa. Dead State on (vähän) kuin zombipelien Fallout, sen ote on vakava, vuoropohjainen ja ysärin oloinen. Teemoina ovat tietysti henkiinjääminen, suojan päivitys, vuoropohjainen taistelu niin eläviä kuolleita kuin kuolettavia eläviä vastaan, mutta myös ryhmän ja johtajuuden ongelmat.

Kun olen luonut itseni omaksi haavekuvakseni, joudun lento-onnettomuuteen ja avaan silmäni  Teksasissa, Splendidin koulun alakerrassa. Paikallinen seriffi pelasti minut ennen kuin itse heitti veivinsä.

Minä en ole ainoa henkiinjäänyt. Davis istuu pyörätuolissa, Anitalla pysyy pesäpallomaila hyppysissä, hänen tyttärensä Renee yrittää huolehtia ensiavusta, Vic edustaa Splendidin poliisivoimia ja shokissa oleva Elaine vain itkee.

Eikä siihen ole aikaa, sillä aita koulun ympärillä pitää korjata, kunhan ensin käydään loottaamassa siihen tarvikkeet läheisestä rautakaupasta. Jos zombit tulevat aidasta läpi, se on game over, man, game over.

Siitä se arki alkaa.

ZRPG 2014-12-11 16-37-01-70

Herätys zombin kiekaisun aikaan

Maailma on kaaoksessa mutta Dead State on selkeä. Aamukahdeksalta hypätään punkasta ylös ja mennään kahvilaan. Siellä on seinätaulu, jossa minä määrään päivän työt. On rakennus-, huolto- ja korjaustöitä, kullekin kykyjensä mukaan, ja kyvytön joutoväkikin kelpaa apumiehiksi (tai -naisiksi).

Suojassa on aika ankea fiilis, kun jokainen vain seisoo paikallaan ja tarjoaa samoja vuorosanoja. Äkkiä maailmalle, sanoo korkeintaan nelihenkinen tiimi ja lähtee päivän loottauskierrokselle.

Kartalla näkyy aluksi vain se rautakauppa, mutta lisää vierailtavia paikkoja löytyy rohkeasti tutkimalla.  Ryhmä voi myös joutua vaikka väijytykseen.

Vierailtavat kohteet ovat vaihtelevan kokoisia kenttiä, joissa tosiajassa liikkuva ryhmä yrittää löytää niukkoja jäljelle jääneitä resursseja. Tämä tarkoittaa ruokaa, polttoainetta, lääkkeitä, rakennustarvikkeita sekä moraaliin vaikuttavaa luksuskamaa. Plus aseita, ammuksia ja suojavarusteiksi kelpaava materiaalia. Lootatut kohteet pysyvät tyhjinä eivätkä maagisesti täyty.

Luonnollisesti näissä kohteissa hengailee vähintään eläviä kuolleita, mutta hyvin usein myös muita henkiinjääneitä. Vaikka hitainkin jo tietää, että kriiseissä aseettomat, ihmisen hyvyyteen luottavat humanistit tapetaan ensimmäisenä, Dead Statessa ihan kaikki vastaantulijat eivät ole vihollisia.

Takaisin loottausreissulta pitää palata ennen puoltayötä, tai muuten väsähtää niin pahasti että seuraavana päivänä ihan kaikki onnistuu neljänneksen heikommin. Ennen puolta yötä, mikä mä oikein olen, Tuhkimo vai?

Jollei kotipesään palaa ennen aamukolmea, henki on höllässä ja suojan moraali alkaa romahtaa. En testannut sitä käytännössä.

 

Meisseliä ohimoon

Vuoropohjaisuudessa idea on se, että taisteluihin saa paljon enemmän muuttujia ja sävyjä. Joku unohti kertoa sen Dead Statelle, koska se käyttää perusminimaalista, toimintapisteisin perustuvaa systeemiä.

Zombeilla on näytönsäästäjä päällä, ja ne reagoivat vasta nähdessään tai kuullessaan jotain. Siksi ne hoituvat pian rutiinilla, josta huolehtii tiimiin meleemestari. Batang, batang, sanoo pesäpallomela, ja zombi kuolee toisen kerran. Hyökkäyksiltäkin häviävät hampaat kun niskaan saa vähän t-paitaa tuhdimpaa pukinetta.

Lähitaistelussa on nyansseja, kuten erilaisia iskuja ja  eri asetyyppien eri vaikutuksia eri kohteisiin, mikä on eri kivaa. Visuaalisesti taistelu vain näyttää tosi letargiselta.

Ihmisrosvojen kanssa on jo pikku pakko turvautua tuliaseisiin. Niissä tarkkuutta ei voi parantaa pisteillä tai ampuma-asennolla. Mutta varsinkin tulitaistelussa syntyy ääntä, ja se houkuttelee zombeja myös kentän ulkopuolelta. Ääntä voi käyttää hyväkseenkin. Kun zombit saa kilpailevan rosvojengin kimppuun, säästää vaivaa ja luoteja. Vaikka osa rosvoista nouseekin kuolleista, zombeina ne eivät ammuskele.

Yksi pelitekninen ratkaisu vähän ärsyttää. Pelin Fog of War pelaa tahallaan zombien hyväksi lyhyellä näköetäisyydellä. Edes kymmenpäinen lauma keskellä parkkipaikkaa ei näy ennen kuin turhan läheltä. Ylimielinen ryhmä voi hyvinkin onnistua kävelemään suoraan zombin syliin, ja silloin zombit saavat tasoituksena myös vuoron ensiliikuntaoikeuden.

Väijytys tiesululla on kääntymässä voitokseni. Tiedossa on ainakin aseita ja kallisarvoisia ammuksia.

 

 

Totelkaa kuningastanne, moukat!

Mutta maailman kaikki ongelmat johtuvat ihmisistä, ja Dead Statessa se tarkoittaa muitakin kuin sivistyksen raunioita kaivavia rosvojoukkoja. Suojassa pitää pysyä moraalin lippu korkealla, eli aidassa ei saa olla reikiä, mutta kaapissa pitää olla ruokaa, ja generaattoreissa pitää olla löpöndeerusta.

Onnettomia yhteisön jäseniä saa motivoitua harvinaisilla erikoisesineillä, kuten sikareilla, suklaalla, unipillereillä, pattereilla tai viinalla. Mitähän se kertoo tekijöiden fobioista, mutta deodorantti on uskomattoman monen toivelistalla.

Ryhmään liittyy yhä lisää jäseniä, mutta resurssit ovat rajallisia ja jokainen uusi suu on vähintään uusi suu ruokittavaksi. Mutta tukikohta vaatii paljon väkeä, koska sitä pitää laajentaa kohti omavaraisuutta.

Pahinta on se, että ihmiset ovat (hyvin kirjoitettuja) persoonallisuuksia. Se statseiltaan jumalainen tyyppi onkin iljettävä kyylä. Iloinen, ystävällinen mies nostaa suojan moraalia, mutta on myös pappi, täynnä mielipiteitä miten asiat kuuluu hoitaa. Kun Karen pyysi minua hakemaan kaukaisesta sairaalasta aborttivälineet, pappi vetikin aika herneen nenäänsä.

Kun sekä asiat että ihmiset riitelevät, konflikti ratkaistaan jumppasalin kenttätuomioistuimessa. Riidan osapuolet esittävät näkemyksensä, teen päätöksen, ja helposti käy niin ettei kukaan ole tyytyväinen. Johtajuuteni murenee, moraali laskee ja tarpeeksi alhaalla aloitukseni esimerkki rynnäkkökivääridemokratiasta onkin minulle todellisuutta.

 

Ei kiinnosta, päätä itse

Matteus 6:34 kertoo osuvasti Dead Staten arjesta : “Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa."

Melkein joka päivän alussa eteen nakataan (tai ei nakata) päätöksiä tehtäväksi. Ensipelini meni pilalle, kun en sisäistänut suojan laajennuksen tärkeyttä. Kun Doug painosti minua väkevästi vartiotornin puolesta, sorruin. Se oli virhe, joka  söi merkittävästi rakennustarvikkeitani.  Ennen kuin torni oli edes valmis, zombit ja rosmot jo hyökkäsivät aitani kimppuun. Korjasin rei’istä vain pakollisen minimin mutta rakennustarvikkeet olivat finito.

Minun olisi pitänyt sanoa että turpa kiinni Doug, rakennamme kierrättäjän! Sillä muutamme tarpeettomat aseet ja muut turhat tavarat rakennusaineiksi. Kentältä ei löytynyt tarpeeksi tavaraa, joten joten aitaan jäi reikiä, zombit tulivat sisään ja kaikki kuolivat. Join miehiset kyyneleeni ja aloitin uuden pelin.

Silloin tajusin että kaikki paikat ovat aina samoissa paikoissa, vaikka ainakin lootissa on satunnaisuutta, koska löysin rakennustavaraa enemmän kuin tarpeeksi.

Ostokset voi tehdä rauhassa kun hoitaa muut asiakkaat ensin.

 

 

Likainen paputölkki, yäks

Dead Staten pelaaminen vaatiikin, että pelaajan lasi on puoliksi täynnä, sillä pelissä on asioita, joita ei saa miettiä liikaa, tai tulee tarve purkautua Steamin foorumeille.

Niin käyttöliittymä kuin grafiikka ovat noin kymmenen vuoden takaa, mikä yhdessä zombiaiheen kanssa karkoittanee aika laumankin pelaajia. Graafisesti supermarketit ja muut paikat näyttävät edelleen olevan täynnä kaikkea kivaa, ja sitten hyllystä löytyykin vain tölkki colajuomaa. Ihan kun kaikki lattialla levällään oleva olisi likaista eikä kelpaa nirsoille survivoreille. Tosin he syövät vaikka rottaa kun tilanne vaatii. Itkevät mutta syövät.

Jalkapatikan lisäksi kartalla voi liikkua ratsain, kun löytää hevosia, tai autolla, kun myöhemmin korjaa itselleen toimivan auton. Vähän naurettavaa, koska joka paikka on väärällään täysin iskemättömän näköisiä autoja, ja zombien auringonnoususta on vasta muutamia päiviä.

Julkaisusta huolimatta pelin kehittäminen ei ole vielä lakannut, mikä on hyvä juttu. Karttapohjalle on helppo lisätä löydettävää, ja tulossa on myös Ironman-tila, jossa ei enää tallennuksilla kikkailla.

Märkivine avohaavoineenkin Dead State on tasan toivomani zombipeli, The Walking Dead- sarjiksen tyyppistä realistisen tuntuista eloonjäämiskamppailua vetoavassa roolipelikääreessä, hahmoilla joita alkaa inhota ihan kuin oikeita persoonia, kun setvin niiden ongelmia ja typeriä riitoja.

Kadehtien katselen huolettomia zombeja. Eivät ne kylvä eivätkä leikkaa eivätkä kokoa aittoihin, eivätkä ruikuta deodoranttia. Huokaan syvään, kylvän kuolemaa ja leikkaan niitä kun heinää, sillä jonkun pitää koota jotain sinne aittoihinkin.

 

Versio: 1.0.x.x 

Minimi: 1.7 GHz/ 2 Gt RAM, Geforce 8500 GT  tai Radeon HD 7290

Testattu: Quad Core 2600k (3.5 Ghz), 8 Gt RAM, NVIDIA GeForce GTX770 2Gt VRAM

Moninpeli: Ei

Ikäraja: 18

 

Karkea, mutta kiehtova zombieroolipeli, jossa ryhmän sosiaaliset suhteet ovat suurempi ongelma kuin epäkuolleet.

83+PELIT SUOSITTELEE

83