Death Stranding - Maailman paino

Postin tuo, postin tuo, postin tuo Sam jokaisen luo!

Death Stranding on avoimen maailman seikkailu-, hiiviskely- ja selviytymispeli, joka sijoittuu maailmanlopun jälkeiseen Pohjois-Amerikkaan. Moderni yhteiskunta on romahtanut maailmanlaajuisen yliluonnollisen tapahtuman jälkeen, joka rikkoi elävien ja kuolleiden välisten maailmoiden rajan. Maailmoiden välille rantautuneita aaveet, BT:t, ovat vihamielisiä eläviä kohtaan ja yrittävät vetää heidät mukaansa omalle puolelleen.

Ihmiset ovat eriytyneet. Jokainen yrittää pärjätä omillaan joko yksin tai pienissä yhteisöissä, koska toiset ihmiset ovat ennen kaikkea uhka. He ovat uhka elossa, mutta vielä suurempi uhka he ovat kuoltuaan. Mikäli ruumista ei käsitellä oikein, kalmo muuttuu vääjäämättä BT:ksi. Jos elävä ihminen joutuu näiden olentojen uhriksi, on seurauksena räjähdys, joka voi tuhota kokonaisen kaupungin.

Tässä vaiheessa juonikuvausta on liki turha mainita, että Death Stranding on Hideo Kojiman ja Kojima Productionsin ensimmäinen peli sitten Konamilta lähdön.


Sam Porter Bridges on lähetti. Hän toimittaa tavaroita toisistaan vieraantuneiden yhteisöjen välillä. Samin kuljetukset tarjoavat ihmisille toivoa – polkua eteenpäin.

Vuosien myötä Sam on oppinut pärjäämään omillaan. Tämä muuttuu, kun hän saa Amerikan yhdyskaupunkien presidentiltä tehtävänannon rakentaa uudelleen yhteiskunta kutsumalla eri aluilla asuvat selviytyjät liittymään yhteiseen tietoverkkoon. Ihmisiä ei ole kuitenkaan helppoa saada luottamaan toisiinsa, kun yhteiseen hiileen puhaltaminen voi helposti polttaa koko kylän.

Kuljetuksiin vaikuttaa ensisijaisesti kaksi tekijää. Ensimmäinen on Samin kantamusten paino ja niiden viemä tila. Liian raskaat varusteet hidastavat Samia, kuluttavat hänen voimiaan ja tekevät etenemisestä vaivalloista. Toinen seikka on pelaajan valitsema reitti. Ennen matkaa on syytä tutustua alueen karttaan ja pohtia tarkkaan, mitä kautta määränpäähän kannattaa kulkea.
 

Death Strandingin maailmassa matkaaminen ei ole helppoa, sillä post-apokalyptista postimiestä väijyvät monenlaiset vaarat.  Valtaosan ajasta suurin vastus on itse ympäristö sekä luonnonolosuhteet. Vaikeakulkuisen maaston lisäksi vaellusta vaikeuttavat kaiken ikäännyttävä sade, sateen aikana ilmestyvät BT:t sekä MULEiksi kutsutut rahtivarkaat, jotka tekevät kaikkensa saadakseen Samin kuljettamat varusteet itselleen.

Pitkällä vaelluksella mantereen halki Samia auttavat UCA:n tukijoukot sekä siltavauva BB, joka on kohtua muistuttavassa kapselissa elävä pienokainen. Sikiö toimii linkkinä kuolleiden maailmaan. Ajan myötä Sam saa käyttöönsä erilaisia aseita vastustajien taltuttamiseen. BT:t reagoivat Samin kehoon, joten hänen verestään ja eritteistään, eli hiestä, ulosteesta ja virtsasta, voi valmistaa kranaatteja sekä ammuksia. Ihmisvastustajia ei tapeta, koska kuolleet ovat eläviä suurempi uhka. Heidät on siis taltutettava nyrkein tai jonkin ei-tappavan aseen avulla.


Hahmojen välisten suhteiden kehitystä kuvataan sosiaalisesta mediasta tutulla tykkäys-järjestelmällä. Mitä paremmin Sam suoriutuu tehtävistään, sitä enemmän tykkäyksiä hän saa auttamiltaan ihmisiltä. Mitä enemmän tykkäyksiä Sam kerää, sitä parempia työkaluja, varusteita ja ajoneuvoja hän saa käyttöönsä.

Eikä yhteyksien luominen rajoitu pelkästään pelimaailman hahmoihin. Lähes kaikki, mitä pelimaailman sisällä luo, jaetaan nimittäin myös muiden pelaajien kesken. Tämä koskee vaarasta varoittavia kylttejä, kiipeilyä helpottavia tikkaita ja köysiä, sekä erilaisia rakennelmia, kuten siltoja ja sateelta suojaavia katoksia.

Vaikka muita pelaajia ei koskaan kohtaa, alkaa heitä kohtaan tuntemaan nopeasti kiitollisuutta. Luotaantyöntävässä maailmassa kaikki apu on tarpeen. Pelaajien välinen yhteenkuuluvuuden tunne vahvistuu pelin edetessä ainutlaatuisella tavalla. Samalla se vahvistaa entisestään pelin viestiä siitä, miten paljon enemmän ihmiset voivat saavuttaa auttamalla toisiaan eristäytymisen sijaan.


Selvimmät heikkoudet rajoittuvat kömpelöön ohjaukseen sekä raskaalta tuntuvaan aloitukseen. Etenkään taistelukontrollit eivät tunnu millään iskostuvan lihasmuistiin. Kankeudesta kärsii myös pelin startti. Tarina avautuu aluksi todella hitaasti ja pääasiassa pitkien välivideoiden kautta. Ensimmäiset kolme iltaa Death Strandingin pelaaminen tuntui pääasiassa uuvuttavalta.

Muistan kuitenkin tarkalleen sen hetken, jolloin peli voitti minut puolelleen. Kuljin kapeaa vuoristopolkua aikasateen piestessä varustustani. BB varoitti BT-lauman väijyvän lähistöllä, mutta olin selvinnyt jo parista kohtaamisesta niiden kanssa, joten patikoin nopeasti eteenpäin. Silmänräpäyksessä koko polku muuttui mustaksi mönjäksi. Sen syvyyksistä nousi BT, jollaista en ollut koskaan aiemmin nähnyt.

Paniikin vallassa unohdin kaiken oppimani ja menetin puolet varusteistani. Lopulta pääsin pakenemaan viime hetkellä kiipeämällä korkean kallion päälle. BB itki lohduttomasti, kunnes otin sen syliini. Ohjainta keinuttaessani ymmärsin pelin maailma imaisseen minut sisäänsä enkä malttanut nähdä, millaisia muita yllätyksiä se tulisi tarjoamaan. Eikä Death Stranding ole ainakaan sitä seuranneiden 25 pelitunnin aikana aiheuttanut pettymystä.

87