Destiny Expansion I: The Dark Below

Destiny Expansion I: The Dark Below

Bungie/Activision

Arvosteltu: PS4

Saatavilla: PS3, Xbox 360, Xbox One,

Moninpeli: 2-3 pelaajaa co-op, 2-6 pelaaja raid, 2-12 pelaajaa pvp

Muuta: vaatii nettiyhteyden ja co-op-toimintojen osalta myös voimassa olevan PS Plus/Xbox Live Gold -tilauksen.

Ikäraja: 16

[caption id="attachment_17969" align="aligncenter" width="640"]Playstation-eksklusiivisessa Strike-tehtävässä kohdataan muinaisia Vexejä. Playstation-eksklusiivisessa Strike-tehtävässä kohdataan muinaisia vexejä.[/caption]

Matka kuun keskipisteeseen

Ensimmäinen lisäosa tuli, eikä Destiny muuksi muuttunut.

Destiny on määritelmiä kaihtava ja mielipiteitä jakava verkkoräiskintäpeli, jota on helppo vihata ja vaikea jättää kesken. Se ärsyttää ja koukuttaa samassa mitassa, sehän se vasta ärsyttääkin!

Hakattuani Destinyä kuukauden yhtä soittoa ja monta tuntia illassa, minun oli pakko tunnustautua pelin faniksi. Siitäkin huolimatta, että mikään määrä sokeaa fanitusta ei taio pelin puutteellista tarinankerrontaa, itseään toistavia tehtäviä tai pitkäpiimäiseen grindaamiseen perustuvaa hahmonkehitystä tiehensä.

Omissa kirjoissani Destiny sai paljon anteeksi loistavilla räiskintämekanismeillaan, jotka hakevat konsolipeleissä vertaistaan. Addiktioni ei hiipunut siksi, että olisin kyllästynyt Destinyn räiskintäpuoleen, vaan siksi, että kyllästyin sisältöön. Oliko sitten ihme, että odotukseni ensimmäistä lisäosaa kohtaan olivat huippukorkealla?

 

Matkalla Saturnukseen... not!

Destinyn maailma on jakaantunut neljälle taivaankappaleelle: Maahan, Kuuhun, Venukseen ja Marsiin. Oletin koko ajan, että lisäosat avaisivat aurinkokuntaamme lisää vierailtavia planeettoja. Olettamukseni oli valitettavasti väärä, sillä kolmesta uudesta kampanjatehtävästä koostuva The Dark Below jämähtää tuhanteen kertaan nähtyihin tapahtumapaikkoihin.

Kaikkein minimalistisinta linjaa vedetään Maahan sijoittuvassa Rasputin-tehtävässä, jossa nähdään suunnilleen parin maanalaisen konesalin ja niitä yhdistävän käytävän verran uutta kenttäarkkitehtuuria.

Jos vanhojen paikkojen kierrättäminen haiskahtaa laiskuudelta, niin ainakin tekijät ovat johdonmukaisesti laiskoja: ei välinäytöksiä, ei vastauksia tarinan suuriin kysymyksiin, eikä edes Peter Dinklagen ääninäyttelyä. Aivan niin, pääkampanjassa lähes tauotta höpöttänyt "Dinklebot" pysyy The Dark Below'n tehtävissä merkillisesti vaiti.

Kampanjatehtävät eivät ole sinänsä huonoja - ovathan niiden ratkaisutaistelut kutkuttavan tiukkoja vääntöjä. Lisäosan korkeaan hintaan suhteutettuna kolmea lyhyttä tehtävää ei voi mitenkään pitää riittävänä vastineena rahoille. Tehtävät ovat erityisen suuri pettymys, jos niiltä odottaa selvennystä pääjuonen hämäriksi jääneisiin tapahtumiin. Tehtäköön se nyt selväksi, että The Dark Below on täsmälleen samanlaista tarinankerronnan tyhjäkäyntiä kuin emopelinsä.

The Dark Below ei ole mikään yksinpelaajan lisäri muutenkaan. Jotta lisäristä saisi kaiken irti, sitä on moninpelattava ja mieluiten mahdollisimman monelta kantilta.

Lisäosa kasvattaa kolmen pelaajan kimpassa pelattavien Strike-tehtävien määrää kahdella, mikä ei ole kuuden tehtävän lähtötilannetta ajatellen mitenkään vähäpätöinen lisäys. Molemmat tehtävät ovat mainiota henkihieverissä vääntämistä. Kosmodromille jahdataan elämää suurempaa Wizardia, Marsin Mustassa Puutarhassa taas Nexuksen kaksoisolentoa. Entuudestaan tutun pomovihollisen uusiokäyttö on vähän laimea veto, mutta kunnollisten suojapaikkojen puuttuminen muuttaa sentään asetelmia.

Uudesta kuuden pelaajan Crota-raidista voin toistaiseksi vain haaveilla, sillä en ole vielä lähelläkään vaadittavaa 30. kokemustasoa. Lisäosasta löytyvät uudet huippuvarusteet toki jouduttavat hahmonkehitystä kummasti, mikä toisaalta tarkoittaa, että vanhat kamat kärsivät aivan massiivisen arvonalennuksen. Omalta hahmoltani meni heti ensimmäisenä iltana koko haarniska vaihtoon...

Destinyn pvp-moodi eli Crucible on tätä nykyä todella luotaantyöntävä paikka. Minun oli vaikea iloita The Dark Below'n uusista pvp-kartoista, sillä en saanut taito- ja varustelutasoltaan täysin ylivertaisia vastustajiani hengiltä kuin vahingossa. Pelattuani Cruciblea vielä pari kuukautta sitten reilusti plussan puolella, taantuminen räkänokkamaisen 1:10 kill:death-ration tasolle on äärimmäisen nöyryyttävää. Oli kyse sitten vanhentuneista varusteista tai jostain muusta, Cruciblen areenat eivät enää tuntuneet omilta.

Destiny_20141212000831

Saarna kuuroille korville

Niin hyvässä kuin pahassa The Dark Below on vain paketillinen lisää samaa. Se on kuin tosiuskoville suunnattu saarna, jota ei ole edes tarkoitettu vääräoppisten kuultavaksi. Destinyn kieltäjät eivät saa tällaisesta lisäristä muuta kuin ylimääräistä vahvistusta vihapuheilleen.

En epäile, etteikö tekijätiimi Bungiella olisi kymmenvuotista toimintasuunnitelmaa Destinyn varalle. The Dark Below saa minut aidosti epäilemään, että odotukset ja realiteetit ovat liian kaukana toisistaan. Odotin enemmän ja näköjään myös liikoja.

Lanseerausviikollaan Bungie syyllistyi todella arveluttavaan temppuun, kun se sulki lisäosattomat pelaajat kokonaan viikkotapahtumien ulkopuolelle ja heikensi Strike-pelilistan palkintoja. Vaikka kyse olisi vain hetkellisestä kokeilusta, ele jätti pahan maun suuhun. Toinen pahan mielen aiheuttaja on yksinoikeussopimus, joka nipistää The Dark Below'n Xbox-versiosta toisen Strike-tehtävän. Se on merkittävä huononnus.

Destinyn etsikkoaika jatkuu, eikä Bungien auta kuin petrata seuraavaan lisäosaan. Eikä vain kerronnan osalta, sillä pitkän tauon jälkeen tuntui todella kohtuuttomalta, että kampanjatehtäviä ja raideja ei ole vieläkään avattu yleisen co-op-matchmakingin piiriin. Ylipitkien latausaikojen säilyminen ennallaan ei sekään riemastuta.

Töihin siitä, Bungie!

 

Tuomas Honkala

 

77 pistettä

"Monipuolisuus kääntyy The Dark Below'ta vastaan, kun lisäosa ei onnistu laajentamaan yhtäkään Destinyn osa-aluetta merkittävästi."

77