Descent 3 jatkuu siitä, mihin Descent 2 jäi. Maan ulkopuolista kaivostoimintaa ja ketkuilua harjoittavan suuryhtiön PTMC:n palkkalistoilla olevan sankarimme alus joutuu työnantajan järkkäämän sabotaasin kohteeksi. Alus jää ajelehtimaan avaruuteen, kunnes ryhmä PTMC:n leivissä olevia tiedemiehiä pelastaa hänet pinteestä.
Apuaan vastaan tiedemiehet pyytävät sankariamme auttamaan PTMC:n rikollisten toimien pysäyttämisessä. Ja kuten arvata saattaa, sankarimme lupautuu hoitamaan homman kotiin. Valitettavasti homma vain kusee pian kintuille ja sankari sekä tätä auttaneet tiedemiehet leimataan terroristiksi ja lainsuojattomaksi.
Edellisissä Descenteissä (Freespace toki poislukien) juonta ei juurikaan käytetty muuna kuin alkudemojen koristeena. Muutenkin pelien toiminta oli hyvin suoraviivaista: pelaajan tehtävänä oli vain edetä järjestelmällisesti labyrinttimäisistä kaivoksista toiseen, etsiä tarvittavat avaimet, tuhota kaivoksen pohjalta löytyvä reaktori, ja painua ulos ennen kuin koko roska räjähti ilmaan. Descent 3:ssa tämä on mennyttä.
Sen lisäksi, että peli on nyt varustettu oikealla, koko ajan taustalla etenevällä juonella, kentät ovat tehtäväpohjaisia. Räiskyttelyn ohella pelaajan tarvitsee esimerkiksi hakea virusnäyte PTMC:n laboratoriosta, tai hurjimmillaan suojella hyökkäyksen alla olevaa tukikohtaa ja estää dynaamisesti etenevää vihollisjoukkoa tuhoamasta sen elintärkeitä osia. Edellisten Descentien kaavaa on muutenkin rikottu muun muassa ulkoilmassa lentelyllä ja tarjoamalla pelaajalle useita erilaisia lennettäviä aluksia.
Pelisuunnittelultaan Descent 3 onkin melkeinpä lähempänä Descent: Freespacea kuin edeltäjiään.
Edelläkävijä
Koko Descentien perintöä ei Descent 3:ssa sentään ole heitetty romukoppaan. Mukana on edelleen huippuhyödyllinen Guide-Bot, pelaajan robottiapulainen, joka osaa näyttää reitin läpi sokkeloiden seuraavalle kohteelle, tai vaikkapa etsiä lähimmän powerupin. Guide-Botin suuntavaisto tulee todella tarpeeseen, sillä Descent 3:n kentät ovat erittäin laajoja. Opaskoirana toimimisen lisäksi Guide-Bot osaa esimerkiksi sammuttaa tulipaloja pelaajan aluksesta, hyökätä vihollisrobottien kimppuun tai jopa käännyttää robotteja pelaajan puolelle.
:Enimmäkseen Guide-Bot toimii moitteetta, mutta jää välillä jumiin liian ahtaisiin rakennelmiin, eikä pääse irti. Ei ole mitään turhauttavampaa kuin lentää todella syvälle pitkin monimutkaisia käytävärakennelmia ja sitten huomata, että Guide-Bot on hevonkuusessa. Jumiinjäämisen lisäksi Guide-Botilla on äärimmäisen paha taipumus lennellä suoraan tulituksen eteen.
Descent 3:n aseet ovat sekoitus uutta ja vanhaa. Useimmat edellisten Descentien aseista, kuten Vulcan-tykki, fuusioläjäytin ja plasmakanuuna, ovat mukana ainakin jossain muodossa _ esimerkiksi Vulcan on Descent 3:ssa muuttunut kaksi kertaa tehokkaammaksi VAUSSiksi _ mutta mukana on toki kokonaan uusia virityksiä. Viholliset voi esimerkiksi sekä paistaa että kiehauttaa, kun tarjolla ovat liekinheitin ja mikroaaltoase. Ja voipa viholliset vieläpä syöstä kokonaan ajasta ikuisuuteen räjäyttämällä Black Shark -ohjuksella auki mustan aukon, joka imaisee itseensä koko lähitienoon _ ja pelaajankin, jos ei ole varovainen.
Valitettavasti laserin, pelin perusaseen, osalta Descent 3:ssa on otettu takapakkia. Kun pelin aiemmissa osissa laserin tehoa sai pysyvästi nostettua etsimällä siihen boostereita, Descent 3:ssa tämä mahdollisuus on poistettu kokonaan, ja koko järjestelmä on korvattu uudella peruslaseria jonkin verran tehokkaammalla Super Laser -lisäaseella.
Ryökälemäiset robotit
Descentien tavaramerkkinä on aina ollut vihollisten poikkeuksellisen hyvä tekoäly. Descent 3 ei petä tässäkään suhteessa. Jokaisella robotilla on omat, selkeästi havaittavat käyttäytymismallit. Esimerkiksi pelkillä kynsillä aseistautuneet kaivosrobotit yrittävät iskeä pimeän turvin pelaajan selän takaa, kun taas ohjuksin varustetut veijarit tyytyvät ammuskelemaan kauempaa ja vetäytyvät heti turvaan, jos vastaa tuleen.
Viholliset tuntuvat selvästikin toimivan yhteistyössä keskenään; ne pirulaiset kun yrittävät jatkuvasti ympäröidä pelaajan niin, että tämän on mahdoton väistellä joka suunnasta tulevaa tulitusta. Descent 3:sta ei juuri sellaista vihollista löydy minkä voisi vain pyyhkäistä sivuun sormiaan napsauttamalla, pelin pieninkin sittiäisrobotti taistelee tosissaan. Päinvastoin mitä 3D-räiskinnöissä yleensä, Descent 3:ssa ei tunne missään vaiheessa taistelevansa aivotonta idioottilaumaa vastaan.
Taistelujen hienoa tunnelmaa latistaa suurimman osan ajasta mitäänsanomattomalta kuulostava taustamusiikki. Vaikka teknohtava äänimatto löytääkin välillä sopivan iskeviä sävyjä, pelitilanteiden mukaan vaihtuva musiikki tuntuu toimintaan nähden useimmiten turhan säyseältä. Pelinaikaiseksi musiikiksi olisikin sopinut paremmin samanlainen elokuvamusiikkimainen klassinen sinfonia kuoroineen päivineen, joka soi Descent 3:n hienossa alkudemossa.
Anarkiaa verkossa
Outrage on selvästi panostanut Descent 3:n moninpeliin. Erilaisia moninpelimuotoja on tarjolla yhdeksän kappaletta, yksinkertaisesta deathmatchista aina kummalliseen monsterball-jalkapallopeliin, jossa kaksi joukkuetta yrittää pökkiä aluksillaan jättikokoista palloa toistensa maaleihin. Mukana on myös lipunryöstöä sekä mielenkiintoiselta vaikuttava Entropy, jossa joukkueet yrittävät vallata toistensa tukikohtia saastuttamalla niitä viruksilla.
Netissä Descent 3:n moninpeli hoituu PXO-pelijärjestelmässä, joka oli käytössä jo Descent: Freespacessa. PXO sisältää kaiken oleellisen rankingeineen, chatteineen ja peliserverilistoineen. Peliserverille liittyminen tapahtuu yksinkertaisesti napauttamalla halutun serverin nimeä listalta. Valitettavasti suurin osa vähistä Descent 3 -servereistä tuntuu pyörittävän pelkkää Anarchy -pelimuotoa, eli kaikki-kaikkia-vastaan -perusdeathmatchia.
Descent 3 toimii moninpelinä varsin hyvin, vaikka se onkin jonkinverran lagisempi kuin Tribes tai Quaket. Tosin tätä kirjoittaessani lähes kaikki serverit tuntuivat olevan Jenkkilän puolella, joten saamissani pingeissä ei ollut juuri hurraamista. Pelattavuus varmasti paranisi tuntuvasti, jos peliä pääsisi pelaamaan esimerkiksi suomalaisella serverillä.
Lagi ei edes ulkomailla pelatessa ole yleensä niin pahaa, että se pelaamista sanottavasti häiritsisi, ja itse ainakin totesin Descent 3:n hauskaksi vaihteluksi tavallisista 3D-räiskintöistä. Moninpelinä Descent 3:ssa on kyllä se ongelma, että pelaajien alukset liikkuvat suhteettoman nopeasti verrattuna useimpien aseiden ammuksiin. Tästä johtuen muutama ase, kuten laserit, ovat moninpelissä aika hyödyttömiä etenkin tiukemmissa kaartotaisteluissa.
Descent 3:n serveriohjelmasta julkaistaneen lähitulevaisuudessa Linux-versio, mikä tulee varmasti lisäämään moninpeliservereiden lukumäärää huimasti. Onkin positiivista, että pelintekijät ovat alkaneet ymmärtää serverien ylläpitäjien tarpeita, eivätkä enää vain sokeasti luota siihen, että ihmiset olisivat valmiita ajamaan mitä tahansa rupista Windows-softaa.
Raskas painolasti
Descent 3 on mahdottoman tyylikkään näköinen ja kuuloinen peli. Vaikka grafiikka on komeaa, se ei silti sorru Quake 3: Arenan -tyyliseen mauttomaan värikkyyteen ja 3D-efekteillä leikkimiseen. Mutta yhtälailla kun Descent 3:n grafiikka on mahdottoman tyylikästä, niin se on myös mahdottoman raskasta. Voodoo3:sta huolimatta oma Pentium kakkosenikin alkoi hidastella silminnähden suurimmissa taisteluissa, ja edes yksityiskohtatason pudottaminen ei mainittavasti auttanut asiaa. Toisaalta taistelujen ulkopuolella Descent 3 pyöriikin sitten oikein sulavasti.
Jos konehuoneesta löytyy riittävästi tehoa, on Descent 3 todella mainio pelikokemus. Vaikka se ei sisälläkään mitään erityisen omaperäistä tai ennennäkemätöntä, sitä pelaa innoissaan jo pelkästään siksi, että se on niin erilainen muihin nykyisiin, sysimustiin ja verentäytteisiin 3D-räiskintöihin verrattuna.
91
